equinoxster

Kertomus siitä kuinka sota alkoi, eli pienimuotoinen sotapäiväkirja mielikuvituksen rajoilla leikitellen.
Sisältää sodan 20 ensimmäistä vuoroa.

Vuoro 1
Sankari ilmestyy Sylaslomiin(ainoa kaupunkini). Nimeän sen Sephirothiksi. Sylaslom muuttuu mahtikäskyllä Alkoksi. Alko laitetaan tuottamaan raskasta ratsuväkeä.
Sephiroth ottaa mukaansa kaupungissa majailevan jättihämähäkin ja suunnistaa kohti etelää tietä pitkin. Nyt mennään valloittamaan tuntemattomat korpimaat ...

Sota, tuo omien mielipiteidensä väkisin syöttö toisen kuolleen ruumiin yli, ei ole koskaan ollut niin hauskaa kuin tietokonepelien aikakaudella. On ammuskelua, taktista ja strategista. On vuoropohjaista ja tosiaikaa. Kaikille on kuitenkin yhteistä se, että sota on hauskaa. Siis virtuaalinen sota on hauskaa. Kukaan ei oikeasti kuole ja pojathan nyt vaan tykkää leikkiä pyssyillä.

Warlords
En muista mikä oli ensimmäinen kunnon sotapeli mitä pelasin. Ensimmäinen ampumispeli oli ...

Avaruus, tuo käymättömistä korpimaista viimeinen, kiehtoo minua enemmän kuin koskematon puuterilumi laskettelijaa. Olen pelannut avaruuteen sijoittuvia pelejä vain tarkoituksenani katsella ympärille ja nauttien taiteilijoiden visioista. Mikäli tähän päälle on vielä tehty hyvä peli, olen taivaassa. Tai oikeastaan korkeammalla...

Kaikkihan alkoi Space Invaderista. Elite oli aikoinaan liian vaikea kokemus nuorelle mielelle. Ja se lataus aika C-64:llä. Tulihan sitä pelailtua, mutta pitkälle ...

Pidän kauhupeleistä. On mukava olla paniikissa ja miettiä mitähän tuolla seuraavan nurkan takana piilottelee. En tosin pidä säikyttelyistä, vaan painostavasta tunnelmasta.
Doom oli joskus pienempänä välillä hyvinkin painostava. Alone in the Dark oli ahdistava kokemus aikoinaan. Uusista peleistä tälläisiä ovat esimerkiksi Silent Hillit(1,2,3 &Homecoming, Dead Space(DS tosin sortui ihan liikaa säikyttelyyn) ja eka Resident Evil. Resident Evil 4 ei enää ollut jännitystä vaan hävyttömän ...

Havahdun kun minua kuljetetaan paareilla hämyistä käytävää pitkin. Näen dog-tagini riippuvan kaulallani. "Missä yksikköni?" -huudan.
Koitan pyristellä irti, mutta jokin pitää minut kiinni kärryssä. Minut viedään likaiseen huoneeseen ja jätetään yksin makaamaan. Alan rimpuilla kovempaa kun näen oven ikkunan läpi kuinka jokin varjo hyökkää tuojani kimppuun. Irti päästyäny katselen nuhjuista leikkaushuonetta. Ja tästä se kauhu vasta alkaa.

Näin alkaa Konamin Silent Hill-sarjan ...