-WaLuigi-

Aloitetaanpas kevyellä aiheella, joka liittyy pelien juoniin ja niiden tarpeellisuuteen. Juoneen lasken suurta juonikaarta, dialogia ynnä muuta.

Final Fantasy -sarjan pelit ovat hyviä pelejä, joissa on syvä ja mittava juoni, jonka päälle koko peli on rakennettu. Borderlands on hyvä peli, jossa hädintuskin edes on juonta, jossa koko peli on rakennettu hyvän, toimivan ja ennen kaikkea hauskan pelaamisen päälle. Tekken6:ssa oli yritetty luoda jonkinlainen juoni, mutta siitä ei ottanut tarina-moodissa yhtään mitään selvää. Tai ainakaan itse en saanut, sillä minulle se oli jonkinlaisella höpöhöpö-dialogilla varustettu nippu yksittäisiä tehtäviä. Heavy Rainia en ole pelannut, mutta huhupuheiden mukaan peli on tv-sarjan/elokuvan juoni yhdistettynä QTE:hen, jossa peli sinänsä on täysin sekundaarinen asia. Mafia 1&2 olivat perinteisiä räiskintöjä vahvoilla juonilla vahvistettuna.

Oikeastaan esimerkit olivat Borderlandsia lukuunottamatta vähän köykäisiä, mutta asiaan päästään kuitenkin. Voidaanko sanoa, että pelissä on pakko olla juoni? Voiko peliä ilman juonta edes tehdä? Onko juonella mitään merkitystä jos siitä ei ymmärrä sanaakaan, tai pahimmillaan ymmärtää mutta ei silti ota siitä selkoa?

Itse pidän hyvistä tarinoista, mutta viime aikoina on tullut myös huomattua, ettei se ole pakollista. Juurikin tuo Borderlands on vähän sellainen outolintu, koska se ei edes yritä kertoa (järkevää) tarinaa. Onhan siinä muitakin hahmoja ja jonkinlainen draamankaari, joka tosin päätyy kunnon antikliimaksiin, mutta eihän siinä ole kuitenkaan mitään järkeä. Vähän sellainen fanipoikien tekemä Fallout-parodia käänteisenä. Pelin pelaaminen on kuitenkin hauskaa, koska kaikki muu on toteutettu vähintäänkin kiitettästi. Kuitenkin nyt kun Borderlands on tilassa, jossa emopeli ja 1/4 DLC:tä on pelattu läpi, niin pieni kyllästyminen alkaa iskeä. Peli kun toistaa sitä samaa koko ajan, eikä oikeastaan tarjoa sellaista juonellisia, paremman sanan puutteessa cliffhangeriä, jonka takia sitä tekisi koko ajan mieli jatkaa. Tekken6:ssa on vähän sama ongelma. Luojan kiitos tarina loppui ja platina kilahti, sillä kaikin puolin huonosti toteutettu tarinamoodi oli lähinnä hv-tasoa. Toisaalta Tekken6:n tarinaa voisi verrata kotimaiseen KYPCK-bändiin, joka laulaa äiti venäjäksi. Enhän minä ymmärrä siitäkään sanaakaan, mutta silti se herättää tuntemuksia, ja ennen kaikkea hyviä ja vahvoja sellaisia.

Toinen tarina taas on vaikkapa PS1:n, ja ehkä joskus palautuvan PS Storen aikana myös PS3:n, Final Fantasy 8:n ja 9:n tarina. Molemmathan toistavat sitä samaa yksitoikkoista taistelumekanismia pahimmalla mahdollisella tavalla puuduttavasti (FF8 ehkä vielä pahemmin: GF ja select+[]), mutta hyvä tarina pelastaa paljon. Koko ajan kiinnostaa mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan, ja tällä vahvuudella voidaan komensoida joitakin muita huonoja asioita. Surullista kyllä FF9 jäi itseltäni aikaan kesken johonkin kolmannen levyn hujakoille, kun piti alkaa taistelemaan oman hahmon muodon ottavia hautakiviä vastaan. Olivat niin hyviä exp-vihuja, että niillä olisi pitänyt grindata hahmot levelikattoon asti. En jaksanut, koska silloin tylsä taistelumekanismi olisi ottanut hyvän juonen paikan, ja näinpä kävi pelille vanhanaikaisesti. Harmittaa vieläkin.

Onko olemassa pelejä joissa ei olisi juonta? No siis kyllä, mutta toisaalta omakohtaisella kokemuksella niihin pyrkii itse jonkinlaisen vastaavan luomaan, jotta pelissä olisi jotain järkeä, kuten vaikkapa Simsiin. Autopelit nyt ovat oma lukunsa, mutta Änärit ja PES/FIFA:t perustuvat itselläni vähän selleiseen roolipelimäiseen hahmonkehitykseen. Etenkin PES-sarja on tarjonnut muutaman tusinan verran legendaarisia pelaajia, joiden nimet vieläkin liikkuvat alati suussa omana inside-termistönä. "Siviero-ilmiö" paitsion tuhoajana, Ximelez yleisen taidottomuuden perikuvana ja FIFA10:stä löytynyt McPhail. Noh, kun selostaja lausui kaverin nimen McFail, niin eiköhän se jo selitä... Eihän urheilupeleistä mitään juonia löydy, jonkinlaista mestaruuspokaalia-jahtia lukuunottamatta, mutta onko se nyt laskettavissa juoneksi?

Itse en pienellä miettimisellä keksinyt yhtäkään peliä josta ei vähintään jonkinlaista juonta löytyisi. Mutta onko se periaatetasolla mahdotonta? Kun mietitään pelejä, niin usein tullaan arvostelleeksi jotain turhaa ja ylimääräistä, huonosti toteutettua ominaisuutta. Esimerkkinä vaikka Mass Effect 1:n legendaarisen surkeat Mako-ajelut. Jos huonot ominaisuudet voi, ja pitäisi, jättää pois, niin voitaisiinko huono juoni samaten? Kyllä kai pelintekijät ymmärtävät jo heti alkuunsa peliä tehdessään, että okei, tämä juoni ei ole ihan mitään Shakespearea eikä edes Hannu Salamaan, joten... Vai onko joku juoni pakko liittää siihen?

Mietin vertailupohjana ennen kaikkea musiikkia. Suuri osa levyistä, ainakin perus radio pop-muusikin ulkopuolella, kertoo jonkinlaisen enemmän tai vähemmän yhtenäisen tarinan. Eikös levyn mahdollinen tarina ja pelin draaman kaari ole hyvin pitkälti verrattavissa? Mutta jos musiikissa pystyy tekemään Moonsorrow´n uusimman levyn tyyliin 4 biisin ja 3 "väliosuuden" tiiviin kokonaisuuden, joka on tarinallisesti vahvasti verrattavissa mihinkä tahansa peliin niin eikö tämän voisi kääntää toisinkin päin? Tarkoitan siis sitä, että peli olisi tehty kuin perus dancediskopop-levy, jonka suurin juonellinen piste on "shake your asses"-kertsi. Sekin voi toimia tanssimusana ihan hyvin, niin kyllähän samaan kaavaan voidaan ajatella, että muutoin hyvin tehty peli voisi toimia ilman juontakin.

Hei, nyt tuli keksittyä peli jossa en juonta tiedä olevan. Minecraft! Todistaa muuten, että annetaan vapaa maailma eteen ja erilaisen tekemisen mahdollisuus, ja sehän on siinä. Tarvitaanko juonta, jotta siihen saa tuhlattua aikaa aivan... hemmetisti? Eipä tarvittu ei. Kun kaikki toimii kuin unelma, niin elämä hymyilee vaikkei juonta olisikaan.

Jees, jokohan siinä oli riittävästi höpöhöpöä. Jatketaan toisella kertaa, siihen asti. Äh, pitäisi keksiä jonkinlainen loppukaneetti. En jaksa.

Kun nyt tulin siitä Moonsorrow´sta maininneeksi, niin laitetaan tähän Tulimyrsky-nimisen EP:n nimikkobiisi. Siinä on muuten tarinaa.