Sukset jalkaan ja rinteeseen
Vaikka talviurheilukausi on jo ohitse, niin Konami lykkäsi silti markkinoille ESPN -lisenssiä käyttävän jouluisen sporttipaketin, joka kantaa nimeä International Winter Sports 2002. Tämä pelihän on jo Yhdysvalloissa ollut kaupoissa edellisen talvikauden alusta lähtien, mutta GameCuben Euroopan lanseerauksen venyessä jopa kesän alkuun myös IWS 2002 joutui väistymään Nintendon suunnitelmien edessä ja lopulta se tuli markkinoille hieman tukalaan tilanteeseen, sillä talvinen urheilu on harvoin löytänyt suurta ostajakuntaa ruohon paistaessa rinteissä. Joka tapauksessa julkaisupäätös tehtiin ja peli on nyt komistamassa Cuben pelitarjontaa kauppojen hyllyillä.
Aiemmin tekijänä ollut Konamihan on videopelien urheiluosastolla tehnyt itseään tunnetuksi nappulanhakkauksen ympärille perustuvalla Track and Field -pelisarjallaan, johon on uusia osia ilmestynyt jo kymmenen vuoden ajan. International Winter Sports hakee hieman uutta suuntaa tästä kesäisestä urheilusarjasta, sillä se tarjoaa kymmenen eri talvilajia mukaanlukien mäkihypyn K90- ja K120 -mäistä, curlingin, halfpipe-lumilautailun, kelkkailun, nopeus- ja taitoluistelun, freestyle -kumparelaskun sekä syöksylaskun ja pujottelun. Näistä jokaiseen on pyritty hakemaan yksinkertaiset ja toimivat kontrollit, mutta valitettavasti tässä tavoitteessa on onnistuttu vain puolittain. Kaikkien lajien joukosta nimittäin vain noin 2/3 on kokonaan pelattavia ja joskus jopa hauskojakin.
Kenties hauskimmat kaikista ovat taitoluistelu sekä halfpipe, joissa ei luoteta niinkään kaikkien nappuloiden silmittömään hakkaamiseen, vaan pikemminkin oikeaan ajoitukseen. Taitoluistelussa painellaan musiikin mukaan nuolen osoittamaan suuntaan ristiohjaimella ja välillä eteen heitetään myös muutama näppäinyhdistelmä. Halfpipessa lumilauta liikkuu itsestään, mutta hypyissa tarvittavat temput ja niiden vaikeusasteet määritellään itse erilaisilla näppäinyhdistelmillä. Kaikki tämä ehkä kuulostaa helpolta, mutta huippupisteiden saavuttaminen vaatii äärimmäistä keskittymistä. Myös mäkihyppy pystyy ajoittain hauskuuttamaan kiitettävästi ja nappulanhakkauksen ympärille pohjautuva nopeusluistelu sekä sen ohella mukana olevat syöksy- ja nopeuslasku ovat myös mukavaa kertakäyttöviihdettä. Lajeista ehdottomasti tylsin on curling, eivätkä kelkkailu ja kumparelaskukaan tarjoa lainkaan sitä samaa vauhtia ja nautintoa kuin tosielämän esikuvansa ja muutenkin lajit itsessään soveltuisivat paremmin kolikkopelihalleihin kuin tekijöiden mainostaman realistisen simulaation raameihin. Ehkä kuitenkin tekijät ovat joutuneet painumaan arcadepainotteisemman pelattavuuden suuntaan ja tätä korostaa myös mukana olevien kahdeksan maan (mukana ovat Iso-Britannia, Italia, Saksa, Itävalta, Japani, Yhdysvallat, Ranska ja Kanada) mies- ja naisurheilijoiden täysin keksityt nimet sekä ulkonäöt. Oikeastaan minkäänlaisia yhtymäkohtia oikeiden atleettien kanssa ei ole havaittavissa ja hauskana yksityiskohtana samat urheilijat kilpailevat myös kaikissa edellämainituissa lajeissa. Realismia siis ei ole mukana, mutta se voidaan vielä antaa anteeksi, koska tuskin tämänkaltainen peli äärimmäisen aidolla toteutuksella olisi kovinkaan hauskaa pelattavaa.
Monot hukassa
Jokaista lajia voi pelata joko tietokonetta vastaan tai moninpelinä kavereiden kesken. Näistä vaihtoehdoista yksinpeli on muutaman kokeilukerran jälkeen varsin puuduttava kokemus, eikä tietokone pysty pienen harjoittelun jälkeen tarjoamaan minkäänlaista vastusta, joten pelinautinto jää tältä osalta varsin vaisuksi. Elinkaarta on tosin yritetty pidentää lajeista jaettavilla pronssi-, hopea- ja kultamitaleilla sekä rikottavilla maailmanennätystuloksilla, mutta nämä pikku lisät eivät kuitenkaan jaksa kiinnostaa kovinkaan kauan. Onneksi mukana oleva moninpeli onkin odotetusti huomattavasti nautinnollisempaa, vaikkakin tekijöiden päätös hyllyttää nelinpelituki kokonaan hieman huonontaakin kokonaisvaikutelmaa. Yhdenkin kaverin kanssa ilo on kuitenkin ylimmillään, vaikka voitot jäävätkin useimmissa lajeissa enemmänkin tuurin kuin voiton varaan. Joka tapauksessa kaksinpeli on positiivinen elämys, jota vain parantaa hauskat yksityiskohdat, kuten esimerkiksi kelkkailussa on havaittavissa. Winter Sports 2002:n versiossa nimittäin kaksi kilpailijaa rymistelevät samalla radalla yhtä aikaa. Tämä ehkä lisäisi lajin kiinnostavuutta ja katsojamääriä myös tosielämässä, sillä vaarallisuuskertoimen lisäksi aikamoista romurallia on luvassa. Moninpeliä kaipaa kuitenkin hauskuudesta huolimatta yksinpelin ongelma, jossa vain muutama lajeista kiinnostaa kaikkia pelaajia ja toiset jäävät kokonaan huomiotta. Siitä huolimatta multiplayer on mainio elämys ja heikon yksinpelin rinnalla se tuntuu täysin toiselta kokemukselta.
Lumi ei näytä lumelta
Visuaalisesti International Winter Sports on yksinkertaisesti pettymys. Vaikka muutama laji tarjoaakin graafisesti siedettävää tavaraa erilaisten efektien ja muiden kikkailujen muodossa, niin useimmilla osa-alueilla pystytään tarjoamaan vain tylsään keskinkertaisuuteen vajoavaa grafiikkaa. Etenkin animointi jättää paljon toivomisen varaa, eikä muutenkaan mihinkään riemunkiljahduksiin ole aihetta. Grafiikka ajaa kuitenkin joten kuten asiansa, mutta Konamilla on varmasti myös paremmin asiansa osaavia ja projekteille omistautunempia tekijätiimejä, kuin tälläistä jälkeä aikaan saava osasto. Yhtiössä voidaan kuitenkin lohduttautua sillä ajatuksella, että sillä on varmasti paljon tärkeämpiäkin projektia kuin mitä urheilupelien rintamalla on tarjota.
Äänipuolella on grafiikan tavoin erittäin hiljaista. Valikoissa soivan Japanilaisvaikutteisen teknon lisäksi yleisön pientä kohahtelua, sekä muita laimeita efektejä tarjoillaan, mutta tämäntyyppisissä peleissä äänimaailma jää yleensä vain taustalle ja näin on käynyt myös IWS 2002:n tapauksessa. Yksinkertaisesti sanottuna mitään elämää suurempaa ei audiovisuaalisesti ole odotettavissa, mutta ehkä mahdollisen jossain muodossa tulevan jatko-osan kohdalla tämäkin asia korjataan. Toivoa ainakin sopisi.
Sauva rikki ja suoraan pusikkoon
Kuten on jo käynyt selväksi, International Winter Sports 2002 on silkkaa roskaa ja rahastusta alusta loppuun. Sen mikään osa-alue moninpeliä lukuunottamatta ei ole toistaan parempi ja tekijät ovat selvästi keskittyneet täysin muuhun kuin lopullisen tuotteen hiomiseen. Konami myös luopui hiljattain ennen omistamastaan ESPN -lisenssistä, mutta tämän nähtyäni voin puhtaalla omatunnolla sanoa, että Konami teki siinä täysin oikean ratkaisun. Suosittelen välttelemään tätä pakettia kauppojen hyllyillä, ellei talviurheilukärpänen ole purrut todella lujaa näin kesän pakkasilla.
