Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Painikenttien kaksiset kumimiehet

Jo vuonna 2017 digitaalisena versiona PC:lle ja PlayStation 4:lle julkaistu kumimiesten painipeli Gang Beasts saapuu parahiksi ennen joulua fyysisenä versiona kauppojen hyllyille. Alkujaan Early Accessin kautta vauhtia hakenut hupimättö nostatti hyviä fiiliksiä ilmestyessään ja on sitemmin rantautunut myös Xbox Onelle alkuvuodesta 2019. Nyt pelin voi hankkia myös hyllyyn täydentämään pelikirjastoa, mutta onko Gang Beastsillä aineksia muuksikin kuin vain koristeeksi?

Gang Beastsin idea on hyvin yksinkertainen. Tavoitteenasi on syöstä muut hyytelöveikot alas mitä erikoisemmilta kentiltä ja jäädä ainoana pystyyn. Vain voittajat muistetaan näissä matseissa. Siinä se sitten pitkälti onkin, ikävä kyllä. Vaikka pelatessa tulee hauskoja ja erittäin riemukkaita hetkiä, niin ei peli kuitenkaan tarjoa sisältöä paria iltaa pidemmälle. Varsinaista tekemistä ja saavutettavaa kun ei yksinkertaisesti ole. Bilepeli onkin oiva sana kuvaamaan menoa, ja ehdottomasti eniten iloa saa irti kaveriporukassa tai samalta sohvalta hutkittaessa. Ei sillä etteikö satunnaisten tyyppienkin kanssa voisi pitää hauskaa, mutta aika voi nopeasti käydä tylsäksi. Nettimatseja voi tähdittää enimmillään kahdeksan ihmispelaajaa, joten kyllä siellä nähdään yhtä jos toistakin otetta ja heittoa.

Hahmoa saa hyvin monipuolisesti somistettua, ja tämä onkin ehdottomasti yksi hauskimmista ominaisuuksista. Voit valita hahmosi värin, puvun ja äännähdykset. Vaatekokonaisuuksia on sekä valmiina että irtopaloina, joten vain luovuus on rajana. Pelimuotoja on muutama, joista yleisin on perinteinen mättö, missä viimeinen jäljellä oleva voittaa. Vaihtoehtoisesti voit potkia jalkapalloa pienemmällä porukalla tai pelata tiimi vs. tiimi -matseja. Pelissä on myös offline-muoto, ja siinä tarkoituksena on yksin tai kaverien kanssa selvitä mahdollisimman pitkälle tekoälyn ohjastamia vihollisaaltoja vastaan.

Ote irtoaa

Kevyeen ja leikkisään fysiikkaan pohjaava pelaaminen on sopivan rentoa, mutta osaltaan myös turhauttavaa. Kontrollit ovat sekä Gang Beastsin ase että heikkous. Pystyt kontrolloimaan hahmosi molempia käsiä eri napeilla ja voit joko tarrata, lyödä, puskea päällä tai potkaista vastustajia. Tarkkuutta mihinkään näistä on turha odottaa, mutta se lienee jutun juonikin. Meno on sekavaa kuin sillisalaatti, eikä aina voi oikein olla varma siitä, kuka on kenenkin hanurissa kiinni. Lyönneillä voi tainnuttaa hetkeksi muita, mikä helpottaa heidän alas heittämistään. Toisaalta lyönnit ja puskut eivät juuri ikinä osu kun niiden pitäisi, mikä voi välillä ärsyttää. Epätarkat liikkeet ja absurdin epälooginen meno tuovat kuitenkin viihdettä ja tasoitusta otteluihin, ja joskus tuurillakin voi pärjätä.

Rasittavimpia ominaisuuksia on ehdottomasti huonosti toimiva kamera, johon ei juuri voi itse vaikuttaa. Varsinkin jos putoat kentältä alemmille tasoille seinien taakse, niin olet aivan sokkona ja et voi olla varma missä edes roikut kiinni. Myöskin muiden viivyttelyä on ikävä seurata, jos itse olet jo pudonnut pelistä pois. Areenoista pitää kuitenkin peukkuja antaa, sillä ne tarjoavat sopivasti vaihtelua ja niitä tuntuu olevan riittävästi. Myöskin eri kenttien hajoavat ja muuttuvat tasot luovat lisäjännitystä.

Värikästä ja hyllyvää

Ulkoisesti Gang Beasts ei tarjoa mitään erityisen spektaakkelimaista. Meno on värikästä ja yksinkertaista, mikä sopii peliin kuin noidan hattu mummopuvun somisteeksi. Mitään erityisempiä teknisiä ongelmia en kohdannut ja peliseuraakin tuntui aina löytyvän, kun sitä oli vailla. Latausajat olivat nekin kohtalaiset. Asetuksia ei juuri ole, eikä niitä valitettavasti paljoa pysty kontrolleissa tai kamerassa itse muuttamaan. Kaikki ovat siis pitkälti samalla hikisellä viivalla. Yksityisiä pelejäkin voi porukalla tehdä, ja valita itse matsien sisällön. Nettipuolella vastaan tulee mitä tulee ja pitkittyvät mittelöt saavat useimmat jo hävinneet loikkaamaan kesken pelien pois. Uusia pelaajia ei tilalle tule, joten se mikä usein alkaa kahdeksan pelaajan show-matsina, voi hyvinkin jatkua vain kahden taistelijan otteluna.

Eniten itseäni hymyilyttivät mähinät oman poikani kanssa samalta sohvalta käsin, vaikka ei itkuiltakaan aina vältytty. Missä muussa pelissä voit työntää lapsen metron alle ja nauraa päälle? Aika harvassa varmaankin. Samanlaista iloa ja hymyä ei verkkopeleissä saanut. Perheen ja ystävien kesken fiilistellessä ja nauraessa kaikki Gang Beastsin puutteet ja heikkoudet unohtuvat, mikä on tavallaan erittäin hyväkin asia. Valitettavasti köyhä sisältö ja vähäinen tekeminen eivät jaksa kannatella intoa muutamaa kertaa pidemmälle. Pelillä on hetkensä, mutta hankittaessa se voi hyvinkin jäädä keräämään pölyä.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi