Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Yksi viime vuosien parhaista Tähtien sota -elokuvista, Rogue One: A Star Wars Story, onnistui kertomaan yhtenäisen tarinan uusilla, mielenkiintoisilla päähenkilöillä tuntumatta liikaa fanipalvelulta ja klassikkohahmojen uudelleen lämmittelyltä. Ei ole siis ihme, että samaan hahmokaartiin nojaava Andor vakuuttaa alusta asti.

Muillekin kuin Tähtien sodan ystäville

Rogue One keskittyi kapinallisten toivottomalta tuntuvaan taisteluun Imperiumin edistyksellistä Kuolemantähteä vastaan, aikaan juuri ennen koko elokuvasarjan avaavaa Uutta toivoa. Ilman Jyn Ersonin (Felicity Jones) ja Cassian Andorin (Diego Luna) uhrauksia ja rohkeutta kaukaisen galaksin asiat olisivat vielä kehnommin. Andor-sarja hyppää tästä vielä viisi vuotta ajassa taaksepäin kertoen, miten sarjan nimeä kantava tiedustelu-upseeri päätyy osaksi suurta vastarintaa. Koska kyseessä on esiosa, ei katsojalta vaadita juurikaan ennakkotietoja elokuvien hahmoista, tapahtumista tai oikeastaan edes Tähtien sodasta, sillä juonen kannalta tärkeisiin asioihin tutustutaan samassa tahdissa Cassianin kanssa.

Kolme ensimmäistä jaksoa, jotka ilmestyvät samanaikaisesti, pohjustavat hahmon taustojen lisäksi päähenkilön askelia kohti kapinallisallianssia muodostaen yhtenäisen kokonaisuuden. Avausosan alkutahdit kunnioittavat näyttävästi Blade Runnerin henkeä ja synkkyyttä. Sade piiskaa teollisuuden kuihduttamaa planeetta, kun huppupäisen päähahmon ilta päättyy epäonniseen selkkaukseen. Selkkaukseen, josta alkaa taidokkaasti rytmitetty kilpajuoksu galaksia rautaisella otteella valvovaa virkavaltaa vastaan. Kolmas episodi on todella vakuuttava taidonnäyte toimintapainoisesta jaksosta, josta ei kuitenkaan puutu tunnetta, saati jännitystä. Vahvat aksentit vievät ajatukset Yhdistyneen kuningaskunnan 1960- ja 1970-lukujen taitteeseen, jolloin Brittein saarilla käytiin lähellä sisällissotaa.

Toivo elää, taas

Andor nojaa ihailtavalla tavalla Tähtien sodan rikkaaseen maailmaan, mutta se tuntuu silti omaperäiseltä, omilla vahvuuksillaan seisovalta teokselta. Vaate- ja lavastussuunnittelu on ensiluokkaista. Varsinkin Imperiumin joukkojen retrohenkiset asusteet huokuvat uskottavuutta ja kuria. Sorto tuntuu ja näkyy ruudulla, eikä neljän ensimmäisen jakson perusteella mukana ole C-3PO:n tapaisia humoristia kevennyksiä. Andor on synkkä, vaikuttava ja uskottava kertomus kapinallisten taistelusta valtavaa koneistoa vastaan.

Sarja ei unohda tavallisen kansan vaikutusta valtataisteluissa ja se onnistuu rakentamaan nopeasti uskottavat raamit sankareittensa ympärille. Kansalaisten pelot ja toivot sekä inhimillisyys ovat vahvasti läsnä tarinassa. Suuri kiitos kuuluu myös näyttelijävalinnoille ja -suorituksille. Diego Luna, Kyle Soller ja Stellan Skarsgård ovat nappivalintoja rooleihinsa, vain muutamia mainitakseni.

Andor todistaa, ettei Tähtien sota -teos tarvitse näyttäviä valomiekkataisteluita, jedejä ja mahtipontisuutta.

Kaksitoista jaksoa sisältävä kausi lähtee erittäin lupaavasti käyntiin. Andor todistaa, ettei Tähtien sota -teos tarvitse näyttäviä valomiekkataisteluita, jedejä ja mahtipontisuutta, vaan hieman rosoinen, ihmiskeskeinen tieteissarjakin pystyy tarjoamaan toivoa ja odotusta hiipumaan päin olevaan Tähtien sota -innostukseen. George Lucasin luomassa maailmassa ja loressa kun on ammennettavaa vaikka kuinka paljon. Toivottavasti tiedustelu-upseeri Cassian Andorin kasvutarina jatkuu samalla intensiteetillä ja varmuudella loppuun asti. Alku lupaa ainakin paljon.

Andor on katsottavissa Disney+ -palvelusta 21.9. alkaen. Uudet jaksot ilmestyvät keskiviikkoisin.

Kirjaudu kommentoidaksesi