Dragonfly

Alone in the Dark (Xbox 360)

Alone in the dark kauhupelisarjan ensimmäinen osa julkaistiin vuonna 1992. Peli toi ensimmäisten joukossa kolmiulotteisesti animoidut hahmot, yhdistettyinä perinteisiin staattisiin taustoihin. Sarjan ensimmäinen osa oli siis aikansa edelläkävijä, mutta mitä uutta ja mullistavaa sarjan uusin osa tuo mukanaan?

Juoni

Alone in the Dark on toimintaseikkailu kauhuelementein höystettynä. Päähahmo Edward Carnbyn leikkikenttänä uusimassa osassa toimii New Yorkin keskuspuisto, eli Central Park. Edward kärsii muistin menetyksestä ja ei oikein muutenkaan ole sinut itsensä kanssa. Pelaaja heitetään Edwardin kenkiin toivottomassa tilanteessa; Edward on pahojen poikien käsittelyssä, samalla kun mystinen amuletti on varastettu ja sen avulla pahuus on päästetty New Yorkissa valloilleen. Matka käy kohti Central Parkkia ja sen uumenissa piileviä salaisuuksia.

Juoni on toimiva ja luo hyvän tunnelman ja merkityksen tasohyppelylle, ongelmanratkonnalle ja zombien lahtaamiselle. Tarina on jaettu jaksoihin eli episodeihin, juoni kulkee sujuvasti eteenpäin ja loistavana ideana kehittäjät ovat luoneet mahdollisuuden kelata tarinaa eteen ja taaksepäin. Pelissä ei siis voi jäädä jumiin, kun vaikeat kohdat voi aina hypätä yli.

Pelituntuma

Alone in the Darkin ohjaus on kankea. Toisaalta en kyllä kaipaisikaan mitään yltiönopeaa ohjausta tämän tyyliseen pelin, mutta pieni viilaus olisi ehkä ollut paikallaan. Inventaarion toteutusta ei myöskään ole mietitty ihan loppuun asti. Edward kantaa mukanaan jos jonkin moista tavaraa ja hän säilyttää niitä nahkatakkinsa povitaskuissa. Tavaroita pääsee selaamaan kurkkaamalla takin sisään. Tämä tuo todellisuuden tuntua peliin, mutta on samalla todella kömpelö ratkaisu, varsinkin kun aika ei pysähdy tavaroita selaillessa. Kun joukko zombeja hyökkää kimppuun, ja sinun pitäisi napata pistooli ja valella ammukset tulenaralla nesteellä takkisi kätköissä ei hymy paljon kasvoille eksy. Onko tämä sitten pelinkehittäjien harkinnallinen valinta? Yksi uusi kauhuelementti lisää. Yritys on halpamainen ja ennen kaikkea se muuttaa pelaajien pelitapaa. Käytännössä nyt pelaaja joutuu juoksemaan pitkälle zombien ulottumattomiin ladatakseen aseensa palavilla ammuksilla tai parantelemaan itseään. Pelin taisteluista tulee edes takaisin juoksua, vielä kun zombit taltuttaa lopullisesti vain tulella, ei pistoolillakaan kannata tavallisia ammuksia räiskiä silmittömästi.

Autolla ajaminen on pelissä läsnä niin tehtävien muodossa kuin myös vapaasti keskuspuistossa rälläillessä. Joskin vapaaehtoinen ajelu jäi ainakin omalla kohdalla todella lyhyeksi, sillä vaikka fysiikkamoottori on muuten todella hyvin toteutettu autoilussa se loistaa poissaolollaan. Autoon ei saa mitään tuntumaa, koska auton paino on tiessään. Auto luistelee asfaltillakin siihen malliin, että ajaja tulee merisairaaksi.

Autoilun lisäksi ärsyttävin asia pelissä on musta mönjä, joka oleilee pimeiden huoneiden lattioilla, ei tykkää valosta ja tappaa sankarimme Edwardin yhdestä kosketuksesta. Taskulampun avulla mönjää voi työntää sivuun niin että Edward pääsee kulkemaan huoneen poikki. Kuulostaako helpolta? Sitä se ei missään tapauksessa ole. Mönjällä tuntuu olevan aina välillä tarvetta päästä myös valoon ja vaikka kuinka taskulampulla osoittelisi, niin kuolema korjaa hyvin äkkiä. Näiden tilanteiden aiheuttamat äkkikuolemat ovat niin turhauttavia, että ohjaimen heittäminen seinään tuntuu melkein velvollisuudelta.

Alone in the Dark parhaiten toteutettu osa-alue on ongelmanratkonta. Pelin fysiikkamoottori antaa hyvät puitteet painovoimalla, vedellä, sähköllä ja tulella leikkimiseen. Ongelmat ovat usein kekseliäitä, mutta silti loogisia. Tähän kun vielä lisätään se, että pelaaja pystyy nostamaan maasta kaikennäköistä roinaa käteen ja vielä heiluttelemaan sitä portaattomasti oikeaa analogitattia pyörittelemällä, niin mahdollisuudet ovat rajattomat. Tuli on pelissä toteutettu esimerkillisesti ja se leviää puisissa raketeissa luonnollisen oloisesti.

Audiovisuaalisuus

Peli on grafiikan suhteen hyvin ailahtelevainen; hahmot näyttävät pääosin todella tyylikkäiltä, mutta toisaalta Edwardin saamat haavat ja ruhjeet näyttävät nahkatakin päälle liimatuilta paperinpaloilta. Keskuspuisto on toteutettu näyttävästi. Öiset maisemat, tyynet lammikot ja autiot puistorakennukset luovat loistavan tunnelman ja puitteet kauhupelille. Äänimaailma vahvistaa tätä tunnelmaa, vaikkakin hahmojen dialogi huonoa. Kirosanojen käyttö lauseessa on enemmän sääntö kuin poikkeus. Vaikka pelin kannessa komeileekin K18 leima, ei se silti tarkoita että on pakko kiroilla kokoajan. Tällaisenaan kiroilu on lähinnä säälittävää, ei tyylikästä.

Loppusanat

Alone in the dark jätti läpipeluun jälkeen hyvin kaksijakoisen fiiliksen. Pelin haluaisi pelata vaikka saman tien uudestaan läpi niin hyviä tunnelmallisia kohtia se sisälsi. Toisaalta autoilu, inventaario systeemi, hahmon tönkkö liikkuminen ja äkkikuolemat sotivat uudelleen aloittamista vastaan. Tässä sukupolvessa jo tavaksi muodostuneilla päivityksillä pelin voisi saada kuntoon. Tällaisenaan peli kuitenkin lähtee myyntiin ja uudelleen läpi pelaaminen jää väliin.

Pisteet: 6 / 10

-Dragonfly