Vuosi sitten Tiger Woods PGA TOUR 10 oli etunenässä valjastamassa Wiin MotionPlus-lisäpalikan hyötyjä pelikäyttöön. Kuten odottaa sopi, PGA TOUR 11 jatkaa samalla linjalla viilaillen pakettia entistäkin paremmaksi. Kehitystiimi tiedostaa selvästi Wiin edut ja rajoitukset, sillä Tiikerin tämänvuotinen versio keskittyy jälleen niihin osa-alueisiin, millä muut alustat eivät voi kilpailla: koukuttaviin bilemuotoihin ja fyysiseen hutkimiseen. Jos taas suosit enemmän hyvää grafiikkaa ja nettiominaisuuksia, suosittelen poimimaan mieluummin jommankumman teräväpiirtoversion.

Pelaaminen luonnistuu ilmankin MotionPlus-lisälaitetta, mutta tällöin menettää paljon tuntumasta ja ohjauksesta. Golfaaminen on itse asiassa vaikeampaa lisäpalikan kanssa, mutta samalla sitä tuntee olevansa itse ohjaksissa kaiken aikaa. Lyömiseen on tarjolla peräti neljä vaikeustasoa, ja jos svingi ei lähde, peli ehdottaa haastetason alentamista. Viimeisen silauksen realismin tavoitteluun tuo True View -näkymä, jossa palloa katsotaan juuri siitä vinkkelistä, mistä oikea golffarikin kohteensa näkee. Teräväpiirtoversioissakin käytössä oleva Precision Putter -järjestelmä on Wiillä haastavampi, sillä peukalon sijasta pelaajan on hallittava koko ylävartalonsa. Kaiken kaikkiaan pelituntuma on erittäin fyysinen, ja kierroksen epäonnistumisesta saa syyttää vain itseään. Kaikki asetukset tappiin laittamalla pelaamisesta tulee todella haastavaa, mutta onneksi valikoita muokkaamalla jokainen voi löytää itselleen sopivan vaativuustason.

Näkökulmasta riippuen joko onneksi tai valitettavasti hifistely loppuu ohjaukseen, sillä minkäänlaisia graafisia hienouksia ei ole tarjolla. Tuuli ei ole puuskittaista, aurinko ei juurikaan luo varjoilla tunnelmaa ja sadekin näyttää suorastaan rumalta. Liikeanimaatiot ovat sulavia, mutta sahalaitojen määrä on hämmästyttävää. Musiikki noudattelee muiden versioiden linjaa, kun taas ääninäyttely on selvästi astetta kehnompaa. Selostajien vuorosanat kuulostavat ajoittain siltä kuin he puhuisivat metroasemalla peltipurkkiin. Kaikkein ärsyttävintä on kuitenkin se, että kommentoijat julistavat tuloksen aivan liian aikaisin: kymmenen metrin putin tuloksen tietää heti palloon osumisen jälkeen, kun kaiuttimista kajahtaa: ”Drops it for birdie!” Audiovisuaalisesti Tiikerin tämänvuotinen versio onkin odotetusti heikoin nimenomaan Wiillä.

PGA TOUR -pelien riippakivenä ovat jo vuosia olleet hankalasti käytettävät valikot, mutta iloisena yllätyksenä Wii-versio on kyetty säilyttämään tässä suhteessa yksinkertaisena. Valittavana ovat kaikki normaalit pelimuodot, kuten kattava uratila, erilaiset haastetehtävät eli Skills Challenge ja uutuutena Ryder Cup. Tässä turnauksessa Euroopan ja Yhdysvaltojen pelaajat mittelevät tiimissä herrasmiesurheilun kuninkuudesta. Nimensä nämä kinkerit ovat saaneet Samuel Ryderista, joka luovutti turnaukseen palkintopokaalin vuonna 1927. Videopeliksi Ryder Cup ei kuitenkaan käänny erityisen hyvin: 18 reiän kierroksia on viisi, ja suurin osa ajasta katsellaan vain tekoälypelaajien lyöntejä. Mikäli koko kisan haluaa suorittaa yhdeltä istumalta, saa kalenteristaan varata aikaa vähintään 3-4 tuntia. Mahdollisesti jopa kauemminkin, mikäli haluaa pelata vaikeammilla asetuksilla. Tylsistyminen iskee viimeistään tunnin pelaamisen jälkeen, ja vaikka voittopokaalin saaminen upealta tuntuukin, ei juuri mikään motivoi kokeilemaan mannertenvälistä kisaa enää toista kertaa. Parhaimmillaan Wii-versio on kuitenkin bilemuodoissaan, jotka ovat tietysti omimmillaan pelattaessa kolmen kaverin kanssa samalla sohvalla. Viime vuoden suuri suosikki frisbeegolf tekee paluun, mutta uutuutena on aivan yhtä hilpeä minigolf. Erityisiä teemakenttiä on tätä pelimuotoa varten neljä eli yhteensä 4 x 18 reikää. Nämä kaksi kevyttä hupailumuotoa ovat niin onnistuneita, että ne vievät helposti huomion vakavamieliseltä uratilalta, Ryder Cupista nyt puhumattakaan.

Teräväpiirtoversioiden malliin mukana on kokemuspistejärjestelmä, joka on Wiillä hieman erilainen kuin muilla alustoilla. Kokemuspisteitä voi nimittäin nyt myös menettää, kuten lyömällä pallonsa bunkkeriin tai pelaamalla reiän saldoksi tripla bogeyn. Tietoisuus kehnon kierroksen aiheuttamasta haitasta tekee Wiillä pelaamisesta entistäkin suunnitelmallisempaa ja hidastempoisempaa, mutta toisaalta eivät ne oikeatkaan golffarit vain huido sinne tänne pallojaan. Hyvistä suorituksista kerättävät pisteet toimivat käytännössä rahana, joilla ostetaan parempia varusteita ja avataan lisää vapauksia pelin eri osa-alueisiin, kuten puttaukseen ja svingiin.

Muihin versioihin verrattuna Wiin Tiger Woods PGA TOUR 11 tarjoaa melkoisen riisutun version nettipelaamisesta. Reaaliaikaisella säätilalla pelaaminen onnistuu Forecast Channelin avulla, ja pelattavana on peräti 28 kenttää. Teräväpiirtokonsoleilla tarjoiltiin vain 17 kenttää, joten mikäli areenoiden suuri lukumäärä on tärkeää, kannattaa harkita nimenomaan Wiin versiota. Netissä pelattavat turnaukset eli Live Tournaments on muuten samanlainen kuin muilla alustoilla, mutta jostain syystä EA Gamernet -palvelua ei ole lainkaan. Toisia ihmispelaajia vastaan kisaaminen onnistuu myös, ja onneksi ilman ärsyttäviä ystäväkoodeja. Hienona lisänä myös frisbeegolfia voi pelata netin kautta.

Loistavia bilepelimuotoja ja fyysistä ohjausta lukuun ottamatta Wii-versio tuntuu kaikin tavoin riisutulta versiolta teräväpiirtoveljiinsä verrattuna. Pelin kohderyhmä on selvästi erilainen kuin muilla alustoilla, joten ennen ostopäätöstä on syytä miettiä, mitä peliltään oikeastaan haluaa. Jos arvostaa ennen kaikkea fyysistä pelaamista ja hyvää tunnelmaa samalla sohvalla pelaten, on Wii-versio varteenotettava vaihtoehto. Jos taas pitää enemmän yksityiskohtaisesta grafiikasta ja pelaa mieluiten netin välityksellä ihmisten kanssa, suosittelen mieluummin joko PS3- tai Xbox360:n painosta Tiger Woods PGA TOUR 11:stä. Versiovalinnasta riippumatta tarjolla on taas vuodeksi varsin onnistunutta kolopallon lätkimistä.