KonsoliFIN BBS - Blogs

PS3 nettiyhteys

Malderoo — Mon, 30 Jan 2012 20:18:51 GMT

Joo tota sain ps3 joululahjaks tossa ja nyt joulusta asti ollaan yritetty saada nettiin tota ps3 mutta ei , kaikki asetukset on ok mut DNS virhe tulee kokoajan ja kaikkia mahollisia keinoja on kokeiltu sammuttamista ja kaikkia maailman johtoja mutta ei.... tiet�sk� joku mahdollisesti miten saatais meill� on ZyXELin reititin ja DNA mokkula.. voisko johtua siit� jos tietokone on p�yt�kone eik� mik��n maailman nopein kone ? BF3 ku pit�s p��st� pelaileen :D eli ps3 ei oo saatu kertaakaan nettiin koko ton olemassa olon aikana :D ! eli helpp !!

Ensimm�inen blogahdus.

rockNrolf — Thu, 26 Jan 2012 10:27:47 GMT

Blogahdanpa nyt t�nne ensimm�isen kerran. Vaikka ihan itsekseni ett� saan "luovuuttani" n�in kirjoittamalla johonkin tyydytetty�.

Battlefield 3 tuli ostettua heti julkaisup�iv�n� ja on siit� saakka yht� kuukautta lukuunottamatta pysynyt PS3:ssa sis�ll� taukoamatta. Tauko tuli DC Universe Onlinen muodossa, kun kuulin sen tulleen "ilmaiseksi". Sit� tahkosin miltei kuukauden putkeen, kunnes tuli r�iskint�-�hky ja kaipasin ajopeli� seuraksi. Siihen n�lk��n tuli ostettua alesta Need For Speed The Run, tuo paljon arvosteluissa paljon parjattu EA:n uusin NFS. Demoon olin itse tyytyv�inen, kuin my�s koko versioonkin. Mielest�ni peli ei ole l�hesk��n niin surkea esitys kuin arvosteluissa mollataan. Yksinpeli on ihan OK ja moninpeli on aivan loistava! Totta kai sit� v�lill� n�in "vanhana" jotain simulaatiompaakin kaipaisi, mutta tuo Gran Turismo 5:n n�kemys moninpelist� on mielest�ni tosi surkea. The Run ei kuitenkaan mene ihan Burnoutin puolelle, joten se on minulle sopivaa v�limaastoa. Nyt hyllyss�ni on vain kaksi fyysit� peli�, Battlefield 3 ja The Run. Kovolta luonnollisesti l�ytyy lis�ksi tuo DC Universe Online ja muuta en kokoelmiini koe himoitsevani v�h��n aikaan. Varsinkin kun katsoo tulevia pelijulkaisuja, mik��n ei kiinnosta/innosta.

Kuukauden harhailtuani taistelukentilt� haluni palata sinne kasvoi kasvamistaan. Nyt olen j�lleen riviss� muiden sotilaiden kanssa. Viime p�ivin� uskalsin my�s kokeilla muita pelimuotoja kuin Rushia (tied�n kyll� ett� Battlefield puristien mielest� Conquest on ainoa ja oikea pelimuoto, mutta antakaa minun selitt��: aloitin Bad Company 1:ll� jossa tahkosin vain Rushia, koska sen Conquest oli todella huono. Battlefield 1943:ssa, Bad Company 2:ssa kuin my�s sen Vietnam -lis�osassa tahkosin vain Conquestia joten nyt oli taas Rushin vuoro). Kokeilin Conquestia, Team Deathmatchi�, Squad Deathmatchi� ja Co-oppiakin. Hardcoreakin kokeilin, mutta se oli mielest�ni paljon parempi Bad Company 2:ssa. Tuntui kuin olisin ostanut kolme uutta peli�! Moninpelitunteja on kuitenkin jo takana noin 117 tuntia. Conquest & Co-op ovat aivan erilaisia tunnelmiltaan kuin Rush. Suosittelen kokeilemaan! Ehk� suurin ongelma etten ole tarttunut Co-oppiin on ollut BF3:n omistavien pelikavereiden puute kaverilistalla, mutta hyvin se sujui randomienkin kanssa. Varmasti palaan siihen uudestaan.

"Tosiel�m�n" puolella on vuodessa tapahtunut paljon ja olen haaveillut tekev�ni joskus 2011 vuoden yhteenvedon niinkuin monella on ollut tapana, mutta todettakoon nyt vain sen verran ett� ero ja muutto rakkaalta Tampereelta t�ysin vieraaseen Espooseen on mullistanut el�m�ni t�ysin. T�m�n kuun vaihteessa olen sitten virallisesti Espoon kansalainen. T�h�n onkin varmaan hyv� p��tt�� ensimm�inen blogini (harvinaisen tyhm� sana) ja t�m� on ollut mukavan tyhjent�v� kokemus joten varmaan teen n�it� jatkossakin. Aivan sama lukeeko kukaan, vai ei.. tykk��n t�st� :D

Pelihyllyn tyhjennys ja kertyneet arviot

-WaLuigi- — Mon, 23 Jan 2012 19:18:23 GMT

Liian pitk�st� aikaa ja n�in, eli anteeksi siit�. Kirjoittelu on tosin j��nyt viime aikoina l�hinn� tuonne Gamerankings-puolelle, mutta siit�kin piakkoin lis��.

Joulun nurkilla tehty havainto oli paitsi herkk�� mielt�ni j�rkytt�v� ja rationaalista toimintaa vaativaa aivopuoliskoa ik�v�sti piikitellyt, mutta my�s ongelman my�nt�minen ja t�t� kautta ensimm�inen askel kohti parannusta. Kyseess� on varmasti monen muunkin foorumilaisen sairastama oireyhtym�, jonka yleisimpi� Google-hakusanaparsia ovat "oli niin halpa, �ksdee", "aikaa ei ole mutta ostin silti" ja "varmasti pelaan heti kun vain vapaa-aikaa jostain ilmestyy". J�lkimm�iseen vastaan kaikkien puolesta: paskat sit� mist��n ilmestyy. Pelihyllyyn tai kovalevylle hamstraaminen on kuin yritt�isi halkoa hiuksia; Toivotonta ja p��m��r�t�nt�.

Pahuuden modernit ilmentym�t

Suurin muutos edellisen, tai varsinkaan sit� aikaisempien, sukupolven aikana on pelien hinnan ja ostopaikkojen j�rkeistyminen. Kun verkkokaupasta saa AAA-pelin kolme viikkoa julkaisun j�lkeen alle puoleen hintaan, tai PSN:st� ja Steamista voi ostaa muutamalla eurolla jotain pikkutekemist�, on pelien ostamisen j�rki h�m�rtynyt. Kun Gamecubelle aikanaan pelin ostin, sen ainoa pointti oli pelata se alusta loppuun. Toki syyt� oli my�s paljon taloudellisessa jamassa, sill� viikko- tai kuukausirahalla ei pelej� usein ostettu, kun hintataso kotimaisissa myym�l�iss� oli myyj�� l�mmitt�v� ja lompakkoa kirist�v�. Joulun hujakoilla j�rkytyin, kun tilasin samalla viikolla alle vuoden vanhan Killzone 3:n alle viiden euron, eik� Homefront ja Vanquish juuri enemp�� maksaneet nek��n. Jos ollaan realisteja ja py�ristet��n kivaan tasalukuun, jokainen n�ist� tapauksista vaatii aikaa kymmenisen tuntia. Eik� n�ist� mik��n edes ole itse�ni j�rin paljoa kiinnostava tapaus, mutta kun hinta on noin viisi euroa. Eih�n sill� rahalla saa edes kaupungilla kahta kahvikuppia.

Steamista olen onneksi ymm�rt�nyt pysy� poissa, kiitos l�heisest� kaveril�hteest� tulleen palautteen j�lkeen. Tarina Dragon Agen ostamisesta 40� hintaan ~vuosi julkaisun j�lkeen, kuusi ep�onnistunutta lataus- ja asennuskertaa sek� lopulta l�hikaupasta l�ytynyt sama paketti sis�lt�en useamman DLC:n 19,95� hintaan on sellainen tapaus, ett� markkinointiosasto varmasti hym�ht��. Tosin monesti olen kyll� huokaillut Steamin suuntaan, sill� mututuntumalta viidesti l�p�isty Jedi Knight: Jedi Academy kyll� Kyle Katarnin seksikk��n parran kera vienosti hymyilee suuntaani. Kenties jopa iskee silm��. Viel� olen onnistunut v�ltt�m��n, mutta kauanko mahdan kest��?

N�in taas pysyttiin asiassa esimerkillisesti. Eli kuten rakas lukijani kenties huomaatkin, kehityst� ei ole tapahtunut tauon aikana. Jotkut tavat ovat juurtuneet liian syv�lle.

Niskavilloista kiinni ja t�ihin

Samalla kun tilaus Vanquishista ja Homefrontista l�hti, pitih�n sit� my�s tilata kevyeksi v�lipalaksi Final Fantasy XIII-2. Noh, Viimeiset Fantasiat ovat sen verran isoja tapauksia, ett� se luultavastikin tulee joka tapauksessa pelattua. Mutta lukion pitk�n matematiikan tuomalla laskup��ll�, kev�inen yht�l� X + Y + Z = t, ei lupaa paljoa. Selit�n tarkemmin. Olkoon muuttuja X t�ss� tapauksessa tuo Final Fantasy XIII-2, Y vastaavanlainen kevyt makustelupala Mass Effect 3 ja Z sitten kaikki muut pelit. Vakio t on tarjolla oleva vapaa-aika, joka ei kovin paljoa jousta, joten FF:n, Massan ja muiden pelien v�leille on l�ydett�v� sellainen joustava muodostelma, ett� kaikki saisivat edes v�h�n rakkautta. Jos ajatellaan, niin FF ja Massa varmasti viev�t el�m�n yhteens� ehk� puoleksitoista kuukaudeksi, jonka aikana selk�rangattomampi osa minusta sijoittaa v�hint��n jokusen lantin muuttujaan Z, eli vaaditun peliajan pit�isi olla jotain v�lill� "ihan hemmetisti" ja "hanki el�m�", jotta kaikesta olisi mahdollista suoriutua.

Onneksi ennen FF:n ja Massan julkaisua on viel� hetki aikaa korjata virheit�. Naivisti, kenties jopa lapsenuskoon verrattavan optimismin vallassa olen p��tt�nyt, ett� niin hyllyin kuin kovalevyn pohjalla olevat tapaukset on pitk�lti kaluttava l�pi ennen kes��. T�m� toki vaatii paljon, mutta suunnitelmallisuus on kaiken perusta. Noin kymmentuntisen pelin pelaa helposti l�pi viikossa, jos sen ottaa tavoitteeksi. Ajan saaminen jotakin suunniteltua operaatiota varten tuli huomattua joulukuun alussa, kun p��tin ty�p�ivien j�lkeen katsella Harry Potter -elokuvasaagan l�pi. Kahdeksaan leffaan meni yhdeks�n iltaa, ja se v�liin j��nyt ilta meni musiikillisen fanittamisen johdosta keikalla juostessa, joten kyseinenkin tilastotappio on helposti selitett�viss�. Noh, jos t�ht�� noin peli per viikko tahtiin, ehtii perinteisemm�t putkir�iskinn�t ja -seikkailut juoksemaan rauhassa l�pi. Killzone 3 tuli jo viime viikolla hakattua l�pi kahdestikin trophyjen ja saadun platinan per�ss� (virtuaalipenis has gained level) ja nyt viikonloppuna tuli saatua kotimainen Rochard lopulta l�pi. Kenties viel� parit osiot tulee ker�ilytarvikkeiden per�ss� juostua uudelleen, mutta tarinan osalta paketti on kasassa. T�m� viikko alkoi yll�kin mainitun Homefrontin parissa, joten ty�nsarkaa kyll� riitt��.

To be continued...

Blogahtelu jatkunee hamassa tulevaisuudessa tutun ep�s��nn�llisesti, eli kenties jatkuu tai sitten ei, mutta antaa asian muhia. Operaatiostani kiinnostuneet voivat varmasti seurata etenemist� Gamerankings-arviotekstien puolella, mutta t�nne kenties seuraava h�p�tys tulee olemaan arvio El Shaddai: Ascensions Of The Metatron -pelist�, sill� kyseisest� pienten piirien pelist� ei ole arviota ilmestynyt t�m�n siunatun sivun sy�vereihin. Tosiaan, ty�n alla seuraavina operaatioina tulevat olemaan PS3-puolelta Vanquish, El Shaddai, Lara Croft And The Temple Of Light, Tomb Raider Underworld, tappavantyls�n LBP:n viimeistely, piakkoin tuleva Trine 2 (ollut merkittyn� kalenteriin jo niin kauan, ettei ostoa joudu itselleen perustelemaan) sek� sitten se i�nikuinen Dragon Age. PC-pelaamista kenties tulee taas harrastettua Assassin's Creed 2:n parissa, mutta se on ehk� suurin kysymysmerkki. Pelisarja ei umpisurkean ykk�sen j�lkeen todellakaan nappaa, joten AC2 saattaa j��d� lopullisesti pelaamatta, vaikka kovasti kehusanoja onkin saanut. Siihen palataan jos aikaa riitt�� ennen suuria julkaisuja, tai mahdollisesti niiden j�lkeen.

H�vytt�m�sti viel� kulutan hetken aikaasti, rakas lukijani, ennen kuin kielt�ydyt haasteesta. Koska t�ll� foorumilla on liiallista pelim��r�� valittavia noin 100% k�vij�ist�, jolloin liian v�h�n pelaamista omaavien m��r� j�� my�skin kivaan tasalukuun, niin haastan sinutkin pelaamaan hylly�si tyhj�ksi. Voin kertoa, ett� mieli on iloinen, kun hyllyss� muhinut peli lopultakin saa p��t�ksens�. Ja vasta silloin voi sanoa halvalla ostetun pelin olleen hintansa v��rti, sill� aika harva voinee sanoa kympin makseneen muoveissa tuomiop�iv�� odottavan pelin olevan hintansa v��rti, jos siihen ei edes koske siit� Play.com:n pahvikotelon avaamista lukuunottamatta. Ilmoita itsest�si, ja t�ten tee ep�onnistuneen lupauksen johdosta itsesi naurunalaiseksi. Kiitos jo etuk�teen.

Loppuun laitan viel� spoilerteksteihin Gamerankingsiin kirjoitetut arviot Lego Harry Potter 2:sta, Killzone 3:n lyhyenl�nn�n tuherruksen sek� Rochardin paloittelun. Miksik� t�nnekin? T��lt� ehk� joku niit� himoitseva voi ne vahingossa l�yt��kin, mutta p��llimm�isen� tulen ne ehk� itse joskus t��lt� viel� l�yt�m��n, jos niit� sattuisin kaipaamaan.

LEGO Harry Potter Years 5-7

Jos olet pelannut ja pit�nyt edellisest� osasta, tai yleens�k��n mist� tahansa Traveller's Talesin aiemmasta Lego-pelist�, marsmars kauppaan ostamaan t�m�kin. L�hes sama pelih�n t�ss� on kyseess�.

Legoland, Tylypahka

Ykk�sosan napatessa l�hdemateriaalikseen nelj� ensimm�ist� vuotta, oli pieni pelko persiiss� kuinka jatko-osaan riitt�isi vain kolme vuotta. H�t�h�n ei ole t�m�nn�k�inen, sill� Potterin seikkailuista kertovan leffasarjan jaettua viimeinen kirja kahdeksi leffaksi, riitti Lego-versiointiinkin viimeisest� vuodesta tarinaa kahden vuoden verran.

Kuten edelt�j�ss��nkin, on tuoreimpaankin Lego-Potteriin napattu mielenkiintoisimmat tapahtumat elokuvista. Vaikka muutamia kohtauksia onkin muokattu pelillisesti mielekk��mmiksi kuin mit� l�hdemateriaali olisi koskemattomana mahdollistanut, on pelin jokainen teht�v� helposti tunnistettavissa. Jokainen vuosi jakautuu kuudeksi teht�v�ksi, mink� lis�ksi teht�vien v�liss� on pelattavissa pienempi�, mutta yht�kaikki tuttuja kohtauksia Potter-universumista; Esimerkkin� vaikkapa viitosvuodelta tuttu Weasleyn kaksosten ilotulitus ja poistuminen Tylypahkan alueelta. Kokonaisuutena teht�v�t ovat toimivia ja sopivan mittaisia rypistyksi�, sill� alueiden koluamishalusta riippuen yhden teht�v�n suorittamiseen menee aikaa hivenen alle kymmenest� minuutista viiteentoista. Liiallista toistoa teht�viss� ei ole, vaikka toki pelimekanismin ohuus pakottaakin toistamaan tuttuja pulmia l�pi pelin.

Teht�v�t tarjoavat paitsi matkan loppuhuipennusta kohti, my�s teht�v�n sis�isi� sivuteht�vi�, jotka ovat identtiset edelliseenkin osaan verrattuna. Jokaiseen teht�v��n on piilotettu kolme avattavaa hahmoa, jokaisen tuvan logo, pinteess� oleva koululainen sek� kolikkojen ker��mist� vaativa True Wizard -mittari. Vain yksitt�isi� n�ist� on saatavilla ensimm�isell� l�p�isyll�, sill� suurin osa ker�tt�vist� esineist� vaatii sellaisia kykyj�, joita tarinan hahmoilta ei l�ydy. T�t� varten on tarjolla Freeplay-moodi, jossa samat tarinateht�v�t on mahdollista pelata l�pi uudelleen isommalla hahmok��rill�, jolloin kaikki ker�tt�v� on mahdollista saada. My�s Tylypahkan alueelle on piilotettu ker�ilt�v��, joten vapaamuotoinen luuhaaminenkaan ei hukkaan mene. Tylypahkaa milj��n� on hivenen supistettu turhimpia alueita, kuten p�ll�l� tai muiden tupien oleskelutilat, poistamalla, mutta alue on taas samalla laajentunut Tylypahkan ulkopuolelle. Tylypahkan toimiessa p��asiallisena pelialueena, on Viistokuja j�lleen shoppailevan velhon tukikohta. Vuotava noidankattila, Matami Malkinin vaate- ja hahmokauppa, Weasleyn pilailupuoti sek� synkempi Iskunkiertokuja tarjoavat l��ni� tutkivalle pelaajalle lis��. Lontoon puolella on mahdollista poiketa, tosin vain matkalla juna-asemalle, samoin kuin seitsem�nnen vuoden piilopaikkana toimivaan mets��n.

Palikkatesti

Erityisen positiivinen yll�tys on perinteinen vanhojen taitojen unohtaminen edellisosan ja tuoreimman seikkailun v�liss�. Potter-saagaan tutustuneet varmasti osaavat arvostaa ratkaisua, joka paitsi on uskollinen alkuper�isen tarinan hengelle, toimii my�s k�yt�nn�ss� mallikkaasti. Uudet sek� uusvanhat taiat saadaan takaisin hyvinkin alussa, joten h�t� ei ole suuri. Lis�ksi pelin kohdeyleis�n sis�lt�ess� l�hinn� lapset sek� sairaalloisen lapsenmieliset, on hyv� ettei taikavarastoa ole turhanp�iten l�hdetty laajentamaan. Uudet kyvyt, kuten vesiloitsu tai Hermionen k�silaukku, tarjoavat monia hauskoja hetki� kovin yksinkertaisten pulmien parissa. Haluttu taika on valittavissa joko kohtuullisen helposti ymm�rrett�v�st� valikosta, tai sitten vieden liipaisimella t�ht�imen halutun esineen kohdalle, jolloin peli valitsee kaivatun taian. Yksinkertainenhan mekanismi on, mutta silti toimiva. Toivottavasti kukaan ei Traveller's Talesin peleihin koske korkeaa vaikeusastetta toivoen, sill� sit� ei ole saatavilla.

Pulmat ovat perusluonteeltaan helppoja, mutta niiden humoristinen toteutustapa antaa t�t� paljon anteeksi. Kaikilta velhoilta l�ytyy samat perustaidot, joten kytev�n tulipalon voi sammuttaa kenell� tahansa taikakykyj� omaavalla, samoin kuin kaatuneen noidankattilan nostamisenkin. Sen sijaan uniikimmat taidot, kuten jo mainittu Hermionen pohjaton k�silaukku, vain Weasleyn perheenj�senille avautuvat pilailulaatikot tai lemmikki� vaativat putkistot pakottavat hivenen hivelem��n aivonystyr�it�. Usein ratkaisu on heti n�kyvill�, mutta vaatii muutamia v�livaiheita tai taitoja ratketakseen lopullisesti.

Palikkatestien ohella pelin ainoana selv�n� uutuutena on velhojen taitojenmittelyt, eli kaksinkamppailut. Pelimekanismillisesti n�m� vaativat hivenen tekemist�kin, sill� vastustajan takana n�kyy v�ri, jonka mukaista taikaa tulisi laittaa pikapostissa menem��n. Jos nopeus ei riit� taian valitsemisessa, on mahdollista asettaa eteens� hetkellinen suoja, jonka takana on yllinkyllin aikaa valita oikeanlaista myrkky�. Nopeudella tosin ei ole mink��nlaista todellista merkityst�, sill� oikean taian laitettuaan p��dyt��n aina r�mpytyskamppailuun. Omissa laboratoriokokeissani selvisi, ett� r�mpytyksen nopeudella ei ole mink��nlaista merkityst�, joten rauhallinen paineleminen riitt�� vallan mainiosti. Pidemm�n p��lle kaksinkamppailut k�viv�t puuduttaviksi, turhan pitkiksi sek� liiallisen automatisoiduiksi, joten tuleviin peleihins� tuota kannattaisi Traveller's Talesin hivenen viel� hioa. Kovin montaa kamppailua ei pelist� onneksi l�ydy, sill� rivivihollista m�tkit��n vain valittua taikaa sokkona viskelem�ll�.

Odotukset ylitt�v�

Tekemist� peliss� riitt��, sill� ennen kuin kaikki on ker�tty ja ostettu, pelitunteja paloi ainakin itselt�ni noin kaksikymment�. Potter-fania hemmotellaan tarjoamalla vanhoja tuttuja klassikkohetki� huumorin keinoin kerrottuna, mutta silti riitt�v�n kunnioittavasti l�hdemateriaaliaan k�ytt�en. Moninpeli tarjoaa sosiaalisen el�m�n omaaville varmasti hauskoja hetki�, sill� Traveller's Talesin perinteit� kunnioittaen on se j�lleen mallikkaasti toteutettu.

Ei jotain pahaa ettei jotain hyv��kin, sill� jo mainittujen kaksinkamppailujen lis�ksi my�s astetta vakavampi yleisilme pelille ei tarjoa ihan niin hyv�� pohjaa kuin ensimm�isen osan lastensatu-fiilis. Ei ole miss��n nimess� helppoa tuoda kirjojen synkkenev�� ilmapiiri� ja syvent�vi� aiheita pantomiimi-peliin, joten tarinasta tiet�m�t�n saattaa j��d� hivenen ihmettelem��n tapahtumia. Silti etenkin muuan oleellisen henkil�n kuoleminen pelin loppupuolella sai aikaan pient� herkistymist�, joten t�ysin aarnimets��n ei menn� t�m�nk��n osalta.

Kokonaisuutena kuitenkin kyseess� on j�lleen erinomainen peli, jonka parissa jokainen Potter-fani tulee varmasti viihtym��n. Traveller's Talesin pelit ovat kuitenkin kesken��n niin identtisi�, ett� ostop��t�st� pohtiessa kannattaa harkita tarkkaan, kiinnostaako Potter enemm�n kuin Star Wars, Batman, Indiana Jones tai Pirates of the Caribbean. Jos Emma Watsonin lis�ksi muillakin Potter-hahmoilla on paikka syd�mmess�, ei tuoreimman Lego Harry Potter: Years 5-7:n ostamisen kanssa voi menn� pieleen.

****

Killzone 3

Pleikkarin r�iskint�jen lippulaiva viskaa kranaatin ensin, ampuu sitten ja kysyy vasta kolmanneksi. Aiempia osia pelaamattomalle juonen alku on aikamoista h�tt��, sill� edellisosan perusteiden selityksest� huolimatta syyt sotaan eiv�t oikein tahdo aueta. Tarinan statistin asemasta huolimatta ajaa sekin asiansa varsin mallikkaasti, eik� muutamien kikkojen, kuten Ricon niskoittelun jatkuva toistaminen p��se noin kahdeksan tunnin putkir�iskinn�n aikana liiaksi harmittamaan.

Yhdeks�n kent�n aikana helghasteja passitetaan luojansa luokse sellainen m��r�, ett� heikompaa hirvitt��. Silti Guerrilla Games on hienosti v�ltt�nyt vihollisten loputtoman uudelleensynnytt�misen, joten yhden vihollislinjan kuoltua pelaaja voi rauhassa siirty� eteenp�in. Aseita pelist� kyll� l�ytyy useampi erilainen, mutta itse huomasin juosseeni pelin alusta loppuun vaikeimmalla auki olevalla vaikeusasteella vain muutamaa k�ytt�en. H�t� ei tosin ole t�m�nn�k�inen, sill� j��k�rileikki� maustetaan erinomaisesti eri kulkuv�lineill�, joita hy�dynt�v�t osiot kuluttavat pelist� hivenen alle puolikkaan koko ajasta. Tarjolla on niin rakettireppua, j��silkkeri� kuin avaruusalustakin, joten monotoniseksi peli� ei voi sanoa.

Sotatanner on paitsi ��rimm�isen komea ja uskottava, my�s eritt�in lineaarinen. Erilaisia etenemissuuntia on keskim��rin yksi, joskaan raunioituneen Helghan-planeetan p��ll� se ei p��se h�iritsem��n tyylikk��sti toteutettujen tuhojen blokatessa kulkureittej�. Vihollisjoukkoja olisi voinut olla monipuolisemminkin, sill� tantereelta ei l�ydy kuin ne perinteiset vihollistyypit; On perusj��k�ri�, tarkka-ampujaa, rakettireppumiest�, sinkohippaajaa sek� halauset�isyydelle pyrkiv��. P��asiallisesti erikoisempia vihollisia ei liiemm�lti kentiss� kuitenkaan n�e, joten peliaika kuluu l�hinn� rynkyll� varustettuja naamarisotilaita listiess�.

Lopputekstien lopulta py�riess� j�� p��llimm�iseksi mieleen eritt�in positiiviset fiilikset. Turhautumista ei p��ssyt mallikkaasti toteutetun checkpoint-systeemin takia syntym��n, eik� p��henkil�ist�k��n sen suurempia valituksen aiheita p��se mainitsemaan. Graafinen puoli on sukupolven parhaita suorituksia, ohjaus on tarkkaa ja Jammeria katsoo mielell��n. Moninpeliin l�ytyi pikaisella tarkistuksella viel�kin peliseuraa, eik� teknisess� toteutuksessa tuntunut olevan moitteen sijaa. R�iskint�fanaatikoille eritt�in suositeltava pakkaus, eiv�tk� muutkaan varmasti pety, etenk��n koska peli� saa nykyisin pilkkahintaan.

*****

Rochard

John Rochardilla ei mene hyvin. Avaruusmainarijoukon pomo on jo pidemm�n aikaa etsinyt ilman tulosta meteoriiteilta louhimisen arvoista arvomalmia. Ja kun sit� lopulta l�ytyy, hy�kk�� Wild Boysin joukot kimppuun.

Paino on voimaa, painovoima on tilannekohtaista painovoimaa

Pelin perusta on kaksiuloitteisessa maailmassa gravitaatiolla leikkiminen, mik� n�kyy paitsi v�lill� kirjaimellisesti katonrajassa juoksemisessa, arviolta kymmenmetrisiss� hypyiss�, sek� ennen kaikkea Rochardin G-lifter-aseessa. Aseen perusominaisuuksiin kuuluu laatikoiden vetokyky, sek� niiden ampuminen vihollislaumojen niskaan. Hetken seikkailun j�lkeen aukenee pyssyyn my�s perinteist� luotia muistuttava laserluoti, sek� sitten erilaisten kranaattien heittelemiset.

Suurin osa pelist� edet��n L1-nappi pohjassa, sill� sen avulla Rochard pystyy muokkaamaan painovoimaa siten, ett� hypyt kantavat huomattavasti normaalia pidemm�lle ja korkeammalle. T�m�n lis�ksi my�s ammuttavat laatikot lent�v�t korkeassa kaaressa kauemmaksi, joten edut ovat selv�t. Ongelmaksi tosin saattaa muodostua, ett� hypyn laskeutuminen kest�� pidemp��n, joten helpomman t�ht��misen lis�ksi vihollisen lasertykinruuaksi joutuminen on todenn�k�isemp��.

Ongelmanratkontaa maustettuna r�iskinn�ll�, vai toisin p�in?

Vaikka pelin syvin olemus kumartaakin painovoiman avulla ratkaistaville palikkatesteille, tuntuu etenkin loppua kohti r�iskint� ottavan valtaa yh� eneneviss� m��rin. R�iskint� ei ihan perustoimivasta luonteestaan huolimatta ole hauskaa, vaan etenkin useampaa negatiivisesti pelaajaan suhtautuvaa olentoa vastaan kerralla taisteleminen on l�hinn� turhauttavaa. V�liin osuvat puhtaat puzzlehuoneet ovat kerrassaan mainioita ja viihdytt�vi� �lykkyystestej�, joissa oivaltamiset palkitaan. Suurta iloa siit� ei kuitenkaan ole, kun takaraivossa oleva pessimisti jo varoittelee seuraavista taisteluista. Liek� ylim��r�isill� vihollislaumoilla sitten yritetty pident�� itselt�ni noin kuusi ja puoli tuntia kest�v�� eeposta, mutta r�iskinn�n osalta lyhennettyn� paketti olisi ollut ehdottoman paljon viihdytt�v�mpi. Lis�ksi v�hemm�n tyytyv�inen papukaijamerkki on annettava noin sekunnin verran liian pitk�lle latausruudulle, jota saa tuijottaa muutamissa kohdissa liian usein ja liian pitk��n.

Ongelmanratkonta toimii l�pi pelin erinomaisesti hy�dynt�en painovoimalla leikkimist� erilaisilla tavoilla. Toki muutamia niksej� joutuu hy�dynt�m��n hivenen turhan usein, mutta pituuden huomioiden ihan �rsytt�vyyksiin asti ei menn�. Erilaisten pulmien oleellisimmat kikat liittyv�t eriv�risiin laserseiniin, joiden ominaisuudet eroavat pienin mutta oleellisin tavoin. Punaisista seinist� ei hahmo mene l�pi, mutta luodit menev�t. Siniset sein�t taas p�invastoin ja niin edelleen. Pulmia maustetaan erilaisin liikkuvin esinein, s�hk�tettyine altaineen ja niin edelleen.

Silm�- ja korvakarkkia

Tekniselt� toteutukseltaan Rochard on huippulaadukasta ty�t�. Graafinen ilme on yksinkertaisesta perusilmeest��n huolimatta eritt�in toimivaa, v�rik�st� ja selke��, joten peliss� eteneminen ei siit� j�� miss��n vaiheessa kiinni. Sopivasti ylipainoinen John kurmuuttaa vihollisjoukkoja, jotka erottaa ymp�rist�st� selke�sti turvallisen v�limatkan p��st�, joten ep�miellytt�vi� yll�tyksi� ei p��se matkan varrella syntym��n. Pelin muutamasta erilaisesta milj��st� etenkin casino musiikkeineen j�i erityisen vahvasti mieleen paikkana, jonne voisi viel� uudelleenkin eksy�. Musiikkipuoli ei muutenkaan p��se miss��n vaiheessa �rsytt�m��n, eli sen osalta hommasta on suoriuduttu mallikkaasti. ��nin�yttelij�puolelta Rochardin roolin hoitava Duke Nukem, eikun siis Jon St. John, hoitaa teht�v�ns� kenties vuoden paras ��nin�yttelij� -tittelin arvoisesti. Jenkkimurre on sopivassa m��rin ylivedetty�, ja kun huumoria hy�dynt�v� dialogi muutoin kohtuullisen h�lm�ss� ja turhanp�iv�isess� tarinassa on valtaa pit�v� elementti, j�� hommasta p��llimm�isen� hyv� maku.

Rochard on kotimaisen peliteollisuuden taidonn�yte vuodelta 2011, eik� se h�pe� Pleikkarin pelitarjonnassa hetke�k��n. R�isikinn�n m��r�� karsimalla k�sill�mme olisi todella timanttinen peli, mutta nytk��n ei PSN:n kaupasta alta kympin irtoava peli j�t� juuri valittamista. Kyseess� on Recoil Gamesilta hyv� p��navaus, joka saa haluamaan sopivassa m��rin lis��. Ihan ei ehk� eritt�in kovatasoiseen kotimaisten pelien k�rkeen viel� yllet�, mutta se tapa jolla pelilliset niksit yhdistettyn� kertakaikkisen komeaan tekniseen toteutukseen on toteutettu, saa odottamaan kenties jo seuraavalta Recoil Gamesin tuotokselta napakymppi�.

***

Foorumilta foorumille..

mauser1911 — Sat, 07 Jan 2012 16:23:47 GMT

Ajattelin koittaa siirty� t�nne tuolta toiselta peli foorumilta, kun siell� ei mene kuin hermot. Olen itsekkin k�ytt�ytynyt huonosti, menee hermot niin sit ne kanssa menee.

Lopetin huumeet tossa n. 6kk sitten ja nyt on alkanut pelaaminen innostaa. FM4, BF3, Skyrim ja �n�ri py�rii nyky��n useiten.

Nyt koitan kuluttaa aikaa ett� toi mokkulan paska lataa b�f�n yli 2 gigan p�ivityksen, 61% nyt mennyt ja alkaa kalja menem��n p��h�n.. Humalassa yleens� poikkeuksetta pelaan BF3. Sitten kun se tietty piste saavutetaan niin siirryn h�vi�m��n �n�riin.. Selvimp�in FM4 ja Skyrim, joista forza on alkanut kuokuttamaan vaarallisen paljon.

Hommasin hyv�t 5.1 kuulokkeet mikill�, tosin ei paljoa tule h�p�telty� kun asun porukoilla talven yli. (l�hti k�mp�t ja kaikki narkkauksen takia).. Ja isompi full hd n�ytt� on seuraavana hankinta listalla. Ei *****.. 63% vasta mennyt. Jospa katson odotellessani jakson Ozista.

T�� oli t�ll�nen pikku esittely itsest�ni. Katsotaan miten tulee kirjoiteltua.. Koitan t��ll� pit�� kieleni paremmin kurissa kuin lg:ss�.

Xenoblade = Wiin paras peli?

Ville N — Tue, 03 Jan 2012 23:53:37 GMT

No niin, tulipa t�mm�inenkin videoarvostelu ryk�isty� tuossa jossain kohtaa, tosin englannin kielell�. Pelih�n on siis aivan loistava, voin suositella : )

http://www.youtube.com/watch?v=aVp-cdHDNyU

Vuosi 2011

Paavi — Sun, 01 Jan 2012 19:22:16 GMT

Lupasin henkisesti itselleni jokin aikaa sitten, ett� purkaudun paperille (kuvainnollisesti!) p��ttyv�st� vuodesta. Podcastissa jo jonkin verran aihetta sivuttiin, mutta yritet��np� nyt n�in kirjallisestikin. J�lki saattaa olla rumaa ajatusvirtaa, joten pahoittelut jo n�in ennakkoon. S�vykin saattaa ailahdella itses��list� jopa melkein positiiviseen fiilistelyyn. Yrit�n ensi kerralla olla negatiivisempi.

Vuosi 2011 oli kaikin puolin j�nnitt�v� vuosi. Maailmalla tapahtui yht� sun toista poikkeuksellisen ihmeellist� traagisista onnettomuuksista vallankumouksiin. Henkil�kohtaisella tasolla mullistukset eiv�t olleet (onneksi) aivan yht� dramaattisia mutta mielenkiintoisia yht� kaikki.

Videota ja kastiketta

Ihan ensimm�isen� vuorossa oli tietenkin tuo aina yht� h�mment�v� Halo-matsi Taitavan naisen kanssa YLE:n kakkosella. Homma oli toki nauhoitettu purkkiin juuri ennen joulua edellisen vuoden puolella. Koko kohellukseen p��dyttiin, kun vanha kunnon Killi muisti minua puhelinsoitolla er��n� syksyisen� p�iv�n�. Kuulemma olivat suunnitelleet alun perin Call of Duty -matsia, mutta pelin K18-ik�rajan vuoksi se ei k�ynyt. Lopputulos oli sekin yll�tt�v�n lapsiyst�v�llinen, kun minun sanomiseni ja olemukseni j�tettiin v�hille ytimekk��ss� p�tk�ss�. Onneksi sit� ei (kai) en�� mist��n n�ek��n. Huh huh.

Vuoden alussa k�ynnistettiin my�s KonsoliFINin oma podcast-projekti. Ammoisista ajoista saakka muhinut ajatus roihahti liekkeihin toisen projektin eli vuoden 2010 joulukalenteritempauksen j�lkimutustelussa. Alku ei kauhean lupaava ollut, mutta ilmeisesti siit� on onnistuttu jonkin verran petraamaan, kun podcast on vakiinnuttanut asemansa osana KonsoliFIN-tuotantoa.

Kuten varmaan suurin osa kaltaisistani huonolla itsetunnolla siunatuista ihmisist�, en olisi voinut kuvitella, ett� kukaan jaksaisi ��nt�ni kuunnella, kun min� itsekin sit� inhoan � tai ainakin inhosin. Podcastien ja videoiden tuottamisen ohessa olen oppinut siet�m��n yh� enemm�n omaa ��nt�ni. Samalla olen toivottavasti oppinut hallitsemaan my�s enemm�n ajatusteni ja puhumiseni yhteispeli�. Toisinaan tuo tuntuu tuottavan ongelmia, kun rupeaa tuumailemaan tulevaa, ennen kuin saa edelliset ajatukset suusta ulos.

Videoiden tuottaminen sai aimo sys�yksen toukokuussa, kun hankkimani PC kokoontui kasaan, ja v�h�n my�hemmin KonsoliFIN-rahaston avustuksella koneeseen ilmestyi my�s Blackmagic Design Intensity -kaappauskortti. Matroxin kamalan kaappauslaatikon sai j�tt�� unholaan. Uusi kone sujuvoitti tuotantoprosessia siin� m��rin, ett� pelikuvaa jaksoi suoltaa ulos huomattavasti enemm�n. Kymmenen minuutin videon render�inniss� ei en�� kulunutkaan tuntia. Kaappauskortti avasi ovet my�s striimailun ihmeelliseen maailmaan. Kes�ll� tuota tuli kokeiltua Puavi Pellailee -projektin parissa. Syksyll� muut kiireet ja minulle tyypillinen laiskuus ottivat kuitenkin etusijan.

Onhan tuo ihan mielenkiintoista katsoa noita aivan vanhimpia videotuotoksia (KonsoliFINin Shivering Isles -matkaopas) ja verrata niit� n�ihin uusimpiin (Halo Anniversary -videoarvostelu). On my�s aavistuksen yll�tt�v�� huomata, kuinka monta videota sit� tuli vuoden aikana loppujen lopuksi taottua. Osa pelikuvamateriaalista p��tyi tietenkin ilman kummempia editointeja ulos, ja huvittavasti my�s n�m� ne tapaavat eniten katsojia ker�t�. Eih�n sit� kukaan ulkomaalainen tietenk��n jaksa suomalaisella soperruksella pilattua videota seurata. Joskus sit� miettiikin, ett� onko tuollaisia mit��n mielt� edes tehd�. Toisaalta omaa englanninkielist� v�kert�mist�ni kansa haluaa varmasti viel� v�hemm�n kuunnella.

Jos nyt jotain videokohokohtia haluaa vuodelta kaivaa, on yksi niist� ehdottomasti Bulletstorm-video, jonka itse mestari Cliffy Bleszinski noteerasi Twitteriss�. Jostain syyst� Pelaajan Eemeli n�ki tarpeelliseksi uutisoida tapauksesta my�s Pelaajan sivuilla, joten h�mmennys oli t�ss� p��ss� taattua. Tietenkin pelin kokoversiossa tuli taottua ainakin kolme kertaa niin kovat pisteet. Tuotannollisesti haastavimpia ja eriskummallisimpia olivat puolestaan KonsoliFIN Koppailee -videot, joissa keskustelut nauhoitettiin Skypen avulla ja pelikuva parhaimmillaan kahdelta eri n�yt�lt�. Niinjoo, ja tulihan tuosta Gears of War 3:n Epic Editionista v��nnetty� ep�nyrkkeilyvideo. My�nnett�k��n, ett� en v�ltt�m�tt� koko patsasta halunnut. Videon kuvaaminen Kinectin avulla kikkaillen oli kuitenkin ihan hauska veto. Suosituimpia n�ist� suomalaisille suunnatuista videoista ovat v�hemm�n yll�tt�en olleet NHL-kiekkoilut ULVI:n kanssa.

Sis�lt�� el�m��n

Alkuvuodesta viihdytin itse�ni typottamalla kasaan muutamia artikkeleita Mass Effectist�. Tai noh, n�ist� ensimm�iset taidettiin kirjailla jo vuonna 2010, mutta tavoitteena oli joka tapauksessa valistaa PlayStation-kansaa Mass Effectin hienouksista. Taustalla oli my�s joulunaikainen tylsistyminen, kun olin onnistunut pelikoneiden ��relt� pois raahautumaan pariksi viikoksi.

Vuoden mittaan mieleen juolahtaa monenlaista artikkeli-ideaa, joista harvat lopulta toteutuvat � ainakaan nopeasti. Esimerkiksi videon kaappaamisesta aloin luonnostella teksti� alkukes�st�, mutta hyvin nopeasti se unohtui ja hautautui muiden hommien alle. Artikkeli tuli kaivettua esille, kun joulukalenteriin kaivattiin t�ytett�. Lopputulokseen en aivan tyytyv�inen ole, paitsi otsikkokuvaan, joka syntyi niiden monien muiden parhaiden ideoiden tapaan kolmelta aamuy�ll� artikkelin julkaisup�iv�n� eli t�ysin ajoissa ja inhimillisyyden rajoissa.

Kaavailin syksylle mieless�ni joitakin projekteja osittain lukemaani kirjallisuuteen perustuen. Hankin vuodenvaihteen tienoilla Raph Kosterin a Theory of Fun for Game Designin, joka pohdiskelee mielenkiintoisesti pelisuunnittelun perimm�isi� ongelmia. Raph muun muassa perustelee mainiosti, miksi perinteinen �Se on vain peli�!� -puolustushuuto on t�ysin j�rjet�n. Lis�ksi pelien historiaan tuli perehdytty� Steven L. Kentin maanmainion The Ultimate History of Video Gamesin sek� Heather Chaplinin ja Aaron Rubyn kelvollisen Smartbombin parissa. Molemmat kirjat tarjoavat niin ihanaa nippelitietoa pelimaailman k��nteist�. Kent keskittyy kirjassaan k�ym��n l�pi historiaa huolellisesti kronologisessa j�rjestyksess�, kun taas Smartbombissa tutustutaan enemm�n Will Wrightin, Shigeru Miyamoton ja Cliff Bleszinskin kaltaisiin hahmoihin.

Smartbombin innostuin hankkimaan, kun siihen viitattiin aikaisemmin lukemassani The Xbox 360 Uncloaked -teoksessa, joka motivoi minua kirjoittamaan jonkinlaista Gears of War -syntytarinaa. Tiedon yhdisteleminen useammasta l�hteest� luettavaksi ja yhten�iseksi kokonaisuudeksi tarjoaa houkuttelevan haasteen. Alun perin tekstin piti valmistua Gears of War 3:n julkaisup�iv�ksi, mutta aikataulu petti totuttuun tapaan. Onneksi en tuota ollut ehtinyt luvata kuin itselleni. Sitovamman deadlinen hankin merkkaamalla sen joulukalenterin aikataulun alkup��h�n ja ehk� ihan hyv� n�in, sill� Gears of War 3:n superversion mukana toimitettu kirjanen sis�lsi hyvi� pointteja pelin kehityksest�.

Toinen suuri visioni koski jonkinlaisen Halo-projektin kasaamista Combat Evolvedin uusversion julkaisun kunniaksi. T�m� tavoite osoittautui tietenkin liian kunnianhimoiseksi, enk� ehtinyt saamaan aikaiseksi kuin ehk� nelj�nnesosa artikkelia. Ehk� yrit�n uudelleen Combat Evolvedin eurooppalaisena vuosip�iv�n�. Tai no ket� min� huijaan, ei noita juttuja kuitenkaan kukaan lue.

Alkukev��st� sain mielenkiintoisen s�hk�postin, joka meinasi aluksi hukkua ven�j�nkielisen sp�mmin sekaan. Viestiss� tiedusteltiin, kiinnostaisiko minua ryhty� bloggailemaan MSN:n pelialueelle, jota Coca-Cola sponsoroi. Dollarinkuvathan siin� silmiss� kiiluivat, sill� luvassa oli mahdollisesti ensimm�inen maksullinen pelikirjoitushommeli. Nyypp�n� olin aavistuksen pihalla siit�, millaista rahaa moisesta kehtaisi pyyt��. Hetken hiljaisuuden j�lkeen projekti kuitenkin eteni ja hein�kuussa ensimm�inen teksti p��si julki. Syksyn mittaan on ollut mielenkiintoisen haastavaa yritt�� keksi� j�rkevi� aiheita kahdesti viikossa, mutta ihan tyydytt�v�sti olen siin� mielest�ni onnistunut. Blogin lukijam��r�t vain taitavat olla aika alhaiset.

Tankeroita etsim�ss�

Yhteiskunnallisista l�ht�kohdistani johtuen en ole tottunut el�m��n leve�sti saati matkustelemaan hirvitt�v�sti. Kuulopuheiden mukaan olin mukana Ruotsissa k�ym�ss� ennen kuin tajusin t�st� maailmasta mit��n, mutta muuten en ole ulkomailla liikuskellut. T�n� vuonna tuokin s��nt� rikkoontui kaksinkertaisesti. Kuulostaa ehk� s��litt�v�lt�, mutta n�m� olivat molemmat vuoden kohokohtia tavalla tai toisella.

Syyskuun alussa noustiin koneeseen ja k�v�istiin K��penhaminassa, kun taas lokakuussa matkasin yksin Englantiin. Molemmista seikkailuista olen jo kertonut podcastissa sek� artikkeleissa, joten sen tarkempia kuvauksia en nyt en�� rupea jakelemaan. Sen sijaan kerron tarinoita sosiaalisesta p�tem�tt�myydest�ni. Ehk� hiukan peleihin rakastuneelle ihmislapselle tyypillisesti en ole mik��n maailman aktiivisen tutustumaan uusiin ihmisiin tai puhumaan vieraille. Sosiaaliseen kanssak�ymiseen liittyv�t puutteeni varmaan kuuluvat podcastissakin. Toisaalta englannin kielt� tulee k�ytetty� puhuttaessa turhan harvoin, mik� n�kyy heikkona ulosantina. Kun n�m� kaksi seikkaa yhdistet��n, on tulos parhaimmillaan katastrofaalinen. Joskus sit� t�ytyy kuitenkin ottaa h�rk�� sarvista kiinni, tai eih�n sit� muuten mit��n opi.

K��penhaminan Pan Vision Playgroundissa messiss� oli joukko muita suomalaisia TT-2k mukaan lukien, joten suomalaista juttuseuraa riitti. Eri tahojen edustajien kanssa jutusteleminen oli oikein valaiseva kokemus. Todelliselle koetukselle sit� joutui vasta lokakuun The Gatheringissa. Tuolloin tulikin tutustuttua moniin hauskoihin ihmisiin kuin v�kisin. Lis�ksi p��si jutustelemaan monien mielenkiintoisten julkaisijoiden ja kehitt�jien edustajien kanssa.

Mielenkiintoisia kohtaamisia sattui my�s kotimaan kamaralla. Karuinta el�m�noppia antoi Xbox Liven ja Kinectin v�lityksell� suoritettu haastattelu Twisted Pixel Gamesin Jay Stuckwichin kanssa. Olen aika varma, ett� t�m� oli ennen kaikkia muita syksyn villityksi�, mutta joka tapauksessa j��dyin ja hermoilin haastattelussa aivan t�ydellisesti. Tallensin haastattelun videolle ja n�ytin yll�pitotovereille. Surkean suoritukseni johdosta en kuitenkaan uskaltanut sit� julkisesti laittaa esille, sill� j�rkev�n lopputuloksen aikaansaaminen olisi vaatinut paljon ylim��r�ist� ty�t�, johon ei ollut yksinkertaisesti aikaa tuolloin. Kyseisest� tapauksesta haluankin suunnata pahoittelut kaikille asianomaisille.

Alisuorittamisesta viisastuminen n�kyi NHL 12:n julkaisun yhteydess�, kun p��dyin kasvotusten pelin tuottajan kanssa. Podcastissakin kuultu keskustelu meni ainakin omasta mielest�ni huomattavasti laadukkaammin.
Olen kiinnostunut eritt�in paljon pelien tekij�ist� ja kehitysprosesseihin tutustumisesta. Olen my�s sit� mielt�, ett� pelien kehitt�j�t eiv�t saa usein tarpeeksi tunnustusta ty�st��n. Erilaiset visiitit suomalaisille kehitysstudioille ovatkin mielt� kohottavia kokemuksia. Vuoden aikana k�vin kyl�ilem�ss� Virtual Air Guitar Companylla, Frozenbytella, Supercellill�, Recoil Gamesilla ja Bugbearilla, kahdella j�lkimm�isell� n�ist� kahteen otteeseen.

Erityisen hyvin j�iv�t mieleen seikkailut Recoililla, sill� edellinen visiitti joitakin vuosia sitten ei sujunut aivan onnistuneesti. Alkuvuodesta he alkoivat puhua pikku hiljaa uudesta projektistaan eli Rochardista. En tiennyt pelist� paljon mit��n ennen visiitti�, joten sen laatu yll�tti noin tunnin testisessiossa todella positiivisesti. Pelaamiseen tuo aina oman kutinansa, kun pelin kehitt�j�t seuraavat analyyttisena touhuamista olan takaa. My�s studiolla �on and off the record� k�ydyt keskustelut avarsivat mukavasti mielt�, pahoittelut k�mpel�st� lainauksesta.

Ev�it� viimeiselle vuodelle

Vuosi 2011 sis�lsi siis paljon uuden kokeilemista ja uuteen tutustumista osaltani. Ennen kaikkea sit� voi pit�� er��nlaisena esiintymiskouluna minulle. Koko homma kulminoitui oikeastaan Halo-esittelyihin Digiexpon lavalla. Sama teema jatkui my�s muualla kuin peliharrastuksen puolella, sill� innostuin koululla nakittamaan itseni assarointipuuhiin fysiikassa. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka kevyelt� tutusta ellei jopa rakkaasta pelisarjasta messulavalla puhuminen tuntui verrattuna vaikkapa fysiikasta jaarittelemiseen nuoremmille opiskelijoille tai alaan viel� enemm�n perehtyneille tutkijoille.

KonsoliFIN-toimenkuvan laajeneminen entisest��n ja toisaalta aktiviteetit sivustoharrastuksen ulkopuolella ovat taanneet, ettei aikaa ole riitt�nyt kaikelle aivan siin� m��rin kuin olisi halunnut. Esimerkiksi uutisoinnin v�hyys suon suorastaan anteeksiantamatonta omalta osaltani. Vaikka kyseess� on edelleen palkaton harrastus, on siihen ehtinyt panostaa jo niin paljon, ett� laiminly�nti tuntuu melkein yht� pahalta kuin kissanpennun lopettaminen � jep, sit�kin on tullut ik�v� kyll� kokeiltua.

Jos jotain p��ttyneest� vuodesta haluaisin ottaa mukaan, olisi se ehk� juuri rohkeus uusien asioiden kokeilemiseen ja menneest� irti p��st�miseen. Pit�isi osata tunnistaa, mit� haluaa tehd� ja mit� pystyy tekem��n. Toisaalta ei pit�isi j��d� polkemaan paikoilleen vaan uskaltaa yritt�� jotain uutta � mutta mit�?

Ihan sama. Kiitos vuodesta 2011. Ensi vuonna t�llaisia ei onneksi tarvitse kirjoittaa, kun maailmakin loppuu ennen vuodenvaihdetta.

Suzuki Pv & Bse 125cc

MrZeusBass — Fri, 30 Dec 2011 11:01:43 GMT

Ajoin t�n��n 30.12.2011 minun Bse 125cc crossipy�r�ll�ni. K�vin vanhallatiell� k��nt�m�ss� ja yll�tt�en siit� hajosi kytkin. Sammutin mopon ja aloin taluttamaan sit� kohti kotia. Sitten katsoimme is�ni kanssa vian, ja siell� oli joku pellilevy luiskahtanu pois. Eli aika outoa, koska crossi on t�m�n viikon tiistaina tullut meille uutena. Noh, sitten rupesin ajaa peeveell�. Se oli ihan mukavaa, kun ei pel�nnyt ett� kaatuuko, koska tie oli juuri hiekoitettu ja Bse:ll� olisin melkein kaatunut siin�. Sitten laitoin molemmat talliin ja tulin konsolifiniin tekem��n blogia. Niin ja Pv kulkee noin 55 ja Bse noin 80. Kiitos kun luit!

Hyv�� uuttavuotta!

-MrZeusBass

NHL 12 Be A GM - Amat��rista legendaksi - Osa 4 - Runkosarja Osa 2 ja t�hdist�ottelu

janmagn — Fri, 23 Dec 2011 14:57:48 GMT

T�ss� blogissa kerron omasta etenemisest�ni NHL 12 - Be A GM - pelimuodossa.25 kautta ja lukuisia bloggauksia.T�st� se jatkuu!

Aiemmat osat:
http://www.konsolifin.net/bbs/blogs/...en-tahdet.html

http://www.konsolifin.net/bbs/blogs/...ituskausi.html

http://www.konsolifin.net/bbs/blogs/...rjan-alku.html

RUNKOSARJAN JATKUMINEN

Eli jatketaan runkosarjaa.
Waiwerseista ehdittiin napata Nashvillest� Milan Hejduk,Jerred Smithson ja Marco Sturm.Kevin Porter ja Cody McLeod tiputettiin farmiin.Brandon Yip l�hti waiwersina New Jerseyiin.
Tuossa tuli tehty� ry�st� Carolinalta.Raleighiin l�hti farmiin tiputettu Kevin Porter ja waiwerseista otettu Milan Hejduk.Takaisin tuli nuori,kehittyv� oikea laituri Dmirij Jaskin ja Chad Larose.

T�HDIST�OTTELU
T�st� ei ole paljoa kerrottavaa.It� jyr�si 3-6.

NHL 12 Be A GM - Amat��rista legendaksi - Osa 3 - Runkosarjan alku

janmagn — Thu, 22 Dec 2011 08:51:04 GMT

T�ss� blogissa kerron omasta etenemisest�ni NHL 12 - Be A GM - pelimuodossa.25 kautta ja lukuisia bloggauksia.T�st� se jatkuu!

Aiemmat osat:
http://www.konsolifin.net/bbs/blogs/...en-tahdet.html

http://www.konsolifin.net/bbs/blogs/...ituskausi.html

Runkosarja on alkanut huonosti.Tilastot 8-11-4 sen sanovat.
Tappioiden takia piti saada parempi maalivahti ja p��dyin Jonathan Quickiin.H�net saatiin Robert Scuderin ja Willie Mitchellin kanssa Brian Elliotista,Jakub Kindlist�,Ryan O�Byrnest� yhdest� ykk�s- ja yhdest� kakkoskierroksen varausvuorosta.
T�ll� hetkell� loukkaantuneena on Mitchell ja seiskapakki Boris Valabik.Loukkaantuneena on my�s ollut Travis Hamonic ja Teemu Sel�nne.
Lis�ksi myytiin kaikki kehittym�tt�m�t AHL-j�tk�t ja saatiin 5-6kierroksen vuoroja.Sitten signattiin Karri R�m� Lake Erien ykk�sveskaksi.
Kerrotaas viel� ketjut(suluissa kokonaisuus):
T.J. Galiardi(81)-Matt Duchene(87)-Peter Mueller(84)
Linus Omark(81)-Gilbert Brule(82)-Teemu Sel�nne(85)
Daniel Winnik(80)-Josh Bailey(81)-Brandon Yip(79)
Cody McLeod(79)-Jay McClement(82)-Brian McGrattan(79)
Kevin Porter(80)

Travis Hamonic(81)-Erik Johnson(87)
Chris Campoli(81)-Ryan Wilson(81)
Robert Scuderi(82)-Jonas Hol�s(77)
Loukkaantuneet Willie Mitchell(82) ja Boris Valabik(80)

Jonathan Quick(85)
Peter Budaj(81)

NHL 12 Be A GM - Amat��rist� legendaksi - Osa 2 - Sopimukset ja harjoituskausi

janmagn — Sat, 17 Dec 2011 18:08:45 GMT

T�ss� blogissa kerron omasta etenemisest�ni NHL 12 - Be A GM - pelimuodossa.25 kautta ja lukuisia bloggauksia.T�st� se jatkuu!

Blogin aiemmat osat
http://www.konsolifin.net/bbs/blogs/...en-tahdet.html

SOPIMUKSET
Draftin j�lkeen oli hyv� l�hte� tekem��n sopimuksia.Joukkueesta l�ytyi monta signattavan arvoista pelaajaa.
Lopulta n�m� pelaajat saivat t�ll�iset jatkosopimukset:
Brian Elliott 1v 2,300M$
Ryan Wilson 2v 1,700M$
T.J. Galiardi 2v 2,000M$
Josh Bailey 2v 2,000M$
Kevin Porter 1v 1,500M$
Ryan O�Byrne 1v 1,500M$
Lis�ksi tulokassopimuksen sai varatut Xavier Ouellet,Gabriel Landeskog,Ryan Murphy ja Tadeas Galansky ja kaupassa tullut Kirill Kabanov.
Vapaista pelaajista palkattiin Chris Campoli kahdeksi vuodeksi 3,000M$ lapulla ylivoimaan,Brian McGrattan kovanaamaksi alivoimalle yhden vuoden,0,900M$ palkalla,ylivoimaan ja kakkosketjuun vuodeksi Teemu Sel�nne ja signaamatta j�tetty Peter Budaj.David Rundblad ja Matthew Halichuk saivat kaksisuuntaisen sopimuksen.

HARJOITUSKAUSI
Harjoituskaudella peluutettiin nuoria lupauksia,paitsi viimeisess� peliss�,jossa pelasi NHL-kokoonpano.
Maalivahdit jakoivat urakan n�in:
CANUCKS:Calvin Pickard
OILERS:Tadeas Galansky
WILD:Tadeas Galansky
FLAMES:Brian Elliott
Ja laitetaas viel� tulokset:
CANUCKS:3-2 OTL
OILERS:3-2 L
WILD:3-6 L
FLAMES:1-4 L
Huonosti meni,menestyst� haetaan runkosarjassa(seuraavassa osassa).

NHL 12 - Amat��rist� legendaksi - Osa 1 - Tulevaisuuden t�hdet

janmagn — Thu, 15 Dec 2011 16:58:37 GMT

T�ss� blogissa kerron omasta etenemisest�ni NHL 12 - Be A GM - pelimuodossa.25 kautta ja lukuisia bloggauksia.T�st� se alkaa!

Coloradossa Avalanche-fanit hurraavat.Entinen GM on erotettu ja paikkaamaan on tullut tulokas-GM Frank Gremmin.Kaikki tiet�v�t Gremminin paineet.Edelliskauden 29. pit�� nostaa ylemm�s.
-Urani alkaa kovalla koetuksella.Kaikki eiv�t saa n�in lupaavaa organisaatiota hallittavakseen.
Draft:Gremminill� on isot paineet.Mit� kakkosvarauksen omistaja loihtii tulokkaana?No ison treidin.NY Islanders suostui hyv��n treidiin.Long Islandille l�htee Paul Stastny ja Kyle Quincey.Vastaavasti Coloradoon matkaa lupaavat Jason Bailey ja Nino Niederreiter.Ja viel� ykk�skierroksen varausvuoro.Edmonton varasi odotetusti Adam Larssonin,joten Coloradoon tuli ykk�skierroksella toinen lupaava pakki Xavier Ouellet,ruotsalaislaituri Gabriel Landeskog ja my�s lupaava Ryan Murphy.Ennen kakkoskierrosta tehtiin my�s hyv� treidi.Edmontoniin meni yksi kakkoskierroksen varaus ja Tomas Fleichmann.Takaisin tuli nuoret Linus Omark ja Gilbert Brule.
Itse varauskierroksella napattiin nuori tsekkivahti Tadeas Galansky.Gremmin puolusti varauksiaan.-Ennen draftia puolustus oli heikkolla kehittyvyydell�.Nyt meill� on kaksi lupaavaa pakkia.Lis�ksi Duchenen ja kaupassa tulleen Niederreitterin rinnalle piti saada oikea laituri.Landeskog on siihen paikkaan t�ydellinen.Lis�ksi nyt meill� on kaksi lupaavaa maalivahtia:Pickard ja Galansky.T�m� joukkue on tuleva Stanley Cup-mestari.
Ennen kolmoskierrosta tehtiin taas ry�st� NY Islanderilta.Colorado sai kaupassa Calvin de Haanin,Kirill Kabanovin ja Travis Hamonivicin.Long Island sai uusina Avalanche-pelaajina Kyle Cumiskeyn,David Jonesin ja kakkoskierroksen varauksen.
Kolmoskierroksella ei ollut vuoroa,joten siit� ei ole kerrottavaa.
Tosin ennen neloskierrosta tehtiin ry�st� Detroitilta.Milan Hejduk Hockeytowniin ja sielt� Coloradoon Jakub Kindl ja Brendan Smith.
Itse varauksella otettiin Joel Armia.-H�n on kehittyv� sentteri.
Vitoskierroksella tuli nuori Tomas Jurco.-H�n on lupaava snaipperi oikeaan laitaan.
Kutoskierros tuotti nuoren amerikkalaispakin Glen Dowdin valintaan.-Glen on nuori puolustava puolustaja,joka on t�ss� draftissa j��nyt varaamatta.Nyt on Glen.
Coloradon viimeiseksi varaukseksi j�i nuori kiinalaisvahti Reginald Westgarth.-H�n on jokerikortti.

N�in draft.Jatketaan sopimuksien teoilla tuota pikaa.

Unscheduled offworld activation!

rioichi — Tue, 13 Dec 2011 19:53:40 GMT

Tietyt henkil�t varmaan arvaavat otsikon perusteella mist� t�m�nkertainen blogahdukseni kertoo. Kyseess� on tietenkin Walterin lausahdus, jota kuullaan monia kertoja maailman parhaassa scifi-sarjassa eli T�htiportissa! Olen katsonut puolessa vuodessa kaikki kymmenen tuotantokautta SG-1:st�, joka on siis t�m� alkuper�inen sarja ja sit� on jatkettu kahdella spin-offilla: Stargate Atlantiksella ja Stargate Universell�. Kirjoittelen nyt mielipiteit�ni sarjasta ja yrit�n laittaa kaikki spoilerit piiloon.

Kiinnostukseni T�htiporttia kohtaan alkoi, kun katsoimme is�ni kanssa alkuper�isen, vuonna 1994 tehdyn elokuvan viime kes�n�. Innostuin T�htiportin tunnelmasta heti ensimm�isest� hetkest� l�htien. Elokuvan j�lkeen kiisin suoraan Internettiin ja tilasin ensimm�isen tuotantokauden. Parin jakson j�lkeen ymm�rsin, ett� olin t�ysin koukussa ja tilasin loputkin tuotantokaudet.

Alkuun sarjaa kantoi Richard Dean Andersonin upea roolisuoritus Jack O'Neillin�. Jack on samalla niin huvittava ja hulvaton kuin my�s vakava ja syv� hahmo. Jackilla on jokaiseen hahmoon niin erityinen suhde, ett� koomisuus on taattu; oli kyseess� Samanthan tekniset selitykset, jotka ovat pitk�t kuin n�lk�vuodet tai Danielin pakottava tarve kyseenalaistaa k�skyt. Jackin kanssa pystyy jokainen katsoja luomaan erityisen suhteen ja monissa tapauksissa on ollut tunteet pinnassa.

Jack on ollut niin monta kertaa vaarassa, ett� ei mill��n ole voinut pysy� per�ss�. On ollut naniitteja, jotka ovat vanhentaneet; muinaisten tiedonlataus asemia; Ba'alin tuskaisia kidutuksia, persoonien vaihdoksia... lista on loputon. Jotenkin h�n aina osaa l�yt�� vaarat mutta onneksi kaikista on selvitty. Tunnelmat olivat haikeat, kun Jack 7. tuotantokauden lopussa j��dytettiin Antarktiksell�, mutta onneksi saimme viel� kahdeksannella nauttia h�nen letkautuksistaan mutta yll�tyksekseni jouduimme h�nest� luopumaan melkein kokonaan kahdella viimeisell� kaudella. Mutta kyll� Cameron ja Landry paikkasivat h�nen paikkansa.

Jaksojen edetess� muut SG-1:n j�senet muuttuivat koko ajan t�rke�mmiksi ja viihteen takaajiksi. T�rkeimp�n� tietenkin Teal'c. Aina yht� mahtava ja hauska. Lyhyt sanoissaan mutta, kun h�n puhuu hiljent�� se kaiken muun. H�nen n�yttelij�ns� Christopher Judge on ehk� maailman paras "Indeed"-sanan lausuja. Teal'cin mukana tuli tietenkin oppi-is� Bra'tac, joka kuuluu my�s hienoimpien hahmojen joukkoon.

Ja sitten ehk� sarjan syvimp��n henkil��n, Daniel Jacksoniin. Daniel on samalla �rsytt�v� kuin my�s todella samaistuttava. Samaistuttavuus on ehk� vain oma juttuni, koska olen Danielin tapaan todella kiinnostunut historiasta, kielist� ym. Jackin j�lkeen Daniel taitaa olla henkil�, jolle on tapahtunut kausien saatossa tapahtunut vaikka mit�.

Vai lasketteko kuolemisen, yl�snousemisen ja takaisin el�vien kirjoihin paalamisen pikku-jutuksi. Ja yksi hauska juttu; Danielin suhteet suhteet eiv�t ole ihan parhaiten sujuneet: Ensin Abydoksella Sha're --> goa'uld, sitten maassa Sarah --> goa'uld ja lopulta Vala... no Vala nyt on... no Vala!

Ja nyt sarjan toiseksi mukavimpaan naiseen eli Samanthaan. Samantha on Danielin tapaan mukava mutta pieness� m��rin �rsytt�v�. Teknisten selitysten m��r� on siin� hyv�n maun rajoissa. Tuntuu, ett� Samanthasta on tehty liian moni-osaaja, koska h�n tiet�� jokaisesta teknisest� laitteesta kaiken ja sen lis�ksi h�n on ammattisotilas.

Samanthallekin on tapahtunut vaikka mit� ja p��limm�isen� tulee mieleeni, kun Jolinar-tok'ra meni h�neen ja jakoi siten muistoja. Kyseisest� selkkauksesta tuli monia mielenkiintoisia juttuja. Stargate on kyll� todella l�hell� perinteist� romanttista draama-sarjaa, koska Samanthankin kohdalla on ollut ihastuksia suuntaan ja toiseen: oli tollanilainen Narim (Schr�dingen-kissa juttu), tok'ra Martouf, muinainen Orlin, replikaatori Viides, ihminen (vihdoin) Pete ja sitten tietenkin koko juttu Jackin kanssa. Samanthan kautta sarjaan tuli my�s yksi mielenkiintoisimmista hahmoista eli h�nen is�ns� Jacob, ja tietenkin Selmak.

Jonas Quinn on ollut sarjan p��henkil�ist� se v�hiten kiinnostavin. V�h�n yli-positiivinen ja kyky oppia asioita nopeasti oli v�h�n outo.

Jonas ei todellakaan korvannut Danielin paikkaa t�m�n olessa kohonneena.

Cameron on todella upea henkil�. Hauska ja t�ysin Jackin tasoinen letkautuksiltaan.

H�n korvasi todellakin Jackin paikan SG-1:n johtajana. Ehk� tilanne, joka m��ritteli Cameronin henkil�n taso oli jakso, jossa tutustuttiin Sodan-taistelijoihin. Cameron vei SG-1:n tarinan johtamisellaan upeasti loppuun.

SGC:n johtajina on ollut mielenkiintoisia persoonia mutta

Hammond on kuitenkin se ainut ja alkuper�inen. Hammondin ja Jackin v�lill� oli niin upea luottamussuhde. Weir ei todellakaan sopinut johtoon eik� h�nt� joutunut kauan katsomaan (tied�n, ett� Atlantiksessa sit� saadan n�hd� tarpeeksi). Landry taas otti paikkansa hyvin johdossa ja melkein on yht� hyv� Hammond.

Ja kun n�it� hahmoja olen tarpeeksi analysoinut niin lopulta p��sen sarjan hauskimpaan, ihanimpaan, mahtavimpaan, upeimpaan henkil��n, kenelle ei riit� tarpeeksi positiivisia adjektiiveja. Kyseess� on tietenkin ihastukseni kohde: Vala Mal Doran! En pysty tarkempaa analyysi� tekem��n siit�, miksi h�n on paras hahmo ikin� mutta h�n vaan on.

Stargate on upea sarja. Mainitsinko sen jo? T�ll�iset sarjat ovat harvassa, jotka loistavasti yhdist�v�t eepisi� juonia, isoja action-kohtauksia ja ihmisten v�lisi� suhteita. On saavutus, ett� joku on osannut tehd� sarjan, joka pit�� otteessaan n�inkin monen tuotantokauden ajan. Jaksojen rakenne on todella hienostunut. Tarkemmin ajatellen jaksot kierr�tt�v�t samoja kaavoja mutta eri tavoin ja sopivin aikav�lein eik� katsojalle tule ikin� sellaista oloa, ett� olisi n�hnyt t�m�n jo (paitsi kun Jack ja Teal'c j�iv�t yhden p�iv�n looppiin).

Jaksojen taso on yleisesti korkea mutta tietyt jaksot painautuvat paremmin mieleen ja niit� tulee muisteltua, kun vastaan tulee v�h�n heikompi jakso. Seuraavassa spoilerissa luettelen nyt itselleni mieleenpainuneita jaksoja. Tied�n, ett� monia j�� varmasti pois mutta t�ss� ainakin ensimm�isen� mieleen tulleita:

- Tin Man & Double Jeopardy
* Jaksot, jossa tutustuttiin Harlaniin ja h�nen klooninrakennuslaitteeseensa. SG-1:n kloonit olivat hieno idea ja jaksot kruunasivat Harlanin rento luonne ja h�nen k�ytt�m�ns� "Comtraya!"-ilmaisu, jonka varmaan tunnistatte my�s minun allekirjoituksestani. Comtraya toimii samoin tavoin kuin Aloha; niin tervehdyksess� kuin hyv�steiss�.

- Urgo
* Jakso, jossa SG-1:n j�seniin laitettiin pieni mikrosiru, jonka takia he n�kiv�t kokoajan t�m�n hulvattoman veikkosen nimelt� Urgo. Jakso oli ehk� yksi hauskimmista jaksoista sarjan historiassa.

- 1969
* Jakso, jossa otsikon mukaisesti SG-1 matkustaa ajassa taaksep�in vuoteen 1969 ja kommelluksia sattuu. Huvittavinta jaksossa on se, ett� kymmenennell� tuotantokaudella viitattiin t�h�n jaksoon ja v�h�n vihjaistiin, ett� Jack olisi Cameronin is�...

- The Fifth Race
* Jakso, jossa Jackin p��h�n ladataan muinaisten tiedot (ensimm�ist� kertaa) ja tavataan tutustutaan Asgardeihin ensimm�ist� kertaa paremmin

- Wormhole X-Treme! & 200
* Molemmat jaksot kertovat t�st� Martin Lloydist�, joka kehitti TV-sarjan t�htiportin perusteella. Aivan mahtava idea tehd� Tv-sarja TV-sarjan sis��n. Todella hauskaa viihdett� ja molempien jaksojen lopuissa saadaan tiet�� asioita ihan Stargaten teosta koska ensimm�inen jakso on koko sarjan 100. jakso ja toinen jakso 200. jakso.

- Prometheus
* N�htiin ensimm�ist� kertaa tau'rien "emoalus"

- The Other Guys
* K�mpel�iden tiedemiesten Felgerin ja Coombsin huikea pelastusoperaatio

- Meridian
* Danielin yl�snousemus, tarvitseeko muuta sanoa.

- Prometheus Unbound
* Vala

- Avalon
* Valan paluu ja Orien ensi-esiintyminen

Noin! Olisikos t�ss� tarpeeksi teksti� aiheesta? Sarja on niin upea, ett� voisin jatkaa kirjoittamista vaikka linnunradan (ja ehk� hiukan Pegasus-galaksinkin) loppuun asti. Toivottavasti ei ollut puuduttavaa teksti�. Sarjan fanit varmaan tykk�siv�t ja jos ei sarjaa ole katsonut niin toivottavasti sain k��nnytetty� jonkun. Kiitokset lukijoille ja ensi viikolla taas jotain erillaista.

�rsytt��, ketuttaa, vihastuttaa...

rioichi — Mon, 05 Dec 2011 17:56:03 GMT

No niin! Sainpas vihdoin innostuksen kirjoitella taas mietteit�ni blogin muodossa. Pyrin, mutten lupaa, julkaista n�it� v�h�n s��nn�llisemmin. Muutamia ideoita l�ytyy ja kaikki eiv�t v�ltt�m�tt� liity videopeleihin mitenk��n. Toivottavasti on kiinnostavaa luettavaa ja kommentoidakkin saa. En tied� mik� tuota kuvan linkkaamisessa t�kkii mutta klikkaamalla saa suuremman kuvan.

---------------------------

Nyt ajattelin kirjoitella muutamista jutuista mitk� �rsytt�v�t, vihastuttavat, ketuttavat tai muuten masentavat t�ll� hetkell�:

1. Ensimm�iseksi ehk� se triviaalein asia eli s��tila. On 5. p�iv� joulukuuta. Ulkona on +5astetta ja saata vett�. Siis WTF!? Viime vuonna samaan aikaan oli jo ihanan kovia pakkasia ja lunta l�ytyi. Asun siis t��ll� Turun suunnalla ja olen todella kateellinen Lapissa asuville. Voisiko joku kertoa Luonto�idin puhelinnumeron, ett� voisin soittaa, kiitos.

Olen siis t�ysin talvi-ihmisi� ja suoraan sanoen vihaan kes�n s��olosuhteita. Olen perinyt sellaiset geenit is�lt�ni etten oikeastaan palele koskaan ja p�rj��n T-paidalla nollakelill�kin. Kes�ll� taas, tilanne on aivan kauhea, kun hikoilen litroja tekem�tt� mit��n ja veto on t�ysin pois. Saan paljon oudoksuvia katseita talvisin, kun muilla on kauheat toppatakit ym. ja itse menen kovissakin pakkasissa pelk�ll� tuulitakilla. Olen miettinyt, ett� pit�isi koulut k�yty�ni mets�st�� pesti jostain napaj��tik�lt�, koska siell� olosuhteet olisivat t�ydelliset minunlaiselle henkil�lle.

Ahhhh....

2. Toisena asiana on t�m�n vuoden suurin pettymys videopelien saralla. Olen ollut Need for Speed -sarjan fani ties kuinka kauan. Sarjaan on mahtunut monen�k�isi� tuotoksia mutta koskaan en ole pettynyt n�in pahasti. NFS: The Run on karsea peli! Jos olette miettineet sen ostamista niin lopettakaa ne ajatukset. The Run on t�ysin susi ja voittaa huonoudessa Undercoverin ja Prostreetin 10-0. Jos kiinnostaa niin kirjoitin tarkemman analysoinnin pelin paskuudesta tuonne Gamerankingiin.

3. T�h�n asiaan kaikki voivat varmaankin samaistua: Liikaa tekemist�, liian v�h�n vapaa-aikaa.
Ensinn�kin koulu tuottaa j�rkytt�v�sti hommaa l�ksyjen, esseiden ja muiden projektien my�t�. Niiden lis�ksi minut pistettiin huolehtimaan muutamasta vanhojen tansseihin liittyv�st� asiasta ja niit� tanssejakin pit�isi opetella. Koulujuttujen j�lkeen huomaakin ettei vapaa-aikaa l�ydy miltein p�tk��k��n vaikka sit� tarvitsisikin moneen tarkoitukseen:

- Muutama peli, joita pit�isi pelata. Ja asiaa helpottaa se, ett� yksi kyseisist� peleist� on minimaalisuudestaan tunnettu Skyrim.
- Pari tietokone-projektia. Esim. lupasin kaverille koota koneen.
- Kasa muoveissa olevia DVD:it� ja Blurayita, joita tekisi mieli katsoa.
- TV-sarjojen paljous. TV:st� tulee monia ja DVD-bokseja eri sarjoista odottaa hyllyss�.
- Pariin kuukauteen en ole sarjiksiakaan ehtinyt lukea ja niiss� on kirimist�.

On se vaan niin raskasta olla n�rtti...

- Ja Youtubesta l�ytyy, joka p�iv� jotain mielenkiintoisia videoita ja kanavia. Eilinen l�yt�: https://www.youtube.com/watch?v=mghhLqu31cQ

4. Ajankohtaisin �rsytyksen aihe on oma Ipod Touchini. Olin kirjoittanut t�m�n kyseisen blogin jo valmiiksi kyseisell� laitteella mutta kun yritin siirt�� sen s-postiin niin tapahtui jotain outoa ja koko teksti katosi eli olen nyt saman tekstin kirjoittanut kahteen kertaan.

5. Viimeinen asia on lyhyess� ajassa muodostunut internet-hitiksi ja ainakin Youtuben kommentit k�rsiv�t t�st� taudista. Pelaan ja rakastan Skyrimia mutta nyt menee jo liian pitk�lle. Ja puolet t�t� k�ytt�vist� eiv�t edes vramaan tied� mist� kyseinen juttu tulee. Puhun siis... �hh. Olisin muuten kertonut, mutta otin nuolen polveeni.

Ja jos ette tunne kyseist� herraa kuvasta niin katsokaa t�m�.

-------------------

Noin! Tulipas kirjoiteltu (taas). Toivottavasti oli kiintoistaa luettavaa. Kirjoittelen ensi viikolla seuraavan ja silloin aiheena yksi mahtava Scifi-sarja.

Tokioon ja takaisin

Slash80 — Thu, 01 Dec 2011 02:19:48 GMT

Reissusta tosiaan on jo tovi, ja oon t�ss� v�h�n sulatellut, mit� tuli n�hty� ja koettua. Onhan kyseess� hyvin h�mment�v� maa ja kaupunki.

Pient� paniikkia l�htiess�

L�ht� oli kuin jostain h�lm�st� komediasta. Olin just kotioven j�tt�nyt taakseni, kun parkkipaikalla astuin koiran j�t�kseen. Sit� kiroilun ja manailun m��r��.**P��ss� py�ri jo nolottavat hetket koneessa ja siit�, kuinka kiva haju levi�is vierustovereiden sieraimiin. Eih�n siin� auttanut kuin ottaa hansikaslokerosta paperia samalla, kun nostin matkakamat penkille. Hetken pyyhitty�ni olin tyytyv�inen putsaukseen, mut silti j�nnitti, jos hajua silti olis. Keng�t kun olin matkaa varten juuri hommannut ja todennut just hyviksi, sill� k�vely� tulee ja paljon. Putsauksen j�lkeen pelk��j�n ovi kiinni ja seuraavaks avaimet taskusta ja kent�lle. Sit huomaan, ett� on k�ynyt just se, mit� olen pel�nnyt viimeiset viis vuotta kun ostin Golfin �idilt�ni. Olin j�tt�nyt avaimet pelk��j�n penkille matkalaukun kans. Virhe, sill� keskuslukitus toimii oman tahtonsa mukaan ja sen se sit teki. Siell� oli avaimet penkill� matkalaukun kans ja ovet lukossa. Sit iskee hetkeksi paniikki. Nopeesti onneks muistan, kuinka �itini toi mulle viime vierailullaan vuos sitten pienen laatikon, jossa pit�is olla vara-avain. Joten ei kun takas kotiin k�det t�risten etsim��n sit� laatikkoa ja toivomaan, ett� siell� varmana se avain kans on, sill� en ollut laatikkoa avannut. L�ytyih�n se, ja sain auton auki. Kent�lle p��sty�ni naureskelin asialle, vaikka hetki sitten olin jo paniikin partaalla.**Tietty mieless� kolkutteli, millaista jatkoa n�m� kommellukset tulevat viel� saamaan. Siin� vaiheessa, kun kone l�hti nousukiitoon, huokasin viimeisen kerran, sill� matka oli oikeesti l�htenyt k�yntiin ja m��r�np��n� Naritan lentokentt�.

Kiitos suoran lennon, matka kesti alle kymmenen tuntia. Lennon aikana tuli ihmetelty� sit�, kuinka suuri maa tuo meid�n it�naapurimme oikeesti on. Eih�n lento muiden kuin Suomen, Ven�j�n ja Japanin kautta mennyt. Unta en kovin hyvin saanut koneessa.

Lentokent�lt� bussiin

Yhdentoista aikaan kone oli lopultakin perill�. Kent�ll� kaikki rajamuodollisuudet sujuivat yll�tt�v�n nopeasti, ilman pitki� jonoja. Matkatavara-aulassa kuulin viimeisen kerran, kun joku puhui suomea. Tuloaulassa oli katsottava, mill� kulkupelill� suoriudun Tokioon. Juna, metro vai bussi. P��dyin viimeiseen, koska metroverkostoon en halunnut heti tutustua k�yt�nn�ss�. Matkatavaroiden kans se vois olla tosi raskasta ja stressaavaa. Ostin lipun bussiin, joka menee suoraan Tokion p��rautatieasemalle. Heti kun p��sin terminaalin ovesta ulos bussilaitureille, sain ensikosketuksen japanilaiseen asiakaspalveluun. Bussiyhti�n tytt� tuli katsomaan lippuni ja opasti minut oikealle laiturille, vaikka se oli ihan vieress�.**N�iden ty�skentely� olikin mukava seurata. Kun bussi tulee laituriin, niin sille kumarretaan. Sitten toinen pist�� matkustajien tavarat bussin tavarakonttiin ja toinen kattoo liput ja opastaa matkustajat sis�lle ja muistuttaa turvavy�st� sis�ll�. Lopuksi kun bussin ovet sulkeutuvat, sille kumarretaan j�lleen.

Saavuttuani Tokion asemalle oli vuorossa suunnistaminen hotelliin. Kiirett� ei ollut, kun sis��n p��si kirjautumaan reilun parin tunnin p��st�. Googlesta tulostamani kartta esiin ja patikoimaan, matkaa ei pit�is olla kuin reilu kilsa. Ennakko-odotukset siit�, ett� kaupungissa olis jotenkin hirmusen vaikea suunnistaa, murenivat hyvin nopeasti. Olin valmistautunut eksymiseen ja siihen, ett� lopulta menen taksilla perille, jos ei hotelli l�ydy. Alkuun kun vain vertailin ymp�rist��ni karttaan ja l�ysin sijaintini, olikin loppu helppoa. Olin turhaan suurennellut mieless�ni kaikkia niit� juttuja, joita olin ennakkoon lukenut siit�, kuinka vaikeaa siell� on suunnistaa. Olin ajatellut, ett� t�llainen maalla kasvanut h�mmentyy viel� enemm�n isossa metropolissa kuin tavallisessa kaupungissa. Ei nyt joka paikkaan suoraan l�yt�nyt, mut totaalieksymist� en kokenut koko reissun aikana. Pienet etsiskelyt lis�s vain seikkailufiilist�. Joskus ihan vain ajan s��st�ksi saatoin kysy� suuntaa joltakin.
V�ltin hotellin ennakokirjautumismaksut, kun k�ytin aikaani l�hiymp�rist��n tutustumiseen. Mist� l�ytyy l�hin juna-asema ja mit� muita kiintopisteit� l�hist�ll� sijaitsee. Se tuli nopeesti selv�ksi, ett� shoppailut hoidetaan jossain muualla sitten. Kalliita merkkiliikkeit� vieri vieress�. Useimmat oli sen n�k�isi�, ett� minut olis varmaan h�tistelty jo ovelta mahdollisimman kauas. Pariskunnille vinkki: Ginzaan ei kannata menn� Tokiossa.
Hotelliin kirjautumisen j�lkeen jatkoin tutustumista l�hist��n, mutta sitten alkoi kostautua huonosti nukuttu lentomatka. Ruokakaupasta aamuks v�h�n aamupalaa valmiiksi, ja sitten kunnolla unta. Nukkumaan menin jo seitsem�n maissa.

Ensimm�inen p�iv�

Ensimm�iseen aamuun her�sin sitten eritt�in aikaisin, ennen viitt� aamulla. Liikkeelle l�hdin auringonnousun aikaan. Kaupunki oli viel� hyvin hiljainen, mutta ei kauaa. Suuntana oli Akihabara, jonne my�s suuntasin toiseksi viimeisen� p�iv�n� uudelleen. Alue on tunnettu elektroniikan mekkana, ja sit� tavaraa siell� olikin tarjolla vaikka mink� kokoisissa liikkeiss�. Isoimmissa osastot oli jaettu kerroksiin, ja pienimm�t olivat niin ahtaita, ett� sai olla varovainen, ettei t�rm�ile ihmisiin ja kaatele hyllyj�. Ja meteli useimmissa elektroniikkaliikkeiss� oli aika h�mment�v�. Tuntui kuin jokainen ��nt� pit�v� laite olis kytketty p��lle ja sekametelisoppahan siit� syntyy. Siihen p��lle viel� esittelij�tytt�set, jotka huutelee sen kaiken metelin keskell�.**N�in lomalla sit� moista h�mm�steli, mut voisin kuvitella, ett� moinen ahdistais, jos se olis arkip�iv��.*

Pelikaupat

Meteliss� kovimmat t�rykalvojen raiskaukset l�ytyv�t pelihalleista. Siell� joka ikinen pelikone kun pit�� meteli�. Kilin��, kolinaa, pauketta ja jumputusta. Ja niihin paikkoihin oli aamulla pitk� jono jo ennen kuin ovet aukes.**Isoimmissa oli pelikoneet jaettu eri kerroksiin. Erikoisia ja ilmeisesti hyvin suosittuja kuulapelej�, jotka toi mieleen flipperin ja pajatsot, saattoi olla parikin kerrosta t�ynn�. Sitten sellaiset, joissa ohjataan mekaanista kouraa jolla yritet��n nostaa jokin palkinto itselle, olivat m��r�st� p��tellen kans eritt�in suosittuja. Sotastrategiapelit, joitten ��ress� usein oli joku keski-ik�inen mies tupakkia poltellen, sek� perus r�iskint�-, tappelu-, soitto- ja tanssipelit sekasin omassa kerroksessaan.

Todellisia l�yt�j� oli pienet retropelikaupat. Pieni� ahtaita aarreaittoja, joissa hyllyt t�ynn� pelej� enimm�kseen 80�90-luvulta. Halvimmillaan Game Boy -kasetteja ilman koteloita saattoi irrota noin euron hintaan. Nes- ja Snes-tavaraa pahvikoteloissaan muutamalla kympill� riippuen kunnosta. Reilulla parilla kympill� sain hankittua kolme klassikkoa ihan vain matkamuistoiksi. Er��n kaupan ovenpieless� oli pieness� korissa Nes:n Super Mario Bros -pelin kasetteja sen n�k�isen�, ett� siit� varmaan sai vaan ottaa mukaansa jos halus. Voisin kuvitella, ett� niit� on vaikeaa myyd�. K�ytettyj� konsoleitakin olis saanut edullisesti. Virtual Boysta olis saanut jo pulittaa muutaman satasen.

Liikkeiss�, joissa myytiin pelej� nykykonsoleille, oli huomattavaa*PSP:n suosio. K�sikonsolit nyt muutenkin n�kyi katukuvassa ja junissa. Usein n�ki puku p��ll� olevan miehen pelaamassa*PSP:t� tai DS:��. Yll�tt�en Xbox ei ollut niin piilossa, kuin olis voinut kuvitella. Tosin kotikonsolit oli v�hemmist�n� kannettaviin verrattuna muutenkin.

Tykk�sin muutekin ihailla p��katujen ulkopuolelta aukeavaa pienten liikkeiden m��r�� ja mielikuvitusta. Samaa ei Suomesta l�ydy, kun kaikki tuntuu olevan ketjuliikkeit� ja niiden standarteilla tehtyj� ja ahdattu tylsiin kauppakeskuksiin. Er�s Adidaksen pieni liike l�ytyi alueelta, jossa oli jo enimm�kseen asuntoja. Liikkeen sis��nk�ynti oli pitk� suora k�yt�v�, jonka sein�t oli naamioitu n�ytt�m��n silt�, kuin se olis kallioon louhittu ja k�yt�v� p��ttyis umpikujaan ilman ovea. Ovi olikin naamioitu liukuovi, joka avautu k�yt�v�n p��ss�. Sis�lt� l�ytyv� liike oli pieni, mutta sisustettu kuin olis joku armeijan salainen tukikohta.

Iltaisin k�velin ja ihailin sit� pienten ravintoloiden m��r��. Asiakkaista ei ollut pulaa. Useimmat oli hienoja ja viihtyisi�. Osa taas ei niin viihtyis�n n�k�isi�, mut tuoksut silti houkuttelevia.

Y� kapselihotellissa

Toiseksi viimeisen y�n nukuin kapselihotellissa. T�t� erikoisuutta kun ei muualla p��se kokemaan. Respassa huonosti englantia puhuva mies otti heti englanninkieliset ohjeet esiin ja auttoi maksuautomaatin kans. Sitten keng�t jalasta ja kiikuttaen ne aulassa olevaan s�ilytyslokeroon. Seuraavaksi hissill� pukuhuonekerrokseen, jonne sai j�tt�� kamat lukolliseen kaappiin ja samalla sai vaihtaa ylleen hotellin kivan pyjaman. Ennen nukkumaan menoa k�vin kerroksessa, jossa oli hierovat tuolit. Koska en mill��n l�h�ilylomalla ollut, olikin jalat hieronnan tarpeessa. Penkeille olis saanut j��d� nukkumaan koko y�ksi, mutta se ei kuulunut suunnitelmiini, eli suunta kapselikerrokseen. Huone oli kuin l�mminhenkinen versio ruumishuoneesta, jossa kuului kuorsausta. Kapseleita oli kahdessa kerroksessa, ja minun oma lokero oli lattiatasolla. Kapseli itsess��n oli yll�tt�v�n tilava, vaikka l�in kyll� p��ni televisiop�mpeliin. Muuten pystyi ihan hyvin konttaamaan ja k��ntym��n. Oviaukon sai suljettua rullaverholla, joka ei tietenk��n hyv�� nieristyst� luo. Y�n viimeisten asiakkaiden tulon kyll� kuuli, sek� kuorsaukset. El�m�ni parhaita unia en siell� nukkunut, mut kokemuksena oli loistava ja sellainen, joka japaninmatkaajan pit�� kokea.*

Reissun hyvi� ja huonoja puolia

Kaikkea en nyt t�nne tarinoi, sill� n�kemist� ja kokemista oli vaikka kuin. Matkan ainoa miinus oli se, ett� olin perill� vain viisi y�t�. Jo yksist��n Tokioon sais paljon enemm�n kulumaan. Nyt lyhyt aika tuli k�ytetty� eritt�in aktiivisesti ja tiiviisti, mutta silti j�i tunne, ett� ei ihan kaikkea p��ssyt n�kem��n. T�ytyy siis varmaan l�hte� toistekin. Silloin reilusti enemm�n aikaa ja olis kiva k�yd� tutustumassa muuallekin Japaniin.

Siihen olen kans tyytyv�inen, ett� ylip��t��n l�hdin reissuun yksin. Aiemmin en ollut l�htenyt tekem��n t�t� reissua just siks, ett� pelk�sin ja ep�ilin, p�rj�isink� ihan omillani vieraassa kulttuurissa, kun kielitaitokaan ei ole ihan paras. Kaverin kans matkasta olis varmana tullut erilainen. Uskon ja tunnen, ett� yksin reissun tehneen� olen oppinut jotain itsest�ni. Olen aina ollut suhteellisen arka ja helposti paikalleen j�m�ht�v�. Olen helvetin tyytyv�inen siihen, ett� alkusyksyst� p��tin, ett� en en�� haaveile, vaan nyt toteutan sen, mist� oon pitk��n haaveillut. En alkanut kyseleen kavereilta, ett� kuka olis valmis l�htem��n viel� ennen vuoden loppua, vaan l�in itse p�iv�n lukkoon ja tilasin lentoliput. Alun kommellukset parkkipaikalla j�i sinne parkkikselle. T�ytyy vaan jatkossakin enemm�n uskoa itseens�.

Pelaajien pikkujoulut

Nisupulla — Tue, 15 Nov 2011 16:41:17 GMT

T�ss� duunin pikkujouluj�rjestelyist� sopiessa hiipi mieleen seikka, joka usein on aiemminkin koskettanut juuri t�h�n aikaan vuodesta.

Julkaisijat puskevat vuoroviikoin myyntiin AAA-luokan pakkohankintoja, joista ei vain voi kielt�yty�. Ne pit�� p��st� kokemaan heti, yhdess� muun pelaajakansan kanssa. El�� siin� samassa tunnelmassa sen hetken verran. El�m�n muut lainalaisuudet vain verottavat n�it� el�mysviikkoja muutenkin kuin kukkaron osalta. Siell� ollaan ty�paikalla puoliksi nukuksissa aamuy�h�n ven�ht�neen luolastoseikkailun takia. Tai sitten p��lle j�� se tempo refleksir�iskinn�st� ja vastaus asiakkaalle tulee jo ennenkuin kysymyst�k��n on ehditty loppuun lausumaan. Ihan kaikissa yhteyksiss� ei kehtaa mainita mist� moinen. Parempi pit�� kynttil�� vakan alla ja s��st� kollegat karmaisevalta tiedolta vapaa-ajan harrasteista.

En valita, meille pelaajille joulu vain tulee muita aikaisemmin. N�m� hetket kultaavat helposti alkuvuoden kuivat kaudet ja lopputuloksena onkin ihan kelpo pelivuosi. Viel� emme saaneet uusia konsoleita, sekin hetki koittaa viel�. S��st�misen voi aloittaa vaikka jo t�n��n.

Useammille meille joulu n�ytt�ytyy lapsuuden kautta. Sielt� kumpuavat hyv�t muistot ovat asia, johon halutaan tarttua viel� aikuisenakin. Omat ja l�hipiirin lapset toimivat siin� hyv�n� alibina. Se kuumottava joulun odotus on siirtynyt julkaisup�iv��n ja pehme�t paketit vaihtuneet pelikotelon standardikokoon. Huomaamaton l�hetys odottaa eteisen lattialla ja se revit��n auki kuin lahjat kuusen alta.

Youtube: http://www.youtube.com/watch?v=FUc0_bejpUs

Pient� matkaj�nnityst� :)

Slash80 — Wed, 09 Nov 2011 01:50:52 GMT

J�nsk�tt�� niin ett� ei meinaa unta saada. Olenhan varmana pakannut kaiken tarpeelisen? Vaatteita, ett� p�rj��n? Kamera ja kaikki tarpeeliset laturit? Kaikki dokumentit ett� p��sen lennolle ja l�yd�n hotelliin?

Lis�j�nnityst� tuo se, ett� nyt oon ihan ensimm�ist� kertaa l�hd�ss� matkalle ihan yksin. Yksin outoon maahan ja kulttuuriin. Sinne minne oon pitk��n haaveillut menev�ni. Paikka mik� alkoi kiehtomaan silloin kun kaikki laatupelit tuli sielt� suunnasta ja muutenkin pelimaailma eli siell� omaa el�m��. Eli suuntana on Japani, tarkemmin Tokio. Kuuden p�iv�n pikavisiitti tuohon mysteeriseen kaupunkiin, joka on ollut esikuvana monen pelin ja elokuvan futuristiseen maailmaan.

Tarkoitukseni ei ole juosta siell� n�ht�vyyksist� toiseen, vaan enemm�nkin fiilistell� ja ihmetell� kaupungin sykett� sek� paikallista el�m��. Tietty pit�� k�yd� kattelemassa millaista tarjontaa Akihabarassa on. N�rteille siell� varmana on vaikka mit� n�ht�v��. Saa n�hd� tarttuuko sielt� jotain kotiinkin asti.

T�ytynee nyt yritt�� tosissaan ottaa v�h�n unta. Varmaan k�yn t�nne purkamassa my�hemmin sit kokemuksia matkasta. :)

Paluu Ankkalinnan alkuvalikkomaisemiin

Ville N — Sun, 30 Oct 2011 18:20:54 GMT

http://www.youtube.com/watch?v=ULBadnLSWp0

No niin, t�t� oon my�s coveroinut aikaisemmin, tosin versio oli aika paska ja ilman bassoa. Jostain syyst� miksaus ei t�ll� kertaa t�ysin onnistunutkaan, sill� bassossa tuntui aina olevan liikaa alataajuutta, ��nitin ja miksasin sen sitten miten p�in hyv�ns�. ��ssi� on se :/ Noh, t�llainen tuli nyt, aina ei voi onnistua...

ClariS Connect (Kitaransoitto video)

aleksi0 — Sun, 30 Oct 2011 15:53:19 GMT

Siit� on jo aikaa edellisest� videostan. Koulussa on ollut jatkuvasti kiirett�, ett� aikaa h�din tuskin riitti harjoittelemiseen.

Taito on ehk� v�h�n ruostunut, mutta toivottavasti ei pahasti. T�ss� on uusin videoni:

Punaisen planeetan naamat sulattava kentt�tunnari!

Ville N — Fri, 28 Oct 2011 23:08:36 GMT

No niin, ei ole ensimm�inen coveri, joka l�htee Bucky O'Haren soundtrackist�, eik� varmaan viimeinenk��n! Konamin pojat ja tyt�t laittoi kyll� semmoista ryskett� kaveriksi arvon avaruusrusakollemme, ett� paree pit�� hiuksistaan kiinni! Tunnarin oon opetellut kitaralla jo ajat sitten, mutta nyt kaveriksi l�hti my�s basso...ja rytin� on sen mukaista! Rock on!

http://www.youtube.com/watch?v=TYRtpXapAJw

Turhaa porinaa osa 1. Arvostelussa Battlefield 1943.

jebezz — Tue, 25 Oct 2011 19:03:57 GMT

Aloitinpa blogin pit�misen t��ll�. En usko, ett� p�ivittelen turhan tiuhaan tahtiin, mutta kenties aina v�lill�. Aloitetaan vaikkapa pienimuotoisella arvostelulla (ensimm�inen laatuaan minulta!).

Battlefield 1943 [PS3]
Halpisr�iskint�� ruotsalaiseen malliin

Ruotsalainen DICE ei taida olla vieras k�site kenellek��n, joka seuraa peliuutisia ja pelailee aktiivisesti. T�m� Electronic Artsin kanssa toimiva pulju on puskenut markkinoille monen mielest� sit� parasta sotaviihdett� ikin�, Battlefield-sarjaa. �Monien mielest� -k�site ei kuitenkaan kata koko alaa, kuten Infinity Ward ja Treyarch ovat osoittaneet. Battlefield-sarja palaa pieness� sivuosassa alkujuurilleen, toiseen maailmansotaan. Uncle Sam wants you!

Halpaa on jos silt� kantilta katsoo

DICE on jo hyv�n aikaa sitten laittanut Battlefield 1943:n myyntiin PS Storeen ja Xbox Live Marketplaceen. Hinta on siin� 15 euron kieppeill�. Se on Frostbite-moottoria k�ytt�v�, ainoastaan moninpeliin keskittyv� pieni r�iskint�, joka sijoittuu muutamaan Tyynenmeren sotaan. USA ja Japani k�yv�t tulista taistelua Iwo Jimalla, Guadalcanalilla ja Wake Islandilla. Kun 43 miljoonan tapon raja meni rikki joskus l�himenneisyydess�, julkaistiin my�s pelk�st��n lentokonesotaan keskittyv� Coral Sea.
Peli ei eroa mekaniikaltaan paljoa muista Battlefield-sarjan peleist�, ainakin jos konsolitarjontaa katsotaan. Sama moottori, samanlaiset grafiikat, samanlainen pelattavuus. Ainakin osittain.
Kontrollit ovat hieman erilaiset kuin mihin on totuttu esimerkiksi Bad Company 2:ssa. Kolmio vaihtaa aseen sijasta puukkoon, pistimeen tai pienikokoiseen katanaan, riippuen mill� kolmesta hahmoluokasta pelaat. Playstationilla R2-nappula vaihtaa p��aseesta toissijaiseen, yleens� pistooliin. Kiv��rimiehell� on taasen erilainen ase, kranaatinheitin.
Pelaajaluokkia on kolme: Kiv��rimies, tarkka-ampuja tai vanha kunnon tuppisuuj��k�ri. Kiv��rimies on hyv� perusluokka: Jenkkien M1- ja japsien Type 5 -kiv��rit ovat tappavia pitk�lt�kin kantamalta, tarkasti ammuttuna panoksiakin riitt�� hyv�ksi aikaa. Kranaatteja on tyypillisten k�sikranaattien lis�ksi kiv��rin kranaatinheittimelle. L�hitaistelu on v�h�n k�mpel�mp��, koska t�m�n sotilaan kiv��ri ei ole mik��n l�hitaisteluase. My�s pistoolin puuttuminen vaikeuttaa l�hitaistelua entisest��n. Sen takia kiv��rimies onkin kannattavin, kun pit�� eliminoida kohteet hieman kauempaa kuin mihin jalkav�kisotilas pystyy.
T�t� aasinsiltaa my�ten p��semme, mihink�s muuhun kuin meid�n urhoolliseen jalkav�keen. USA:n j��k�rill� on k�yt�ss��n ikoninen M1A1-konepistooli, japanilaisilla taasen Type 100. Ameriikan pojat r�j�yttelev�t tankkeja M18-singolla. Japanilaiset turvautuvat n�iss� tapauksissa Type 18:an. My�s jakoavain, tuo korjausty�kaluista mahtavin, kuuluu sotilaan varustuksiin.
Konepistoolit ovat tappavia lyhyelt� kantamalta. Pitemm�lle ment�ess� lyijy� pit�� jakaa enemm�n ja tarkemmin, joka tekee j��k�rist� melko turhan pitk�lt� kantamalta.
Tarkka-ampujat ovat se kolmas ja viimeinen, muttei v�h�isin luokka. Niin kutsuttu �snaippaaminen� on yll�tt�v�n hankalaa pitkilt� matkoilta. En tied�, johtuuko se vain minusta, mutta mielest�ni Battlefield 1943:ssa luodin saattaminen kohteeseensa on vaikeampaa kuin muissa konsoli-BF:ss�. Jenkkien r�llit pudottelevat kohteitaan hieman v�hemm�n n�hdyill� M1903-tarkkuuskiv��reill�, ja japanilaisten pelottavat puskasamurait ampuvat k�rp�silt� siivet Type 98:lla.
Tarkka-ampujat ovat pelin ainoa luokka, joilla on l�hitaistelua varten pistooli. USA:lla on, yll�tys yll�tys, M1911-pistooli. Luotettava, tehokas, ja tarkka ovat oikeat sanat kuvailemaan sit�. Japanilaiset jatkavat tuota nimityksien Type-intoa Type 14 �pistoolillaan. Eiv�tk� ne muita nimi� osaa?

No mutta mitenk�s se peli sitten?

Nyt kun olemme saaneet hahmoluokat purettua hieman turhankin tarkasti, perehtyk��mme pelimekaniikkaan. K�yt�ss� on tosiaan Frostbite-moottori, ja se n�ytt�� kauniilta. 15 euron peliksi siin� on hyv�t grafiikat, tuskinpa DICE olisikaan jaksanutkaan Battlefield Heroesia v��nt�� konsoleille. Luotia tarvitsee syyt�� omasta mielest� ehk� yhden panoksen liian paljon. My�s hitmarkkerin olisi voinut suunnitella paremmin � pient�, punaista kaarta ei n�e taistelun tiimellyksess�, joten on paha sanoa onko osunut vai ei. Kent�t ovat tasapainoisia, kuten my�s hahmoluokat. Kaikissa kentiss� on mukana lentokoneita, joten ilmojen sankarit voivat pudottaa pommeja jalkav�en niskaan tai katkaista vastajoukkueen Punaiselta Paronilta siivet. Tarkka-ampujan kiv��ri on tehokas, ja tappaa useimmiten ensimm�isest� osumasta. T�t� tasapainottaa osumisen vaikeus. Tankitkin l�ytyv�t, joten jos halajat julmasti dominoida lipulle rynt��vi� jeeppej� tai apostolin kyydill� kulkevia sissej�, ole hyv� vain. Lelut on basessa odottamassa sinua.
Pelimuotona toimii Battlefieldille ikoninen Conquest. Siin� vallataan lippuja eri puolelta kentt��, ja tiputetaan vastustajan ticketien m��r��. T�ss� peliss� ei l��kint�miest� ole, joten jos kuolet, tiketti on lopullisesti menetetty.
��net ovat kohdillaan. Pyssyt kuulostavat pyssyilt� ja tankin laukaus panee bassopuolen ojennukseen. Ensimm�isten laukauksien kajahdettua ei hiljaisuudelle ole sijaa (ellet tykk�� hieman liiaksikin Mount Suribachista). Tankin telaketjut pit�v�t sille ominaista ��nt� ja jeeppien renkaat kahisevat hiekalla. DICE osaa asiansa audiopuolellakin.
Peliin on my�s tungettu kasa trophyja (Xboxilla achievementteja). Niit� ei ole paljon, ja ne on helposti saatavissa. K�yt�nn�ss� vaikein saavutettava on sadan matsin pelaaminen. Mutta ne tuovat kielt�m�tt� peliin hetkellisesti jotain muutakin ideaa kuin pelien pelaaminen ja uuden sotilasarvon saaminen. Sotilasarvoja on viiteenkymmeneen asti, mutta niiss� ei ole mit��n muuta erikoista kuin hienompi merkki kaulukseen.

Onko se sen arvoista?

15 euroa pit�� hinta-laatusuhteen melko hyv�ss� kuosissa. Vaikka aseita peliss� onkin melko v�h�n ja kentti�kin vain nelj� (joista yksi on pelk�st��n ilmataistelua), se on hyv�� pient� vaihtelua iltaan, jos CODit tai Bad Companyt puuduttavat. Kaverin kanssa pelattuna se on hyv�� ajanvietett� ja yksinkin sit� voi pelata. Materiaalin v�hyys ja toisto viev�t kuitenkin hieman pisteit�. Mutta jos otetaan vertailuun Bad Company 2: Vietnam, ei 1943 ole paha paketti ollenkaan. Jos haluaa kokea B-komppanian �ks�ni� toisen maailmansodan skenaarioissa, t�m� peli on sinulle tehty.

****

-jebezz