Pelaamisen vaiheilu elämän pyörteissä
kirjoittanut
28.01.2009 klo 14:32 (2044 Luettu)
Olen himopelaaja. Kun pelaan, pelaan koko sydämellä. Jotta voisin innostua pelikokemuksesta, pitää sen temmata täysin mukaansa ja siinähän sitten mennään lujaa mukana. Tästä on hyviä esimerkkejä: n. 10,000 peliä Halo 2:ssa, lukemattomia sessioita GRAW:ssa ja unohtumattomia taisteluita Gears of Warissa.
Aiemmin käytin aikaani lähes päivittäin Xboxin pelaamiseen. Surullista? Ehkä. Pidän kokemuksiani silti hienoina, enkä hirveästi kadu aikaisempaa ajankäyttöäni. Olenhan saanut uusia kavereita Liven kautta sekä päässyt näkemään läheltä parhaan konsolisivuston huikeaa kehitystä.
Pahimpaan pelikoukkuun sai aikanaan Bungien tehtailema Halo 2 -räiskintäeepos. Muistan pelanneeni julkaisusta lähtien melkein puoli vuotta päivittäin kyseistä spektaakkelia. Pelaaminen kävi samalla melko totiseksi, kuten olin siihen tottunut PC:n CS:issä. Muutamankin päivän tauko saattoi aiheuttaa kohmeutta sormissa, eikä Battle Rifle vain purrut tauon jälkeen samalla tavalla. Tuntuma oli pakko pitää, jotta pystyi Suomen parhaiden kanssa kamppailemaan. Muuten tuli turpiin niin että tukka helisi.
Nykyään, H2:n, GRAW:n ja GoW:n huippuajan jälkeen, on ollut vaikea löytää uutta yhtä lujaa koukkua. Silloin tällöin hyllyyn ilmestyy pelejä, jotka tempaavat mukaansa, mutta niiden viehätysvoima ei ole kuitenkaan aivan samaa luokkaa. Hienoja pelisessioita tulee toki aina lisää, vaan niiden hienous on tuntunut piilevän vielä enemmän peliseurassa kuin aiemmin. Tuskin on siis väärin sanoa, että ilman pelikavereita heittäisin konsolini kellariin pölyttymään. Isoin kiitos viimeisen puolentoista vuoden ajalta menee suoraan Paaville, sillä hänen kanssaan olen pelannut ylivoimaisesti eniten.
Koukutuksen puuttuminen saattaa riippua myös paljon nykyisestä elämäntilanteesta. Yliopisto-opinnot ja toiset harrastukset täyttävät päivät sen verta hyvin, ettei muille askareille vain riitä aika. Ehkä vielä joskus tulee aika, jolloin pelit saavat taas huomioni vietyä. On se sitten lähivuosina tai vasta pappaikäisenä, sitä sopii odottaa. Olenhan sydämeltäni himopelaaja.





