-WaLuigi-

En osaa piirtää, en todellakaan osaa maalata enkä oikeastaan osaa mitään muutakaan taiteellista ainetta, vaikka vietinkin lukioni kuvataidelukiossa. Yhden pakollisen kurssin kävin, ja siitäkin räpsähti kuutonen. Siitäkin huolimatta on helppo huomata kaupanhyllyssä silmäänpistävän upea levyn, elokuvan tai pelin kansi. Tai miksei samantien lehden/kirjankin, mutta niihin en ainakaan tällä kertaa puutu. Kansikuva ja muu paketointi kertoo helposti enemmän kuin tuhat sanaa, ja tekee tuotteen ostamisesta kertaheitolla helpompaa. Tosin paketoinnista tulen höpisemään enemmän hamassa tulevaisuudessa.

Nostan kanteen

Hyvä kansikuva kertoo sisällöstä välittömästi kaiken oleellisen. Kun näkee kaupanhyllyssä pelin kannessa esimerkiksi kiekkotähden, on yhtäsuuruus merkki jompaan kumpaan peliin helppo vetää. Borderlandsin kansi ei jätä epäselväksi, vaan kertoo pelistä suunnilleen kaiken: graafisen tyylin, yliammutut hahmot sekä omituisen huumorin. Gordon Freemanin tai Master Chiefin pärstäkerroin kertoo välittömästi kyseessä olevan tekeleen, vaikkei pelin nimeä syystä tai toisesta näkisikään. Tietysti tunnistaminen vaatii pientä pohjatietoa peleistä, mutta siinä määrin yleissivistykseen sisältyviä aiheita Freemanin ja Chiefin naamat pelaavien keskuudessa ovat, että vaikea on olla tunnistamatta. Tai vieläkin yleisemmin tunnettu ilmiö, Star Wars.



Pelin luonnetta kuvaavia yksityiskohtia on niin paljon, etten edes viitsi alkaa erikseen niitä listaamaan. Mutta jos tuosta kannesta ei osaa pelin luonteesta tehdä johtopäätöksiä, niin onneksi olkoon.

Mutta ei se sisällönkuvaus ainoa toimiva keino ole. Pelien kansissa mitään järin pysäyttävää ei olla vielä nähty, mutta musiikin puolelta niitäkin löytyy. Kun ylitetään kaikki soveliaisuuden rajat, järkytysrefleksi on lähes välttämätön. Esimerkkinä toimikoon norjalaisen black metal -yhtye Mayhemin levynkansi "Dawn of the Black Hearts". Kuuluisassa kannessa on bändikaverin ottama kuva itsemurhan tehneestä vokalisti Deadista. En ohjeistuksen jälkeen laita kuvaa enkä edes linkkiä tähän juttuun, mutta kiinnostuneet löytävät kyllä kyseisen kannen Wikipedian jutusta. Kuva on kuitenkin siinä määrin ikävän näköinen, etten suosittele sitä heikkohermoisille, heikkovatsaisille tai oikeastaan kenellekään muullekaan.

Erottua tosiaan voi massasta mauttomalla räväkkyydellä, mutta onko se sitten sen arvoista. Järkevämpinä ja inhimillisempinä vaihtoesimerkkeinä voisi löytyä vaikkapa tuoreimman Lordi-levyn kannessa MELKEIN kokonaan näkyvät naisen rinnat. Hyi. Onneksi sensuroivat ulkomailla useammassakin liikkeessä, ainakin piiloon lasten silmistä. Samalla ajatuksella ratsastavia nyt on muitakin, esimerkiksi keltaisen lehditön sivuilla mainostettu kansi, johon oli alunperin luvatta laitettu Kim "Minkä takia julkkis?" Kardashian nakuna.



Olisi edes manboobsit, niin kelpaisi paremmin. Eiku. Täytyy muistaa editoida tuo kommentti pois.

Järkevämmällä tavalla pysäyttävän upeita



Yllä olevan sveitsiläisen folk-death metal bändi Eluveitien Slania-levyn kansi (2008) on malliesimerkki siitä, kuinka kansi voi olla todella upea. En ollut ikinä kuullut bändistä aiemmin, ennen kuin törmäsin kyseiseen levynkanteen toisen levyn mukana tulleen Nuclear Blast -mainoksessa. Kiinnostus oli välitön, ja kun Anttila tarjosi kyseistä levyä vieläpä muistaakseni alle kympillä, niin oli pakko-ostos. Sivumainintana voisi muuten sanoa, että on hyvä kiekko. Vähän samanlaista kuvaa käyttävät myös viimeisimmällä kiekollaan, mutta pitäisin tuota silti selvästi upeampana.

Vähemmän "jylhänä", mutta sitäkin hienompana esimerkkinä voisin nostaa Dream Theraterin tuoreimman kiekon Black Clouds & Silver Linings -levyn kansitaidetta. Hiljaiseksihan tuollainen jättää, kun kuvassa on kymmeniä erilaisia huomiota ansaitsevia asioita ja seikkoja, sekä tavallaan useampi kuva sotkettu keskenään, mutta silti luoden vain yhden kuvan. Kerrassaan upea teos. Eikä musiikkikaan muuten levyllä huonoa ole.



Muitakin vaihtoehtoja on

Ei sen kannen tarvitse aina erityisen hieno maalaus olla. Tunnelman voi luoda muillakin tavoin, esimerkiksi ilmapiiriä hyödyntämällä. Mestarillisena esimerkkinä tästä voisi käyttää ruotsalaisen Katatonian levynkantta Last Fair Deal Gone Down. Kuva muuten kuvastaa koko levyn tunnelmaa täydellisesti. Vaikka puhtailla vokaaleilla mennään, niin epätoivo, itsevarmuuden puute ja ahdistus pureutuvat kyllä hienosti esille.



Peleihin palaamalla taas yksi ratkaisukeino on Grand Theft Auto -sarjan luoma oma kansityyli, jossa kansi koostuu yhden yhtenäisen kuvan sijasta useammasta sarjakuvamaiseen tyyliin "pikkuruudusta". Vaikka itse en pelisarjan kansia erityisen tyylikkäinä pysty pitämään, niin silti niissä on oma järkensä, sekä tietysti tunnistettavuus. Vaikaa on GTA:n kantta sekoittaa minkään muun pelin kanteen pelin nimeäkään näkemättä, toisin kuin perinteisten sotapelien maailmassa, jossa keulakuvat näyttävät aina samalta. Etenkin itselleni, kun en pintaraapaisua enempää CoD- ja MoH-sarjoja tunne, niin kyseisten pelien kannet näyttävät kutakuinkin identtisiltä.



Tässä tulikin jo esiteltyjä useita erilaisia mahdollisuuksia, sekä samalla tietysti salakavalasti vinkattua tyylikkäiden taideteosten pariin lukijoita. Itse perustan kansien päälle suhteellisen paljon, sillä ainakin toistaiseksi tuotkset ovat sen verran hyvin ja helposti nähtävillä, että muunmuassa tuota Mayhemin levyä en pelkästään jo siitäkään syystä haluaisi itselleni. Mutta jos esimerkiksi nimellisesti bändi on tuttu mutta levyt eivät, niin pitkälti kansikuvamateriaalilla mennään. Viimeisimpänä voisin mainita irlantilaisen Primordial-orkesterin, jonka levyistä muuta kuin vahvan tasalaatuisuuden tietämättä päädyin ostamaan Gathering Wilderness-levyn, ja pelkästään komean kannen perusteella.


Loppuhöpinöiksi vielä, että sori Paavi ja muut haloistit, sillä Halo3:n kansi ei mahtunut mukaan kuva-capin tullessa vastaan. Koska pääsykokeet ovat ovella näitä aikoja, niin luultavasti seuraava pälpätys ilmestyy vasta viikon päästä maanantaina. Kaiken muun hyvän ja pahan lisäksi on ajatuksen tasolla yksi isompi kirjoitus, jonka julkaisu tapahtuisi illalla 10.7., mutta saa nyt nähdä jaksanko kirjoittaa wall of nonsense. Sillä ei olisi mitään tekemistä pelaamisen tai minkään muunkaan järkevän aiheen kanssa, vaan lähinnä totuuksia elämästä ja muisteloa. Muttamutta, kiinnostuneet ottakoot selvää mihin seuraavana päivänä tapahtuvaan tuo liittyy ja pistäkööt privaan mahdollisia hauskoja asioita tai pointteja jotka haluaa tuoda esille. Se inspiroisi.