Yellowhill

Tällä kertaa videopelinörtti kokeilee kepillä jäätä ja syöksyy täysin uuden genren kiemuroihin. Kyseessä on siis tappelugenre ja Mortal Kombat – pelisarjan viimeisin osa. Olen toki aiemminkin pelannut tappelupelejä, mutta jokaisen pelaamani tappelupelin kohdalla kiinnostukseni on aina kadonnut vähintään yhtä nopeasti kuin se on alkanutkin. Tekeekö Mortal Kombat 9 poikkeuksen sääntöön, vai lähteekö peli bumerangina hyllyyn pölyttymään?

Huhtikuun lopussa julkaistu Mortal Kombat on siis jo pelisarjan yhdeksäs osa, eli mistään uudesta tulokkaasta ei ole kyse. Olen itsekin joskus menneisyydessä pelannut kyseisen pelisarjan aikaisempia osia, mutta en kuolemaksenikaan muista, että mitkä osat ovat olleet kyseessä. Sen verran olen kuitenkin tietoinen Mortal Kombat:n kehityskaaresta, että tiedän sen kärsineen pienestä laskusuhdanteesta laadullisesti. Ilmeisesti tästä syystä pelinkehittäjät päättivätkin tämän osan kohdalla pistää jarrut päälle ja palata juurille. Paluu juurille ei tapahdu pelkästään pelimekaanisesti, vaan myös osittain juonen osalta. Pelissä matkustetaan ajassa taaksepäin ensimmäisen osan tapahtumiin, josta juoni lähtee kehittymään hieman eri suuntaan alkuperäisistä tapahtumista. Juonellisesti Mortal Kombat – pelisarjan teokset eivät ole koskaan saaneet mitään ylistystä, mutta tällä kertaa siihenkin osa – alueeseen on panostettu enemmän. Tässä asiassa pelinkehittäjät ovatkin onnistuneet mielestäni todella hyvin. MK9 oli itse asiassa ensimmäinen tappelupeli jota olen pelannut, jossa on kunnon tarinankerronta yksinpelikampanjassa. Varsinkin välivideoista tappelutilanteisiin siirtyminen on mielestäni todella sujuvaa. Toki minulla ei tosiaan ole juurikaan vertailukohteita mielipiteelleni, mutta silti oli mukava nähdä että tappelupeleihin on mahdollista sisällyttää oikea juoni, jota kuljetetaan sujuvasti välivideoiden avulla. Mistään käsikirjoituksen mestariteoksesta ei tietystikään ole kyse, mutta kun ottaa huomioon, että kyseessä on genre jonka en ole koskaan olettanut tarvitsevan vahvaa juonta tai minkäänlaista tarinankerrontaa, niin yllätyin erittäin positiivisesti pelatessani MK9:ä.

Koska en ole Mortal Kombat – pelisarjan viimeisimpiä peliosia pelannut, niin en osaa hirveästi sanoa että mitä muutoksia pelimekaniikassa on tapahtunut. Sen kuitenkin osaan sanoa, että tappeleminen tuntui ja toimi juuri sillä tavalla kuin muistin. Eli jos MK9:n tarkoitus oli palata juurille, niin siinä on onnistuttu hyvin. Se mikä on aina tehnyt Mortal Kombat – pelisarjasta minuun vetoavan on (tietysti) sen väkivaltaisuus, mutta ennen kaikkea siinä olevien taistelutilanteiden hidas tempo. Tällaiselle tappelugenren noviisille on erittäin vaikeaa pelata useampia tappelupelejä juuri niiden valonnopean tempon vuoksi. Mortal Kombat:ssa sen sijaan kerkeää sentään hieman hengähtää ja reagoida vastuksen hyökkäyksiin. Toki tilanne on varmasti täysin erilainen online – puolella myös MK – sarjan kanssa, mutta itse en ole koskaan nettiin asti uskaltanut tappelupelien kanssa. Ymmärrän kyllä, että harjoittelu tekee mestarin ja niin edes päin, mutta jos alkuaankaan ei ole hirveän innostunut tappelugenrestä, niin vaikeasti lähestyttävä tappelumekaniikka tappaa pelaajan mielenkiinnon nopeammin kuin…hmm…nopeammin kuin joku nopea asia joka lähtee jostain paikasta nopeasti pois. Näkyvin lisäys MK9:n taistelumekaniikkaan oli ehdottomasti siinä olevat röntgen - hyökkäykset. Röntgen - hyökkäystä suorittaessa pelin näkymä muuttuu ns. röntgen - näkymäksi, jolloin pelaaja näkee kuinka hänen suorittamansa hyökkäys murskaa vihollisen luut tai joissakin tapauksissa jopa sisäelimiä. Röntgen – hyökkäys on tosin vain mahdollista suorittaa silloin kun pelaajan ”super – mittari” on täynnä. Tämä on hyvä asia, sillä vaikka nämä hyökkäykset ovat erittäin kaunista katseltavaa, niin niiden toistuva katsominen käy nopeasti puuduttavaksi.

Visuaalisesti Mortal Kombat 9 on erittäin kaunista katseltavaa, ja ehkä jossain määrin hieman häiritsevää. Tämä peli ei ehdottomasti ole tarkoitettu perheen pienempien silmille. Taisteluiden aikana veri lentää, luut katkeilevat ja loppukliimaksina toimivat Fatalityt voivat saada heikkovatsaisimmat voimaan pahoin. Muutaman Fatalityn nähtyäni mietinkin, että minkälaisen mielikuvituksen omaavat henkilöt näitä oikein keksivät? ja mistä minä saisin yhtä mahtavan työn? Äänipuolesta en löydä myöskään mitään valittamisen arvoista; luiden katkeamiset, nivelten poksahtelut, veren roiskumiset ja ihan perus iskujen pamahtelut kuulostavat juuri siltä miltä niiden voisi kuvitella kuulostavan (pienellä ekstra mässäilyllä tietysti). Pelissä olevien hahmojen ääninäyttely sen sijaan voi jakaa mielipiteitä. Välivideoita katsoessa tuntuu siltä kuin katsoisi jotain pienellä budjetilla kehitettyä B-luokan Hollywood toiminta – elokuvaa, joka ottaa itsensä liian tosissaan. Pelissä oleva dialogi on niin tökeröä, että se tuo jopa oman huumoriarvonsa pelin tarinankerrontaan. Uskonkin, että tämä B – luokan henkisyys on luotu peliin tarkoituksella, ja sen avulla yritetään lievittää pelissä näkyvää ylenpalttista väkivaltaisuutta. Eli oikealla asennoitumisella Mortal Kombat 9:n ääninäyttely ja tarinankerronta on oikein viihdyttävää katseltavaa.

Kaiken kaikkiaan Mortal Kombat 9 on siis erittäin viihdyttävä peli, joka on hitaan temponsa ansiosta aloittelijaystävällisin tappelupeli jota olen aikoihin pelannut (vrt. esim. Street Fighter – pelisarjaan). Ikäväkseni joudun kuitenkin sanomaan, että alkuhuuman jälkeen kiinnostukseni tätäkin tappelupeliä kohtaan lopahti ihan täysin. Mielenkiintoni ei edes kestänyt yksinpelikampanjan loppuun, joka on noloa myöntää ihmiseltä joka pitää itseänsä ”videopelinörttinä”. Huonosta pelistä ei kuitenkaan ole kyse, vaan asia on nyt vain yksinkertaisesti niin, että tappelupelit eivät ole minua varten. Olisin mielelläni katsonut pelissä olevan tarinan loppuun, mutta itse tappeleminen ei vain jaksanut kiinnostanut minua niin paljon, että olisin jaksanut loppuun asti. Kaikesta huolimatta olen sitä mieltä, että Mortal Kombat 9 on ehdottomasti paras tappelupeli mitä markkinoilta löytyy tällä hetkellä, varsinkin sellaisille pelaajille (kuten minä), joilla ei ole hirveästi kokemusta tappelupeleistä entuudestaan.

Loppuksi täytyy vielä mainita, että jos satut omistamaan kummatkin konsolit (360 & PS3), niin osta ehdottomasti PS3 versio tästä pelistä, sillä boksin D-pad ei sovellu yhtään tappelupelien pelaamiseen. Totta kai myös tateilla pystyy pelaamaan, mutta totuushan on, että D - padillä pelaaminen on se ainut oikea tapa pelata tappelupelejä (jos ei lasketa joystick - kombinaatioita).

Alta voit taas katsoa muutamat videot minun epätoivoisista yrityksistä pärjätä tappelupelien anteeksiantamattomalla areenalla. Ensimmäinen video esittelee melkein kaikkien pelin hahmojen Fatalityt (harjoittelutilassa). Toinen video esittelee Sub-Zeron yksinpelikampanjan seikkailuja. Viimeisessä videossa sankarina toimii Kung Lao. Loput gameplay - videot voit käydä tsekkaamssa Youtube - kanavaltani.