Dragonfly

Quantic Dream loi uuden lajityypin Fahrenheit pelillään vuonna 2005. Peli ei ollut suoranainen toimintapeli, eikä se ollut roolipeli. Se oli jotain uutta. Interaktiivinen elokuva ehkäpä. Pelistudio jalostaa omaa ideaansa eteenpäin Heavy Rainin kanssa ja jatkaa rohkeasti QuickTimeEventien viitoittamalla tiellä. Fahrenheitin virheistä on otettu opiksi ja Heavy Rainissa on jätetty paranormaalit jutut omaan arvoonsa. Heavy Rain on maanläheisesti aikuiseen makuun kirjoitettu sarjamurhaajamysteeri.

Mysteeri vailla vertaa

Tarina alkaa tilanteesta, jossa Origamimurhaajaksi kutsutttu sarjamurhaaja on vapaana ja hän on juuri siepannut kahdeksannen uhrinsa; pienen kymmenen vuotiaan pojan. Sarjamurhaajan uhrit löydetään muutaman päivän päästä katoamisesta sadeveteen hukkuneina. Aika hupenee. Löytyykö viaton poika ajoissa? Tihkusateen synkistämä kaupunki tarjoaa loistavat puitteet epätoivoiselle tarinalle. Tarinalle, jossa jokaisen henkilön edesottamukset vetoavat omiin tunteisiin. Peli ja sen tarina heräävät eloon pelaajan kautta tämän miettiessä valintojaan ja samalla ohjattavan hahmon kohtaloa. Kuka saa elää ja kenen on syytä kuolla. Pelissä ohjataan neljää päähahmoa; toimittaja Madison Paigea, poikansa traagisesti menettänyttä Ethan Marssia, yksityisetsivä Scott Shelbyä ja FBI agentti Norman Jaydenia. Pelin tempo ja pelitapa vaihtelevat ohjattavan hahmon mukaan. FBI agentti Norman tutkii rikospaikkoja viimeisintä huutoa olevien teknisten laitteiden avulla, kun taas yksityisetsivä Scott jututtaa uhrien omaisia ja kerää tietoa ”vanhanaikaisin” keinoin. Koskettavin on kuitenkin Ethanin tarina. Oman lapsen menetys on johtanut mielenterveysongelmiin ja muistikatkoksiin, joita hän yrittää parhaansa mukaan käsitellä. Psykiatrilla käynti ei tunnu auttavan ja Ethanin epätoivon voi tuntea kotisohvalle asti. Madison jää harmillisesti hieman etäiseksi hahmoksi, vaikka hänessäkin on rutkasti enemmän syvyyttä kuin monissa muissa tämän konsolisukupolven hahmoissa. Näin miesnäkökulmasta hän tuo naiskaunetta peliin ja onkin yksi seksikkäimmistä pelihahmoista pitkään aikaan. Hahmojen motiivit sarjamurhaajan selvittämiseksi eroavat toisistaan ja näennäisesti hyvin erilaisten ihmisten tiet kohtaavat tarinan aikana.

Kuin elokuvaa

Loistavasti kirjoitettu tarina ja sen kerronta erilaisin tehokeinoin ovat Heavy Rainin vahvinta osa-aluetta. Heavy Rainia on vaikea edes pitää pelinä, kun monet elokuvatkaan eivät kykene välittämään tunnelmaa yhtä vahvasti. Peli hakee myös rutkasti vaikutteita elokuvamaailmasta. Vaihtuvat kamerakulmat ja erilaiset kamera-ajot sekä kahdesta kuvakulmasta yhtäaikaa kuvatut kohtaukset ovat asioita joita olemme tottuneet näkemään valkokankaalla.

Pelaaja tapahtumien keskipisteessä

Heavy Rainin pelilliset ansiot jäävät vähäisiksi. Toisaalta Heavy Rainia on vaikea verrata mihinkään muuhun peliin ja sen kontrolleihin. Heavy Rainia pelataan tyystin eri tavalla. Pelaaja seuraa tarkoin käsikirjoitettua juonta, ja pelaajan tekemiset, esimerkiksi onnistuminen reaktiotestissä, saattavat muuttaa tarinan kulkua. Reaktiotestit ja näppäinkombot ovat ainoat asiat pelissä, joihin vaikeustaso vaikuttaa. Hahmon liikkuminen on kankeaa ja välillä tuntuu että hahmo ei millään suostu kävelemään pelaajan haluamaan suuntaan. Vastausvaihtoehdot keskustelussa pyörivät hahmon pään ympärillä ja kun hahmo on hermostunut, peloissaan tai vaikka vihainen niin vaihtoehdoista on vaikempi saada selvää. Hahmon ajatukset toimivat samalla periaatteella ja ne saa koska vaan näkyviin painamalla vasenta liipasinta. Hahmon tunnetason vaikutus ajatuksiin ja keskusteluun on pelinkehittäjältä loistava oivallus ja taas kerran asia jota harvemmin videopeleissä näkee.

Kuva ja ääni

Äänet ja grafiikka ovat pelissä huippuluokkaa. Hahmot ovat persoonallisen näköisiä ja ääninäyttely on onnistunutta, muutamia sivurooleja lukuunottamatta. Painostava tunnelma on luotu loistavasti tummalla, harmaan ja ruskean värejä sekoittelevalla, väripaletilla. Sateen ropinan kuuluessa jatkuvasti taustalla. Erityismaininnan ansaitsevat äänitehosteet; oven avaus, auton käynnistäminen, paperin rapina. Kaikkien pienienkin yksityiskohtien äänet tuntuvat olevan juuri niin kuin pitääkin. Audiovisuaalinen karkki vaatii kuitenkin veronsa. Joidenkin välinäytöksien aikana peli lataili ja pätki todella pahasti. Jopa niin pahasti että kuvan ja äänen synkronointi meni aivan pieleen. Ääni meni edellä ja kuva tuli monta sekuntia jäljessä.

Jotain uutta ja erilaista

Heavy Rain on pirteä tuulahdus persoonattomien räiskintä- ja urheilupelien sankassa sumussa. Se kertoo tarinan mitä vaikuttavimmalla tavalla ja luottaa siihen että se riittää. Pelaajan onnistumiset ja epäonnistumiset, ja niiden vaikutukset tarinan kulkuun antavat pelille lisää elinaikaa. Erilaiset loppuratkaisut on vain nähtävä ja selvää on että pelin todellinen potentiaali mitataan vasta useiden läpipeluukertojen jälkeen. Muutamista teknisistä kömmähdyksistä huolimatta Heavy Rain on todella hyvin loppuun asti mietitty kokonaisuus. Toivoa sopii että peli saa ansaitsemansa myyntimäärät ja sitä kautta näkisimme tällaisia loistotekeleitä lisää.

9/10

Lisäepisodi: Taxidermist
Ensimmäinen Playstation Storesta löytyvä lisäepisodi kertoo toimittaja Madison Paigen tarinan siitä kun hän seuraa yhtä monista Origamimurhaajan johtolangoista. Tarina on yhtä synkkä ja hyvin kirjoitettu kuin emopelikin, ainoastaan valitettavan lyhyt. Pelasin puolessa tunnissa kaksi erilaista loppuratkaisua. Tosin niin että toisen loppuratkaisun aloitin keskeltä episodia, mistä sitten pelasin uudestaan loppuun. Huomioitavaa on se että kun lisäepisodin oli pelannut loppuun niin peli palasi valikkoon, jossa kerrottiin ja paljastettiin nimeltä kaikki episodin loppuratkaisut. Tämän jälkeen pelaaja sai valita tietyistä tallennuspisteistä ja aloittaa keskeltä episodia yrittääkseen toisenlaista loppuratkaisua.

-Dragonfly