Sekalainen

Silloin tällöin pieni luova tauko on paikallaan. Yli puolen vuoden tauko menee jo laiskuuden piikkiin. Joskus viime vuoden loppupuolella kirjoittelin blogimerkintöjä hienoista C64-peleistä. Niitä riittäisi yhä runsain mitoin listattavaksi, mutta hyppään kuitenkin tauon jälkeen NES-aikaan. Ennen varsinaisia pelimuisteloja ajattelin kuitenkin selvittää miksi NES on nyt ja tulevaisuudessa se minulle kaikkein ikimuistoisin pelikonsoli.

Ensikosketukseni Nintendoon oli Super Mario Brosin ...

Lukuisista yrityksistä huolimatta en ole koskaan kunnolla sisäistänyt tappelupelien hienoutta. Tekkenien ja Street Fighterien kaltaisten pelien kohdalla oppimiskynnys on ollut minulle turhan korkea. Liiallinen määrä erilaisia hahmoja ja nappuloita sekä sopivan tasoisten ihmisvastustajien puute on aina saanut minut lopettamaan pelaamisen alkuinnostuksen jälkeen.

Ennen kaikki oli paremmin, tai ainakin mätkintäpelien aloituskynnys oli matalampi. International Karatessa oli opeteltavana ...

Uridium edustaa aikanaan suosittua mutta nykyään marginaaligenreksi vajonnutta kaksiulotteista avaruusräiskintää. Taustatarinan mukaan pelaajan tehtävänä on tuhota jättimäisiä kaivosaluksia yksi kerrallaan, mutta minkäänlaista juonta pelissä ei oikeasti ole.

Yksittäinen kenttä koostuu yhdestä avaruusaluksesta, jonka pinnalla lennetään vihollisia tuhoten ja esteitä väistellen kunnes päästään laskeutumaan ja käynnistämään aluksen itsetuho. Nykymuotoisista shmupeista peli erosi siinä ...

Ennen päätymistään jokaisen tiedostavan tosipelaajan vihalistalle Activision teki historiaa olemalla ensimmäinen itsenäinen pelinkehittäjä. Studion alkuaikojen merkittävin peli on tietenkin Pitfall, joka loi tasohyppelygenren. Sen C64-version kontrollit tuntuivat kuitenkin jo omana aikanaan turhauttavan epätarkoilta, joten pelaaminen jäi aika vähiin. Toista studion peliä, urheilupeleistä urheilullisinta, Decathlonia pelasin fyysisen kuntoni rajoille asti. Decathlonin ansiosta ranteeni olivat ekaluokkalaisena ...

Useimmat muistavat Epyxin nykyään erinäisistä Gameseistä. Itse en niitä ole koskaan paljoa pelannut, muutama pelikerta Summer Gamesia veljen porvarikaverilta lainassa olleella levykeasemalla on ainoa muistikuvani sarjan peleistä. Porvareitahan olivat kaikki, jotka eivät olleet ailahtelevan kasettiaseman armoilla.

Minulle Epyxin suurteos on Pitstop II. Aiemmissa kirjoituksissani mainituista peleistä se erosi siinä että peli ei ollut omalla kasetillaan pelikotelossa, vaan tyhjänä ostetulla ...