Homer

Hyvä huomio. Pelaajia on monenlaisia ja niin myös syitä pelaamiseen. Aikuispelaajana se on paljon todellisuuspakoa työ- ja siviilielämän kiireistä ja huolista. Ympäristö, jossa tavata muita ja viettää hetki osana toimivaa tiimiä sodan melskeissä, kuten tässä Battlefieldin tapauksessa.

Aivan totta.

Itekin luulen, että suurin osa vanhemmista ihmisistä luulee pelien olevan just sellasia Pac-Manin tapaisia "wanhoja videopelejä" - tai kuten mummoni aina sanoo katsoessaan pelihyllyäni: "Onpa teillä paljon noita kasetteja" (jämähtänyt VHS-aikakaudelle nähtävästi.. tai äänikasetti-aikakaudelle). Äitinikin kehtaa silloin tällöin muistuttaa, että "vanhempana" (oon kyllä nyt jo 19) ne pelit kyllä sitten unohtuu (ja joskus vuosia aiemmin vielä lisäsi, että kun alkaa muut asiat kiinnostaa - jos puhui naisista, niin ne kyllä kiinnostaa edelleen, todellakin, mutta ihan yhtälailla ne pelitkin vielä kiinnostaa, miksi yksi asia pitäisi jättää pois toisen takia?).

Vanhempani eivät oo ikinä edes kunnolla katsoneet, miltä nykypelit näyttää ja millasia elokuvallisia elämyksiä ne on nykypäivänä, eikä mitään "lapsellisia" 90-luvun tasohyppelyitä, joita isä ja äitini joskus Super Nintendolla kovinkin mielellään (lähes joka ilta, kun minä olin nukkumassa) pelasivat. Luulevat varmaan, että pelaaminen on vaan joku lasten juttu ja oon jämähtäny lapsen tasolle.

Noh, eipä nuo oo enää oikeestaan valittaneet edes pelaamisestani. Tai no isää se ei oo ikinä edes haitannutkaan. Mummoni sanoi joskus muutama vuosi sitten, että tämä oli sitten viimeinen peli, minkä hän ostaa joululahjaksi, että seuraavana vuonna saan toivoa jotain muuta.

Semmonen "avautuminen" tähän väliin. Ärsyttää siis, että pelaaminen mielletään usein lasten jutuksi, mitä se ei todellakaan ole, kun katsoo valtaosaa peleistä. Mutta ei, vaikka peleissä on se K18-leima, niin se ei tarkoita, että peli olisi tällöin joku kouluammuskelijoiden koulutukseen tarkoitettu peli.

Ite oon kyllä asiasta hieman erimieltä. Tuntuu nimittäin siltä että nykypäivän keski-ikäiset ymmärtävät videopeleistä yllättävänkin paljon. Suurin osa työkavereista on siinä 4-kympin molemmin puolin ja aina sillon tällöin videopelit nousee keskusteluun. Osa on hommannu "lapsille" ja pelaa kuitenkin itekin ja toiset sitten ihan omaksi ilokseen. Mielestäni sillä ei ole mitään merkitystä, että arvostetaanko tätä harrastusta vai ei. Kunhan ei lähdetä tuomitsemaan ilman sen parempaa tietämystä.

Eipä noitten nelikymppisten tarvitsekkaan tietää peleistä kovin paljoa, kunhan vaan huomioivat ikärajat siinä kanness ettei se Vili-Petteri 9v saisi sitä Call of Dutya tai Battlefieldiä. Alkaa nimittäin mennä homma siihen että ainakin tämän MW3:sen nettipelin puolella jokaisessa matsissa tulee jonkinäköinen 12v poika vastaan. Kaikista pahimpia ovat nämä suomalaiset pennut, voi jumalauta kun niitten pitää aina ruveta vittuilemaan jokaiselle joka tappaa ne tai on muuten vaan niitä parempi. Joskus ei vaadita edes tuotakaan.

En tiedä että kuka pelaisi pelejä grafiikoiden takia, aika tyhmä persoona saa olla. Olen pelannut 12 tai 13 vuotta ja ensimmäinen konsoli oli PS1.

Kannattaisi muuten kirjoitella pidempiä blogeja, kiva huomata että uusia blogahduksia on tullut, mutta se menee siinä että se on tälläinen 2 lauseen rykäisy johon ei olla nähty yhtään vaivaa ja on kirjoitettu minuutissa.

Joo, yritän tästä lähtien pidempiä blogeja. Joo, mutta yleensä peleistä ajatellaan sellatti, että joo pelit on koulutus kouluampumiseen. Jotkut ihmiset ei vaan tajua, että hyvin harvasta jo muuten päästä vialla olevat kaverit tulee kylmäverisiksi tappajiksi, kun pelaa näitä videopelejä.

Minäkin olen hieman eri mieltä tässä asiassa. Omassa kaveripiirissäni on pääasiassa n. 30-40 -vuotiaita pelaajia. En myöskään ole kovin usein törmännyt ennakkoasenteisiin pelaamista kohtaan - olen itse asiassa todistanut kuinka yli 60-vuotias mummeli pelasi pari vuotta sitten vanhalla Megadrivella Sonic 2:ta ja vieläpä aika pirun hyvin.
Olen myös huomannut, että ellei jotain satunnaisia (ja todella harvinaisia) roskalehtien artikkeleita oteta huomioon, niin pelaajat itse jauhavat eniten siitä kuinka muilla on asenteita pelaamista kohtaan tai että pelaaminen johtaa kouluammuskeluihin jne. Ehkä tällaiset asenteet unohtuisivat (mikäli niitä edes niin paljoa on kuin annetaan ymmärtää), jos pelaajat itse eivät niistä koko aikaa muistuttaisi. Sitä paitsi mitä väliä sillä oikeastaan on mitä muut omista harrastuksista ajattelevat? Mikäli tuntee syyllisyyttä toisten asenteista, niin silloin olisi ehkä syytä tarkastalle omia asenteita omaa harrastustaan kohtaan.
Sitäkin kannattaa miettiä, että huomauttelevatko vanhemmat juurikin pelaamisesta, vai siitä että sitä pelaamista tapahtuu joka päivä 8h putkeen.