Dragonfly

Fallout 3:n julkaisu lähestyy päivä päivältä. Myös muita odotuksen arvoisia pelejä ilmestyy tänä syksynä paljon Far Cry 2, Fable 2 ja Gears of War 2 vain muutamia mainitakseni. Fallout 3:sta kohtaan kiinnostus heräsi tosissaan vasta luettuani Mika Huttusen artikkelin Pelaaja lehden elokuun numerosta, vaikka peli korkealla odotuslistalla oli jo aikaisemmin. Peli vaikuttaa todella hyvältä. Mikä sitten saa ihmisen hyppäämään hypekelkan kyytiin? Pelikaupan edessä telttailu tai mikään muu niin yhtä fanaattinen ele ei ole yhtään minun tyyliä, mutta tietyt pelit on julkaisupäivänä saatava. Hyvin usein tilanne on se, että jokin peli on tullut vähän niin kuin tyhjästä ja osoittautunut loistavaksi peliksi. Tämän jälkeen sitten pelin kakkososaa tulee odotettua vesikielellä, näin kävi minulle esimerkiksi Gears of Warin kohdalla.

Ykkösosien kohdalla luotan yleensä arvostelijoiden ja muiden peliä pelanneiden mielipiteisiin, mutta Falloutin kohdalla tilanne on vähän eri. Okei, kyseessä on sarjan täysiverinen kolmas tuleminen, mutta tekijät ovat vaihtuneet ja pelimekaniikka hieman muuttunut. Joten siinä mielessä voidaan puhua täysin uudesta pelistä. Luottoni Fallouttiin on järkkymätön. Mika Huttusen ennakosta käy selväksi, että pelin perusmoottori muistuttaa hyvin paljon Oblivionia. Vapaa maailma, ensimmäisen persoonan näkymä ja mahdollisuus tehdä paljon erilaisia juttuja tuovat mieleeni ensimmäisenä Oblivionin.

Tulevassa osassa tapahtumia seurataan ensimmäisestä persoonasta eli pelihahmon silmistä. Tämä tuo tiettyä intensiivisyyttä, mutta itse tykkään roolipeleissä siitä, että näen oman hahmoni ja kaikki varusteet joita olen hänelle hankkinut. Oblivion oli ensimmäinen roolipeli, jota olen pelannut ensimmäisestä persoonasta. Vaikka Oblivionissakin kuvakulman pystyi vaihtamaan pelaajan taakse niin, oli sen jälkeen hahmon liikkuminen jotenkin luonnotonta. Ensimmäisen persoonan näkymä oli ainoa mahdollinen valinta.

Fallout 3:sta tullaan vertaamaan totta kai sarjan aikaisempiin osiin. Peli on muuttunut paljon, mutta uskon ja toivon että Bethesda on ainakin yrittänyt säilyttää sen tunnelma, joka vanhoissa osissa on. Pelissä lähdetään ihan alusta eli pelaajan syntymästä ja voisin kuvitella, että lapsuus ja nuoruus vuosia nopeasti läpikäydessä luvassa on samantyylinen hahmon luomisprosessi kuin Oblivionin alussa nähdyn tyrmäseikkailun kohdalla. Kun portit sitten vapaaseen maailman aukeavat on olo varmasti kuin pikkulapsella jouluna. Toivottavasti sitä paljon puhuttua valinnanvapautta on oikeasti paljon ja pelin läpipelaamiseen on monia tapoja. Tällöin Fallout 3:sta voisi hyvinkin tulla se yksinpeli, jonka pelikello raksuttaa kolminumeroisia lukemia. Näitä ei minun kohdalla montaa ole, jos yhtäkään. Tässä konsolisukupolvessa pisimpään kiinnostusta ylläpitänyt yksinpeli on juurikin Oblivion, jonka pelikello pyörii 50 tunnin hujakoilla. Olen kyllä ihan tyytyväinen jos Fallout 3 jaksaisi kiinnostaa 50 tuntia. Mielestäni silloin hupia on jo koko rahan edestä, mutta onko päätarina läpi 50 tunnissa?

Niin kuin varmaan tekstistäni voi päätellä on Fallout 3 ehdottomasti ryöstänyt huomiota muilta syksyn ja alkutalven megajulkaisuilta, siis ainakin minun kohdalla. Far Cry 2, Fable 2, Gears of War 2, Dead Space ja monet muut tulevat löytymään pelihyllystäni, mutta mitä julkaisupäivänä pelikaupan oven edessä kyyhöttelyyn tulee, niin aika ja raha eivät riitä kaikkiin peleihin samaan aikaan. Tärkeysjärjestys on valittava ja tällä hetkellä omani menee jotakuinkin näin:

1. Fallout 3
2. Fallout 3
3. Fallout 3

-Dragonfly