Katso RSS syöte

Cubase

Pelaamisen vaiheilu elämän pyörteissä

Arvostele tämä blogi
kirjoittanut 28.01.2009 klo 14:32 (2044 Luettu)
  
Olen himopelaaja. Kun pelaan, pelaan koko sydämellä. Jotta voisin innostua pelikokemuksesta, pitää sen temmata täysin mukaansa ja siinähän sitten mennään lujaa mukana. Tästä on hyviä esimerkkejä: n. 10,000 peliä Halo 2:ssa, lukemattomia sessioita GRAW:ssa ja unohtumattomia taisteluita Gears of Warissa.

Aiemmin käytin aikaani lähes päivittäin Xboxin pelaamiseen. Surullista? Ehkä. Pidän kokemuksiani silti hienoina, enkä hirveästi kadu aikaisempaa ajankäyttöäni. Olenhan saanut uusia kavereita Liven kautta sekä päässyt näkemään läheltä parhaan konsolisivuston huikeaa kehitystä.

Pahimpaan pelikoukkuun sai aikanaan Bungien tehtailema Halo 2 -räiskintäeepos. Muistan pelanneeni julkaisusta lähtien melkein puoli vuotta päivittäin kyseistä spektaakkelia. Pelaaminen kävi samalla melko totiseksi, kuten olin siihen tottunut PC:n CS:issä. Muutamankin päivän tauko saattoi aiheuttaa kohmeutta sormissa, eikä Battle Rifle vain purrut tauon jälkeen samalla tavalla. Tuntuma oli pakko pitää, jotta pystyi Suomen parhaiden kanssa kamppailemaan. Muuten tuli turpiin niin että tukka helisi.

Nykyään, H2:n, GRAW:n ja GoW:n huippuajan jälkeen, on ollut vaikea löytää uutta yhtä lujaa koukkua. Silloin tällöin hyllyyn ilmestyy pelejä, jotka tempaavat mukaansa, mutta niiden viehätysvoima ei ole kuitenkaan aivan samaa luokkaa. Hienoja pelisessioita tulee toki aina lisää, vaan niiden hienous on tuntunut piilevän vielä enemmän peliseurassa kuin aiemmin. Tuskin on siis väärin sanoa, että ilman pelikavereita heittäisin konsolini kellariin pölyttymään. Isoin kiitos viimeisen puolentoista vuoden ajalta menee suoraan Paaville, sillä hänen kanssaan olen pelannut ylivoimaisesti eniten.

Koukutuksen puuttuminen saattaa riippua myös paljon nykyisestä elämäntilanteesta. Yliopisto-opinnot ja toiset harrastukset täyttävät päivät sen verta hyvin, ettei muille askareille vain riitä aika. Ehkä vielä joskus tulee aika, jolloin pelit saavat taas huomioni vietyä. On se sitten lähivuosina tai vasta pappaikäisenä, sitä sopii odottaa. Olenhan sydämeltäni himopelaaja.
Kategoriat
Sekalainen

Kommentteja

  1. ULVI:n Avatar
    Tämä sun peleistä vieroituminen ajoittuu selkeästi Vampire Rainin ajalle. Oi miksi Siimin piti koskea siihen?
  2. Cubase:n Avatar
    Arvostelukappaleesta kiitokset Microsoftille.
  3. JayAr:n Avatar
    Tuosta 10000 pelistä taisi tuhat olla samassa partyssä?Kyllä noista BTB ja 2v2 matseista Cubasen kanssa on hyviä muistoja. Varsinkin Allah Owns U ja Americans R Fat tageilla pelatuista 2v2 matsit olivat hulvatonta perseilyä.

    Minullekaan ei ole enää Halon jälkeen vastaavaa kipinää online-pelaamiseen. Kyllä muutkin pelit maistuvat mutta kaikkein hienointa oli Halo-aika. Voi sitä bärän bärinää.

    Laitahan pleikkari joskus niin päästään jatkamaan saagaamme. Kauan kaikukoon Allah Akbar vihattujen jenkkien peliluolissa!
  4. Cubase:n Avatar
    Oon melko varma, että me ollaan pelattu yhessä enemmänkin kuin tuhat peliä. Tulihan noita öitä vietettyä Halo 2:n parissa hyvin usein. Ne ovat myös mulle ikimuistoisia matseja Livessä.

    Toivottavasti pääsemme todella vielä jatkamaan saagaa! Ostan pleikkarin, jos siihen rahaa ja aikaa joskus löydän. Kauan kaikukoon Allah Akbar ja muut tunnelmaa nostattavat sotahuudot!
  5. JippuQ:n Avatar
     
    1000 ja 1 yötä jigaboo.
  6. Cubase:n Avatar
    How's swimming in New Orleans?

    Jipuli hei, onko sut kuohittu ku ei enää näy missää?
  7. Kabanossi:n Avatar
    Ah, Halo 2 <3
  8. ULVI:n Avatar
    Mitä mitä, virolaismiehelle pleikkari? Varaukseton kannatus.

    Mitä mitä, ulville kala?
  9. JippuQ:n Avatar
    Näkee mua ku avaa silmät
  10. Cubase:n Avatar
    Voisinhan minä pleikkarin ostaa, mutta ei köyhällä opiskelijalla ole moiseen rahaa saatika aikaa.
  11. JayAr:n Avatar
    Mie en ainakaan ole koskaan opiskeluaikojeni jälkeen:

    A) ryypännyt yhtä paljon kuin silloin
    B) ollut luppoaikaa niin paljon kuin silloin.

    HUONO selitys. Hus kauppaan siittä!
  12. Cubase:n Avatar
    Jos totta puhutaan, kesäduunirahat loppuivat ennen aikojaan juuri juhlimisen takia. Tili alkoi nopeasti lähennellä nollaa, kun ulos piti päästä kolmekin kertaa viikossa. Silti aikaa ei ole oikeastikaan liikaa. Work hard, party hard -meiningissä kun nukutaan aivan liian vähän ja eletään turhan kovalla vauhdilla. Jos nyt keskittyisi välillä olennaiseen ja elelis ihan kiltin kuoropojan tyylillä. Täällä on vaan niin pirusti houkutusta lähteä liikkeelle...

    Btw, sit muute harmittaa olla rahaton, ku tulee nollaamisen tarve syystä tai toisesta. Mitäs siinä sit?
  13. JippuQ:n Avatar
    No ampuu vihuja jos tarvii nollata.