Madetojan sali, Oulu, 17.9.2015
Musiikissa on taikaa. Se luo voimakkaita tunteita ja mielikuvia sekä sillä on voimaa sitoa erilaisia ihmisiä yhteen. Tämä näkyi hyvin myös Madetojan salissa, sillä joukossa olivat vähemmistönä seniorit ja juniorit enemmistön ollessa melko hyvin pukeutunutta 15-40-vuotiasta pelaajakansaa. Oli pelaaja tai ei, niin kaikki nauttivat varmasti yhtä lailla kaksituntisesta spektaakkelista.
Ensimmäinen näytös
Muusikot saapuivat lavalle ja töräyttelivät ääniä soittimistaan tarkistaakseen vireen. Viimeisenä viulistiarmeija päästi valittavan äänen viuluistaan ja show oli valmis alkamaan. Lavalle tepastelivat nainen sinisessä mekossaan sekä tummiin pukeutunut mies, jonka olemus muistutti hieman hobittia. Tämä vekkulin näköinen mies oli kapellimestari Erkki Lasonpalo ja hän heilautti käsillään musiikin soimaan. Journeyn ensisävelet hiipivät iholla nostaen karvat pystyyn mennessään. Kappale voi olla monille outo, mutta musiikin voima on kiistaton. Seuraavaksi matkasimme merirosvojen maailmaan Assasin's Creed IV: Black Flagin siivittämänä. Tunnelmat vaihtelivat laajalla skaalalla, ja The Last Of Us -pelistä tuttu All Gone (No Escape) kirvoitti varmasti kyyneleen jos toisenkin yleisön joukossa. Ensimmäinen näytös huipentui paikoitellen kepeään Super Marion maailmaan, jonka aikana nähtiin jopa sellon pyöräyttelyä.
Toinen näytös
Voimakas Age of Conan käynnisti toisen näytöksen, josta siirryttiin huikeaan Megaman-iloitteluun. Halon Unforgotten herkisti taas hetkeksi, kunnes sarjan pääteema otti vallan ja sai sellistit jälleen riemuitsemaan. Konsertti lähestyi loppuaan ja jossain Zeldan puolivälin kieppeillä tajusin, että niskani oli jumissa, kieleni oli tarttunut kitalakeen ja sydämeni löi välillä huteja. Skyrimin maailmasta tuttu Dragonborn Comes sai ne viimeisetkin ihokarvat pystyyn, jos ne eivät vielä olleet nousseet. Musiikki loppui, mutta aplodit tuntuivat jatkuvan minuuttitolkulla. Juontaja Orvar Säfström kuitenkin yllättäen keskeytti taputuksen kertoakseen jotain. Vielä oli yksi yllätys jäljellä, jossa sopraano Sabina Zweiacker pääsi näyttämään kunnolla osaamistaan. Final Fantasy VI ja seisovat aplodit päättivät unohtumattoman illan, joka ei varmasti jättänyt ketään kylmäksi.
Yksinkertainen on kaunista
Lava oli pelkistetty, eikä sitä oltu koristeltu peliaiheisilla kuvilla tai maskoteilla. Yksinkertainen yleisilme toimii, sillä silloin voi keskittyä täysin musiikkiin. Toki musiikin lisäksi pelkkä sinfoniaorkesterin katsominen tarjoaa oman elämyksensä. Kapellimestarin heiluessa kuin heinämies ei voi olla hymyilemättä. Hauskaa oli myös nähdä yleensä jäykkinä pidettyjen orkesterin jäsenien hymyilevän ja pitävän hauskaa esityksen aikana. Konsertti oli myös rytmitetty hienosti ja kappaleiden välissä juontaja/tuottaja Orvar Säfström tuli lavalle kertomaan hieman peleistä ja musiikista sekä tekijöistä niiden takana.
Musiikki toimii yksinäänkin, mutta moni peli olisi melko paljon vaisumpi kokemus ilman musiikkia. Mitä olisi Mario ilman sitä legendaarista teemaa tai Skyrim ilman musiikillista tunnelmointia? Hienoilla sävelmillä on myös taipumus lumota ihmisiä. Konsertin aikana kukaan ei liikkunut levottomasti tai räpeltänyt kännykkää. Jokainen silmäpari tuijotti lavalle taukoamatta, eikä kovin monen ajatus varmasti harhaillut. SCOREn kaltaisia konsertteja olisi mukava nähdä enemmän myös täällä kylmässä pohjolassa.
Lisää aiheesta voi lukea Petri Leskisen tekemästä haastattelusta.
Konsertin kappalelista kokonaisuudessaan:
Ensimmäinen näytös:
Journey - I Was Born For This
Assassin's Creed IV: Black Flag - Suite
Amiga – Medley (It Came From The Desert, Monkey Island, Flashback, Turrican)
Final Fantasy IX - Suite
The Last Of Us - All Gone (No Escape)
Super Mario - Suite
Toinen näytös:
Age of Conan Hyborian Adventures - Nighttime Journey Through The Eiglophian Mountains
MegaMan - Suite
Halo - Unforgotten/Main Theme
The Legend Of Zelda - Suite
Skyrim - The Dragonborn Comes
