Syyskuussa ilmestyvän Borderlands 3:n kunniaksi Gearbox Software julkaisi uudelleen painetun version alkuperäisestä Borderlandsista. Game of The Year Edition -nimeä kantava teos tuo jo legendaariseksi nimetyn räiskintämäiskeen nykykonsoleille päivitetyin grafiikoin ja viilatun pelattavuuden kera. Näyttävästä menosta huolimatta toinen tuleminen ei kuitenkaan selviä täysin ilman ongelmia.
Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen
Muistellaan kuitenkin ensin menneitä. On kulunut 10 vuotta alkuperäisen Borderlandsin julkaisusta, ja pelasin aikanaan sitä PlayStation 3:lla ja ihastuin. Muistan vannoneeni ennen pelin ostoa, että ”minähän en mihinkään piirrettyyn sotapeliin koske” – vaan kuinkas kävikään. Ja tässä sitä taas ollaan, 10 vuotta myöhemmin saman piirretyn tuotoksen äärellä. Nostalgiapärinöissä yleensä muistot ovat kultaiset, ja vuosien takainen peli ei ollutkaan niin hyvä kuin olit muistanut. Borderlandsin kohdalla tämä ei onneksi käy toteen.
Borderlandsin idea ei ole muuttunut mihinkään. Olet edelleen vault hunter, joka on saapunut piskuiselle erämaaplaneetta Pandoralle etsimään onnea ja rikkauksia. Vastaan astelee jos minkäkinlaista bandiittia ja monsteria, välillä jopa bandiittimonstereita. Tekijöillä on todella huumori lentänyt matkan varrella, ja pelatessa tuntuu, ettei rajoja välillä ole ollut ollenkaan. Tämä on siis vain hyvä juttu. Toinen toistaan härskimmät hahmot tuovat väriä ja viihdettä koko rahan edestä. Ja mitä olisi loottiräiskintä ilman loottia? Paljon ankeampi varmasti. Kun satunnaisgeneraattoriin heitetään satoja tuhansia aseita putoilemaan pelaajan saataville, innostuu siinä yks jos toinenkin. Erot vehkeissä ovat toki välillä vain pieniä, mutta ajatus oman hahmon optimoimisesta on yllättävän koukuttavaa. Koollakin voi joskus olla väliä.
Kiillotettu kokonaisuus
Grafiikoiden saralla peli on hiveltävää katseltavaa. Jopa karvalakki-pleikkarilla tämäkin puolisokea arvioija näkee tehostetut pikselit ja kirkkaamman maailman. Cel-shading-tekniikka todenteolla näyttää parhaat puolensa. Tekstuurit ovat yksityiskohtaisempia, ja pelihahmot näyttävät paljon paremmilta kuin silloin muinoin. Muitakin näkyviä parannuksia on muun muassa minimapin myötä saatu. Oli ilo myös huomata, että jatko-osista on ujutettu toimivat ideat helpottamaan pyssysankaria. Konkreettisimpina esimerkkeinä parannukset näkyvät toimivammassa inventaariossa ja muussakin lootin käsittelyssä. Muistatko kun rahat ja ammukset piti nappi pohjassa kerätä maasta? Ei enää, sillä nyt automaatio vei taas yhden homman meiltä.
Pelaaminen ei ole aivan täydellistä riemukulkua, sillä arvostelua varten pelatessani törmäsin muutamaan bugiin. Nämä eivät hirveästi menoa kuitenkaan haitanneet ja olivat lähinnä graafisia häröjä. Myönnän kyllä tuskastuneeni pari kertaa hahmon jumiutuessa johonkin kiillotettuun kiveen tai esteeseen. Samaten harmikseni ajoneuvon ohjaaminen on edelleen yhtä kankeaa tattien hienovaraista heiluttelua kuin ennenkin. Paikoitellen pastoi myös läpi se, että kyseessä on pelisarjan ensimmäinen osa, vaikkei sitä varsinaisesti voi miinukseksi laskeakaan.
Ja eipä olisi GOTY-versio mitään ilman lisäosia. Paketissa on siis mukana kaikki mahdollinen lisähärpäke mitä peliin vain on keksitty. Pelattavaa todenteolla riittää, ja kaiken sen voi kokea kaverin kanssa. Seikkailu onnistuu co-oppina samalta ruudulta tai verkon välityksellä, tosin samalta ruudulta vain konsoleilla. PC-pelaajat keksikööt jotain muuta.
Jos alkuperäinen Borderlands on kokematta, niin tämän parempaa tilaisuutta paikata se vääryys eti kyllä löydy. Ja tästä voivat nauttia myös ne kenellä se kultainen muisto 10 vuoden takaa hermoja kutittelee ja värinää aiheuttaa. Kyseessä on hiottu kokonaisuus, joka vuosienkin jälkeen pitää pintansa ja ei häpeä nykypeleille millään mittarilla. Toimiihan tämä myös hyvänä lämmittelynä Borderlands kolmoselle.
