Rioichin höpinöitä

No niin! Vihdoin sain sen surullisenkuuluisan inspiraation-puutteen hävitettyä ja blogia ajattelin aloittaa, ongelmana ainoastaan yksi asia: "Millä alottaisin?"
Mietin, että mikä videopeleihin liittyvä asia olisi hyvä ja lopulta keksin, että kirjoitanpa omasta mielestäni parhaasta peliyhtiöstä mitä on ollut. Tämä on tietenkin Sucker Punch Production! Eli luvassa historiikkiä ja mielipiteitä heidän peleistään.


Sucker Punch perustettiin vuonna 1997 Bellevuessa, Washingtonissa. Alkuaan Sucker Punch oli itsenäinen mutta vuonna 2000 se siirtyi Sonyn alaisuuteen ja on siinä edelleen.

Heidän ensimmäinen pelinsä oli vuonna 1999, Nintendo 64:lle julkaistu Rocket: Robot on Wheels


Pelissä Rocket niminen robotti jätetään huolehtimaan Whoopie World nimisestä teemapuistosta ja eläintarhasta. Pesukarhu Jojo aikoo kuitenkin pilata paikan avajaiset ja haluaa muuttaa puiston Jojo Worldiksi. Jojo karkaa ja Rocket lähtee perään. Pelissä on erillaisia ajoneuvoja ja ongelman ratkaisua.

Itse en ole päässyt valitettavasti tähän käsiksi ja moneen kertaan on ollut ajatuksissa hankkia N64 melkeinpä tämän takia.

SP:n siirryttyä Sonyn alaisuuteen he alkoivat kehittää PS2:lle Sly Racoonia(eng. Sly Cooper and the Thievius Racoonus), joka julkaistiin vuonna 2002.


Peli ja siitä syntynyt sarja seuraa Cooperin varas-sukuun kuuluvaa Sly Cooperia ja hänen koplalaisia kilppari Bentleytä ja virtahepo Murrayta. Cooperin suvun käsikirja, Thievius Racoonus oli varastettu Slyn ollessa pieni ja nyt hän lähtee etsimään sivuja Varasviisikkoon kuuluvilta pahiksilta. Ensimmäisessä osassa ohjataan ainoastaan Slyta, lukuunottamatta pienia ajo-, ampumis- ja hakkerointiosuuksia. Peli sisältää edellämainittujen asioiden lisäksi hiipailua, taistelua ym.

Itse pelasin tämän ykkös-osan vasta kakkosen jälkeen. Peli on todella monipuolinen eikä tylsiä kohtia tule. Tekninen toteutus toimii ja käsikirjoitus on todella mainio. Pelin pastelliväriset grafiikat toimivat ja ovat iättömät.

Seuraava osa eli Sly 2: Konnakopla(eng. Sly 2: Band of Thieves) julkaistiin parin vuoden päästä ensimmäisestä osasta eli vuonna 2004


Peli seuraa edelleen Slyta, Bentleytä ja Murrayta. Kakkosen alussa Cooperin suvun verivihollisen, jättimäisen Robotti-linnun Clockwerkin osat varastetaan ja Sly jengeineen lähtee niitä etsimään niitä. Pelin juoneen tulee koko ajan lisää mielenkiintoisia asioita joita voitaisiin verrata oikean maailman salaliittoteorioihin. Pelissä käsitellään paljon meidänkin maailmaan liittyviä asioita mutta piilotetusti, esimerkiksi pelin tärkeimpiä asioita on päitä sekoittavien, laittomien mausteiden salakauppa, joka viittaa selvästi huumekauppaan.

Itselleni Sly 2 on ollut ja on edelleen maailman paras peli! Kaikki toimii mainiosti: Grafiikka on hienoa, pelimekaniikat toimivat täydellisesti, "avoimet" maailmat ovat kivoja ja Slyn charmikas olemus ja vitsit ovat unohtumattomia. Peli on aika pitkä: jos kaiken haluaa keräillä ym. niin pelikello on läpäisyn kohdalla varmaankin 15 tunnissa. Pelissä on myös todella mainiot Suomi-dubit. Skidinä, kun tätä tuli paljon pelailtua ei ollut itsellä vielä kauheita laatu-standardeja videopeleistä. Tuli pelailtua kaikkea sellaista mitä nykyään ei edes pelaisi pakolla. Mutta Sly on ollut itselläni pelailun alla edelleenkin ja täytän tänä vuonna 17v.

Sucker Punch teki vielä kolmannen osan, joka kulki nimellä Sly 3: Konnien kunnia( eng. Sly 3: Honor among thieves) ja se julkaistiin vuonna 2005.


Kolmannessa osassa aloitetaan Slylla ja Bentleyllä. Murray lähti jengistä kakkosen lopussa ja he yrittävät saada hänet takaisin. Lisäksi heidän pitää kasvattaa jengiä entisestään, joten he matkaavat ympäri maapalloa värväämässä uusia jäseniä. Mielenkiintoisimpia asioita pelissä on se, että kaksi uutta jäsentä on koplan vanhoja vihollisia: Pandakunkku, joka oli pahiksena Sly 1:ssä ja toinen on kakkos-osan vihollinen Dimitri, joka mielestäni sarjan paras hahmo.

Sly 3 on mielestäni heikompi kuin Sly 2. Teknisesti peli on ehkä hiukan parantunut mutta muutamia hauskoja pikku asioita pelistä on otettu pois: kerättävät pullot, joita löytyi ykkösestä ja kakkosesta; kakkos-osan aarteet, jotka piti kerätä ja palauttaa turvataloon, oli pois vaikka ne toivat osaltaan lisähaastetta peliin ja näiden lisäksi oli monia pieniä asioita poistettu. En todellakaan tarkoita, että peli olisi huono näiden takia vaan vähentävät tekemistä.

Ennen SP:n seuraavaan peliin siirtymistä, pieni kevennys em. Dimitrin disco-biisin muodossa:


Sly 3:n jälkeen Sucker punch siirtyi tekemään ensimmäistä PS3-peliään, inFamousia, joka julkaistiin vuonna 2009.


inFamous seuraa Cole McGrathia, joka saa sähkö-supervoimia suuren räjähdyksen seurauksena. Peli sekoittaa kolmannen persoonan "räiskintää" ja parkouria. Colelta löytyy monia sähkövoimia: salamoita, kranaatteja, raketteja, sähköaaltoja ym.

Itselläni kävi "hauskasti" tämän kanssa: Pelasin ensin tietenkin demon ja en tykännyt. No, sitten kaveri sai minut kuitenkin ostamaan pelin ja pelistä tulikin itselleni tämän sukupolven paras peli tähän kesään asti. Pelissä toimii kaikki: Liikkuminen on sujuvaa ja todella hauskaa(tiedän, että monet ovat eri mieltä kanssani), juoni on mielenkiintoinen ja tärkein asia eli taistelu on hyvin toteutettu ja monipuolista. Graaffinen ilme on synkkä mutta sopii pelin tunnelmaan. Sarjakuvamaiset välinäytökset toimii. Uudelleenpeluu-arvoa löytyy, koska pelin voi pelata, joka sankarina tai anti-sankarina.

Uusin Sucker Punchin tuotos julkaistiin muutama viikko sitten ja kyseessä on tietenkin inFamous 2.
(Kuuden kuvan rajoituksen takia: KUVA)

Peli jatkaa melkein suoraan ykkösen lopusta. Suuri "Peto" tuhoaa ensimmäisen osan Empire Cityn ja Cole pakenee New Marais'in tehostamaan voimiaan.

Itselleni "Tämän sukupolven parhaan pelin" titteli siirtyi sulavasti ykkösosalta kakkoselle. Tässä tapahtui se, että melkein täydellisestä tuli täydellinen. Kaikkea on parannettu: liikkuminen on nopeampaa, juoni muuttunut monimutkaisemaksi ja eeppisemmäksi, graaffinen ilme on nyt värikäs ja mahtava ja taistelu on haastavampaa ja taktisemppaa. Jokaisesta voimasta on monia versioita ja niiden käytössä on huomioitava vihollinen, niiden määrä ja etäisyys. Sarjakuvamaisten välinäytösten rinnalle on tuotu ihan perus-välinäytöksiä, jotka näyttävät upeilta.


Siinä oli suuri tietoisku Sucker Punchista ja heidän peleistään. Olen pelannut siis viittä heidän kuudesta pelistä ja kaikki viisi peliä kuuluu minun henkilökohtaiseen Top-10:iin. Jotenkin ihmetyttää miten SP osaa aina tehdä pelin minun makuuni. Voin suositella näitä pelejä ihan kaikille.

-----------

No niin, eka blogi kirjoitettu ja mielestäni tuli ihan kiva. Toivottavasti tykkäätte. Lupaan itselleni ja kaikille lukijoille, että aion jatkaa kirjoittelua ja aiheet tulevat olemaan aivan laidasta laitaan. Olen itse todella suuri historia-friikki joten olen ajatellut kirjoitella eri historian aikakausiin liittyvistä peleistä(esim. AC, LA noire ym.) ja miettiä esim. niiden faktapitoisuutta.