Etukäteismarkkinoinnin perusteella vaikutti tänä vuonna siltä, että aitaa ylitettäisiin matalimmasta päästä. Suurimpana erikseen hehkutettavana uudistuksena nimittäin mainostettiin mahdollisuutta juosta pyörälle kaatumisen jälkeen, mikä aiheutti lähinnä huvitusta. Tämähän on miltei yhtä huikea innovaatio kuin EA:n lanseeraamat playoff-parrat NHL-kaukaloissa.

Uusia haasteita

Pinnan alla on tehty isompaa remonttia niin fysiikoihin kuin sitä kautta myös pelattavuuteen. Vaikka Milestonen kaksipyöräisiä simuloivia nimikkeitä on tullut väännettyä säännöllisesti yli kymmenen vuoden ajan, vaikuttaa uutukainen todella haastavalta tapaukselta – osittain jopa turhauttavalta.

Ongelma ei ole kuitenkaan pyörän näpeissä pitäminen, sillä fysiikat tuntuvat realistisilta ja loogisilta, suorastaan erinomaisilta. Jarrutuspaikat löytyvät huolellisella treenailulla, ja mutkista ulostulon kanssa pärjää varovaisella kaasun käytöllä. Mikäli ei pärjää, niin lukuisten ajoapujen kautta kaatumataudista pääsee hiljalleen eroon.

Hämmennys ja ahdistus kumpuavat enemmänkin muiden vauhdista. Vaikka mukana on tuttuun tyyliin laaja säätöikkuna myös tekoälyn kyvykkyydelle, täytyy tasoruuvia vääntää ennätysmäisen alas, että hommasta alkaa löytyä edes etäisesti tasaväkistä kisafiilistä. Efektiä korostaa uramoodin kehnommista talleista aloittaminen, mutta silti meno ei tunnu hauskalta aiempiin osiin peilattuna.

Kilpakumppanien vauhtia ihmetellessä mieleen hiipii jopa ajatus, että kaverit noudattavat edellisten osien lainalaisuuksia, kun kurveihin pääsi hyökkäämään ketterämmin. Liian usein havahtuu siihen, että oma ajaminen koostuu muiden tekemisiin reagoimisesta ja epätoivoisesta puolustustaistelusta törkeyksien rajamailla, mikä alkaa ennen pitkää tympiä. Vastaavasti sadekelillä tekoäly jää tyystin jalkoihin, joten balanssi on selkeästi hukassa.

Milestone on pyrkinyt entistä realistisempaan kokemukseen myös pelaajan vastuulle suotujen hienosäätöjen saralla. Polttoaineen ja renkaiden kulumisen ohella jarrut vaativat huomiota, kun kylmillä levyillä pysähdysmatkat venyvät pitkiksi. Vaikka rengasosastolla kisaan valitsisi kovimman seoksen, kumit kuluvat selkeästi aiempaa ripeämmin, mikä osaltaan luo lisähaastetta puristamiseen. Toki miltei kaikki realismiin viittaavat ominaisuudet saa kytkettyä pois "häiritsemästä", mutta luovuttaminen tuntuu kuin kaivaisi apupyörät käyttöön vuosikausia hienosti sujuneen pyöräilyn jälkeen.

Jälleen pykälän hiotumpi

Tuoreelle konsolisukupolvelle hyppääminen sujuu tekniseltä näkökantilta melko mallikkaasti. Erityisesti latausaikojen liiskaaminen ja huomattavasti sujuvampi valikoissa sukkulointi tekevät nannaa takavuosina toisinaan kovin kömpelöltä tuntuneelle sarjalle.

Graafisissa asetuksissa on mahdollista panostaa joko ruudunpäivitykseen tai kuvanlaatuun. Lisäpikseleihin nojaamalla sulavuus kärsii selvästi, vaikka lopputulos ei näytä millään mittarilla juuri sen paremmalta. Valinta moodien välillä on tällä kertaa jopa niin itsestäänselvä, että täytyy ihmetellä koko mahdollisuutta kehittäjien taholta. Pyörät kuskeineen ovat selkeästi show’n päätähtiä, kun radat saavat hieman vähemmän rakkautta osakseen. Kokonaisuus on joka tapauksessa nykypäivän standardit täyttävä ja riittävän näyttävä.

Lisäpaukkuja näkisi mieluusti lisenssin hyödyntämisen saralla. Uramoodi on toki kiitettävän kattava ja syvällinen, kun mukana on kolme eri luokkaa, kosolti mikromanagerointia pyörän kehittämisen ympärillä sekä mahdollisuus siirtyä talleista toiseen. Silti kokemukselle tekisi hyvää esimerkiksi F1-peleistä tutut höysteet varikolla pyörimisestä lehdistölle vastailuun, tai ylipäätään räväkämpi esitystyyli. Nykyisellään kaikki tuntuu enemmänkin tekstiseikkailulta, jossa glamour luodaan oman pään sisällä.

Arvostelun nuivasta sävystä huolimatta MotoGP 21 ei ole missään tapauksessa huono peli. Tuoreelle sukupolvelle siirtyminen tekee hyvää yleisen sujuvuuden kannalta. Lisäksi pyörien ohjastamisen niksit on studiolle tutulla pieteetillä mallinnettu, kenties paremmin kuin koskaan. Etenkin väkivahvojen ja painavien MotoGP-luokan ohjusten kaitsemisen kuuluukin tuntua vaativalta. Kuitenkin kovasta yrityksestä palkitsevuutta joutuu kaivamaan hieman turhan syvältä tällä kertaa.