XShava
Baronia lainatakseni, jos haluatte pysyä pelaajina....
kirjoittanut
09.06.2008 klo 09:57 (2825 Luettu)
Pelaaminen on aina kuulunut harrastuksiini, enkä siitä aijo kokonaan luopuakaan. Tosin näin jälkiviisaana pitää sanoa, että aina kaikki ei mene kuten suunnittelee.
Nuorempana tuli pelattua aika paljon vapaa-aikana, mutta kyllä sitä kerkesi majojakin rakentamaan metsään. Pelaaminen siis pysyi sopivassa suhteessa ja on aina pysynyt. Ja mikä parasta, sitä on saanut pelata silloin kun on halunnut.
Signaalina sitä tuli pelattua edelleen kiitettävästi ja kun vakiinnuin niin hyvin siinäkin kävi. Sillä onneksi nykyisin vaimonikin tykkää pelaamisesta. Niin sen suhteen ei ole ollut ongelmaa, että pelaamisesta olisi tullut sanomista. Sen se tosin on aiheuttanut, että konsoleita on pitänyt hommata useampia, että pääsee pelaamaan silloin kun itsestä siltä tuntuu.
Noin parisen vuotta sitten kuvittelin, että talttiksen tuleminen perheeseen ei vähennä pelaamistani. No ei se pojan syntymän jälkeen vähentynytkään, ja tyytyväinen olin. Oikeassa nähkääs olin. Peliharrastus jatkui normaalisti
No oikeassa ja oikeassa siihen asti, kunnes karu totuus paljastui. Talttis oppii kävelemään ja eipähän sitä tällöin hänen hereillä ollessa niin pelatakaan. Vaan kaikki hereillä olo aika menee kiitettävästi pojan kanssa olemiseen. Ja jos nyt yrittää pelata, niin poika on tietysti heti mukana. Eikä Äidin kanssa oleminen kiinnosta, kun Isällä on poikien leluja levällään.
Näin ollen peliharrastukseen käytetty aika tipahti rajusti ja pelaaminen tapahtuu silloin kun poika on päiväunilla tai menee yöunille. Tosin arkisin sitä alkaa itsekin olemaan sen verran väsynyt iltaisin, että monesti on tyytyväinen että itsekin pääsee nukkumaan. Että jaksaa aamulla taas töihin nousta.
Tästä johtuen monen monta peliä on pahasti kesken tai muutamaa ei ole päässyt edes aloittamaan. Ja varsinkin kun sitä voisi silloin tällöin katsoa myös jonkun elokuvan, niin sitä joutuu vapaa-aikaa jakamaan kaikkien mielitekojen kesken. Ja tämähän varsinkin viikonloppuna aiheuttaa sen, että illat venyy yön puolelle ja sitä on taas levätyn viikonlopun jälkeen Maanantaina yhtä väsynyt kun perjantainakin työviikon jälkeen.
No pitää vaan asennoitua, että tämä on vaan väliaikaista ja muutama vuosi niin homma alkaa rauhoittumaan. Poika alkaa itsenäisesti silloin tällöin leikkimään ja pysynee välillä hetken äidinkin kanssa kun isä pelaa.
Toisaalta myös omat tunteet ovat muuttuneet ja sitä haluaakin pojan kanssa olla. Niin ennemmin sitä tulee itselleen paha mieli jos ei pojan kanssa ole, kuin siitä että ei kerkeä pelaamaan.
Lopuksi pitää sanoa, että nyt ymmärrän, miksi Baronilla luki allekirjoituksessaan: Jos haluatte pysyä pelaajina, niin älkää hankkiko lapsia.
Aika osuvasti sanottu, kieltämättä. Mutta tätähän tämä elämän kiertokulku on, öistä pelaamista. Ja lohduttavaa tässä on se, etten ole ainut öinen pelaaja
Siirry profiiliin
Merkitse tämä blogi luetuksi
