Katso RSS syöte

Dragonfly

Luonteeltaan Keräilijä, tavoiltaan Kuluttaja

Arvostele tämä blogi
kirjoittanut 20.08.2009 klo 08:38 (1252 Luettu)
  
Pitkän hiljaiselon jälkeen päätin taas blogahtaa. Harmittaa oikein kuinka hidas oma päivitystahtini on ollut. Ehkä jatkossa sitten vähän useammin… (niin varmaan)

Oikein ärsyttää oma jakautunut persoonallisuuteni(joku sairaus?). Pelaan videopelejä, tykkään videopeleistä ja kerään videopelejä… ainakin jossain määrin. Valitettavasti hallitseva trendi tässä sukupolvessa omalla kohdalla on ollut se, että kun peli on läpi, se lähtee samantien vaihtoon. Miksi näin on? Tähän on itse asiassa montakin syytä. Ensinnäkin ostaessani uutuuspelin kukkaroni kevenee 30-60 eurolla. Haluan ehdottomasti vastinetta rahalleni ja parhaiten sitä saan vaihtamalla pelin sen läpipelattuani toiseen uutuuspeliin. Tämä kierre sitten jatkuu lähes loputtomiin. Loppujen lopuksi se 30-60 euroa jakautuu ei yhden vaan yleensä lähemmäs kolmen tai neljän pelin kustannuksiksi. Hinta ei kuullosta siinä vaiheessa enää ollenkaan pahalta. Tähän toimintatapaan poikkeuksen tekevät huippupelit, joilla uskon olevan uudelleenpeluuarvoa tai jotka muuten vaan haluan koristamaan kokoelmaani. Esimerkiksi Oblivion on oleillut pelihyllyssäni aina Xbox360:n omistamisen alkuajoista asti. Eli yli kolme vuotta. Kuitenkin monet pelit ovat tulleet ja menneet. Mygamergard.net kertoo, että olen pelannut Xboxillani 123 eri peliä. Näistä yhdeksän on Live Arcade pelejä. Tällä hetkellä hyllyssä on vajaa 50 peliä. Haluaisin pitää kaikki nämä pelit kokoelmissa, mutta omat pelihimoni eivät anna tähän mahdollisuutta. Nyt esimerkiksi tämä Gamestopin 2 peliä + 1 euro = uutuuspeli – kampanja käytännössä pakottaa luopumaan peleistä. Tottakai tein niin että ostin ihan tätä kampanjaa varten halpoja pelejä, mutta nyt kun ne hetken tuossa hyllyssä ehtivät piipahtaa ja olen niitä vähän pelaillut, niin ei tekisi mieli niistä luopua. Mitä nyt ehkä jostain Eragonista…

Koen pelikokemuksen tärkeämmäksi kuin keräilyn. Taas kerran oma skitsofreniani yllättää minut sillä olen kuitenkin ostanut monia collectors/limited/special editioneita. Miksikö? No koska lisämateriaalit ovat kiinnostaneet ja erikoiset pelikotelot näyttävät hyllyssä siisteiltä!? Tämä on kuin nuoralla tanssimista. Uusia pelejä pitäisi hankkia ja mistään ei haluaisi luopua. Ja luopuu silti.

Minusta on siis tullut keräilijän sijasta kuluttaja. Toisaalta ilman pelien vaihtamista minulta olisi jäänyt monet pelikokemukset kokematta. Intohimoisena pelaajana tämä on ollut ainoa "järkevä" vaihtoehto. Kaikki vähänkin kiinnostavat pelit pitää päästä kokeilemaan, niin nyt kuin tulevaisuudessa.

Miten te kanssapelaajat tämän asian koette? Oletteko Keräilijöitä vai Kuluttajia?

-Dragonfly
Kategoriat
Sekalainen

Kommentteja

  1. Xolair:n Avatar
    Jåå, itsekin olen huomannut että nykyään tulee ostettua jokin peli, joko uutena tai käytettynä ja jollei se tarjoa pitkäaikaisempaa huvia niin kuukauden-parin omistuksen jälkeen lähtee myyntiin. Kaipa sitä köyhänä opiskelijana kaipaa rahaa takaisin aina kun mahdollista... muuta selitystä en tunnu tuohon keksivän.

    Vieläkin kyllä harmittaa että tuli esim. Mass Effect tai Fallout 3 aikoinaan myytyä vaikka kyseessä oli erinomaisia pelejä. Sellaista se on kun tätä sairaus--- tapaa harjoittaa.
  2. suurimies:n Avatar
    Niin no rahaakun ei ole tosiaan kaivoon heittää niin pakko ne pelit on laittaa kiertoon. Tosin hyvät moninpelit (cod4) jäävät ehdottomasti hyllyyn.
  3. IpaX85:n Avatar
    Mulla on itsellä tässä asiassa varmaan joku hinta/pelaamisenlaatusuhde systeemi käytössä kun pelit jotka säästyy ovat joko niin halpoja että niistä ei käytännössä saa juuri rahaa takaisin (esim. NHL'07) tai sitten sellaisia mitä pidän myöhemmän pelaamisen arvoisena ja säästän ne siksi (mm. Eternal Sonata ja Unreal Tournament 3).

    Haluaisin varastoida mahdollisimman paljon pelejä mutta toisaalta jos en vaihda osaa peleistä niin itselläkin jää moni hyvä peli kokematta kun muuten ei rahat riitä.

    Niin ja sitten on tietty pelit joista vaan haluaa eroon heti ensimmäisen kokeilun jälkeen kun niitä ei halua katsella pidempään. Näin kävi ainakin Def Jam: Iconin kanssa.