Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Jörn Donner oli väärässä

The Ballad Singer on pienin pelillisin elementein koristeltu interaktiivinen romaani. Mainospuheet lupaavat sen sisältävän 40 tuntia ääninäyteltyä kertomusta sekä 400 erilaista, yksityiskohtaista kuolemaa.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Hesperian fantasiamaailmaan. Neljän päähahmon polut muokkautuvat pelaajan valintojen mukaan, ja luvassa on verta, kyyneliä sekä ripaus romantiikkaa.

Kun peli nojaa melkein täysin pelkkään tarinaan, on sen oltava hienosti kirjoitettu ja erittäin mielenkiintoinen. Valitettavasti The Ballad Singerin kertomus yltää korkeintaan keskinkertaiselle tasolle. Juonen kulkuun pystyy itse vaikuttamaan, mutta käytännössä koko homma etenee muiden fantasiaromaaneiden tavoin. Mitään uutta tai jännittävää ei tarjota.

Entten tentten teelikamentten

Kaikki neljä pelattavaa hahmoa tuntuvat ankean persoonattomilta, eivätkä herätä minkäänlaisia tunteita suuntaan tai toiseen. Sankareiden yhteen kietoutuvat tarinat kulkevat eteenpäin saman kaavan mukaisesti, mikä saa neljä periaatteessa erilaista juonentynkää tuntumaan yhdeltä identtiseltä mössöltä.

Pelissä siis luetaan, jonka jälkeen luetaan vähän lisää ja siinä kaiken lukemisen välissä tehdään valintoja, jotka vaikuttavat seikkailun kulkuun. Pientä aivojumppaa ja piristystä tähän puuduttavaan näytön tuijottamiseen tuovat erilaiset arvoitukset ja tekstipohjaiset taistelut. Kumpikaan näistä toiminnoista ei aiheuta hirveästi päänvaivaa, kunhan on seurannut tapahtumien kulkua tarkasti.

Pelaajalla on käytössään 15 kohtaloa eli elämää, joista aina väärän valinnan tehdessään menettää yhden. Kun mittari pärähtää nollille, peli päättyy. Seikkailun aikana kuollaankin runsaasti, monilla verisillä tavoilla. Uudelleenpeluuarvo on kiitettävän korkea: Kokeakseen kaikkien hahmojen lukuisat erilaiset kohtalot, täytyy kirja koluta läpi useamman kerran.

Viipula vaapula vot

Äänimaailma lienee luomuksen parhaita puolia: kertojien kerrontaa ja taustalla raikuvaa eeppistä musiikkia kuuntelee mieluummin kuin lukee tylsää novellia. Hieman taka-alalle jäävä kuvitus on ihan kivaa katseltavaa, mutta yksityiskohtien puute saa sen näyttämään valjulta.

Kehittäjät ovat selvästi nähneet vaivaa luomuksensa eteen. The Ballad Singeriä voi kuitenkin suositella vain kovimmille interaktiivisten fantasiakirjojen ystäville. Varsinaista pelattavaa ei oikeastaan ole, ja tekele epäonnistuu juuri siinä ainoassa asiassa mikä olisi pitänyt toteuttaa täydellisesti, eli tarinassa. Teos on kaikilta osin niin uskomattoman ikävystyttävä, ettei sen parissa tahdo tuhlata kallisarvoista aikaansa.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi