Oman elämänsä Bottas
Ehkäpä suurimpana muutoksena uratila tekee kaivatun paluun. Moodia jalostetaan aiempaa suoraviivaisempaan suuntaan. Häntäpään tiimeistä aloitettavan nousun sijaan pelaaja voi hypätä kylmiltään minkä tahansa tallin palkkalistoille. Samalla päästään diktaattorin elkein valitsemaan, kumman nykyisestä kuskikaksikosta jättää rannalle ruikuttamaan. Ferrarin tai Mersun ratin taakse kapuaminen tarkoittaa vastaavasti kovempia menestyspaineita kuin Manorin nuhjuisempiin haalareihin pukeutumalla.
Koko kauden kattavan tavoitteen ohella kilpailu- ja aika-ajokohtaisesti määritellyt sijoituspaineet kannustavat pelaajaa ylittämään itsensä, kun tiimin tyytyväisyysmittari elää jokaisen session jälkeen suuntaan tai toiseen. Toistuvalla alisuorittamisella joutuu sovittelemaan hitaamman kaluston penkkiä takapuolensa alle. Odotuksia suuremmat maineteot radalla avaavat puolestaan päinvastaisia mahdollisuuksia. Pelaajalle määritellään lisäksi ”haastaja”, johon suorituksia peilataan useammalla mittarilla. Useimmiten tallikaveriksi paljastuvaa kiistakumppania vastaan mitellään muun muassa sektoriajoissa, joten pelkkä maaliviivan ylittäminen ensimmäisenä ei vielä ratkaise kiistaa.
Auton kehittäminen muodostuu uramoodin toiseksi kantavaksi teemaksi. Parempiin palikoihin tarvittavia resurssipisteitä tienataan jokaisen ajon päätteeksi, mutta suurimmat potit jaetaan harjoituksissa. Ratkaisu toimii erinomaisesti, kun yleensä olankohautuksella sivuutetut sessiot muuttuvat oleelliseksi osaksi viikonloppua. Kokonaisuutta vesittää ainoastaan vaihtelun puute, sillä varikolta aktivoitavat testit koostuvat aina kolmesta samasta ohjelmasta: annetun ajolinjan seuraamisesta, vaaditun aika-ajovauhdin ylläpitämisestä sekä renkaita varjelevasta harjoituksesta.
Haastetyypillä ei edes luoda suoraa yhteyttä auton kehityskohteisiin: kaikki ansaitut pisteet satavat yhteen laariin, josta niitä pääsee myöhemmin jyvittämään haluamilleen osa-alueille. Erittäin positiivisena huomiona muutkin tiimit päivittävät kauden kuluessa aktiivisesti kalustoaan. Tämä lisää kummasti aidon formulasirkuksen illuusiota, kun kaikki ei pyörikään pelkästään pelaajan ympärillä. Aina suoraan aika-ajoihin hyppäävää laiskottelijaa saattaakin odottaa loppukaudesta kivinen polku kilpailijoiden kurvaillessa ohi oikealta ja vasemmalta.
Rauta-Maureja ja rengasrulettia
Tunnelman puutteesta ei F1 2016:sta voi muutoinkaan syyttää, radalla tai sen ulkopuolella. Vaikka melkoisilla silmäpusseilla varustetut kuskit näyttävät yhä vahanukeilta, on koko porukka selkeästi tunnistettavissa. Tällä kertaa varsinaisten päätähtien lisäksi varikkopilttuussa hengailee muitakin lajista tuttuja naamoja. Pelaaja ei kuitenkaan pääse jututtamaan Rauta-Mauria ja kumppaneita henkilökohtaisesti, vaan varsinainen kommunikaatio käydään tallin PR-henkilön sekä kehityksestä vastaavan insinöörin kanssa. Huvittavasti kyseiset kaverit näyttävät tiimistä riippumatta samoilta.
Radalla fiilistä kohotetaan pienempiä yksityiskohtia esittelemällä. Pidemmissä kisoissa pääsee lämmittelemään renkaita ennen kisaa, ja startissa hyödynnetään tosielämässäkin monien kuskien kohtaloksi koitunutta lähtökytkintä. Turva-auto kurvaa onnettomuuden sattuessa keräämään nipun kasaan. Vaikka lämmittelykierros kuulostaa ideana mielenkiintoiselta, jää sen merkitys merkitys lähinnä kuriositeetin asteelle. Lähtöruudukkoon tähtäämisen hoitaa harmittavasti automatiikka, ja pieni lataustauko ennen lähtövalojen syttymistä rikkoo immersiota.
Lajin erityispiirteet nousevat parhaiten esiin täysmittaisen viikonlopun aikana. Rengassarjojen mahdollisimman tehokas hyödyntäminen ja polttoaineen kulutuksen kanssa painiminen tulevat tutuiksi teemoiksi. Dynaaminen sää sekoittaa pakkaa kesken session, kun realistisesti kuivuvat ajolinjat pakottavat kuljettajat vaihtamaan oikeaa kumia alle. Kanssakuskit osaavat reagoida tilanteisiin hienosti, eikä aiempien vuosien outouksia enää pompi silmille. Varikkohenkilökunta ei silti osaa itsenäisesti ennakoida parasta seosta, vaan pelaajan on muistettava ilmoittaa haluamansa laatu ennen pysähdystä. Sadekisojen esiintymistiheys vaikuttaa melkoisen yläkanttiin mitoitetulta: keskimäärin joka toisen viikonlopun aikana taivas repeää. Mikäli moisia asioita ei halua miettiä, mahdollistavat monipuoliset säätömahdollisuudet kevyemmätkin sessiot aina viiden kierroksen tynkäkisoista lähtien.
Komea kuin Kimi
Laaja kustomoitavuus pitää huolen, että kokemuksesta voi nauttia taitotasosta riippumatta. Helpoimmillaan ajaminen on kevyttä arcade-huristelua, kun vaikeimmassa Pro Career -moodissa pärjätäkseen vaaditaan miltei oikean formulatähden näkemystä. Vaikka peli on parhaimmillaan ratilla, onnistuu kisaaminen yllättävän hyvin myös ohjaimella. Tattia vääntämälläkin pystyy keskittymään ajolinjojen hiomiseen, eikä energiaa tarvitse tuhlata keinotekoisen vikuroinnin taltuttamiseen. Virheistä tai huolimattomuudesta rangaistaan silti välittömästi, joten ajaminen ei tunnu kädestäpitelyltä. Ohjaustavasta riippumatta lopputulos on dynaamisempi kuin viime vuonna. Eri tallien sekä renkaiden erot aistii selkeästi, kanttareiden ylitykset saavat pidon katoamaan ja vesikelillä on aidosti liukasta. Codemasters osuu hauskuuden ja haastavuuden oikean välimaaston paikallistamisessa lähestulkoon napakymppiin.
F1 2016 näyttää pitkälti samanlaiselta kuin viimevuotinen painos, eli hyvältä. Maisemat rullaavat sulavasti jopa Monacon täyteen ahdetuilla kaduilla, vaikka ruutu tiukimmissa paikoissa hyvin satunnaisesti repeileekin. Tekoälyn toiminta jättää vielä toivomisen varaa. Ohitettassa konekuskit antavat tietä lapsellisen helposti, mutta saattavat vastaavasti vetää röyhkeästi konttin pelaajan körötellessä tientukkona. Laajasti kustomoitava moninpeli toimii tällä kertaa jo julkaisun yhteydessä suhteellisen moitteettomasti. Yhteisöllisyyttä voi lisäksi harjoittaa haamukuskeja vastaan erillisessä aika-ajomoodissa.
Codemasters onnistuu petraamaan kiitettävän paljon viime vuodesta. Toki ilkeämielisempi voisi sanoa, että uuden sukupolven version olisi pitänyt olla jo alun perin tässä kunnossa. Joka tapauksessa ajopeleihin keskittyvällä brittistudiolla on meneillään melkoisen vakuuttava putki, kun loistava Dirt Rally saapui jo keväällä hallitsemaan sorapolkuja. F1 2016 on jokaisen lajista yhä kiinnostuneen pakkohankinta. Seuraavaksi täytyy ainoastaan toivoa, että tosielämän versio saisi pelin tapaan menneiden vuosien hohtonsa takaisin.
