Yellowhill

Nyt vihdoinkin sain aikaiseksi istahdettua hetkeksi aikaa koneen eteen ja päätin naputella muutaman sanan jo aikoja sitten lupaamastani Trenched-xbox live arcade pelistä. Jostain syystä tämä Double Fire –studion loistava teos ei ole vieläkään saapunut Euroopan Marketplaceen, mutta viimeisien tietojen mukaan julkaisu pitäisi tapahtua tämän kuun aikana (tosin nimellä Iron Brigade). Itse latasin pelin Yhdysvaltojen kauppapaikalta, sillä olen erittäin kärsimätön ihminen. Tässä siis lyhyt katsaus pelistä, josta minun olisi pitänyt jo aikoja sitten kirjoittaa!

Trenched on siis taktinen tornipuolustuspeli, joka yhdistää normaalia tornipuolustusta kolmannesta persoonasta tapahtuvaan toimintaan; eli pelimekaniikka on juuri samanlainen kuin hetki sitten ilmestyneessä Toy Soldiers: Cold War – arcadepelissä. Pelin tapahtumat sijoittuvat vaihtoehtoiseen ensimmäisen maailman sodan jälkeiseen maailmaan, jossa mysteerinen radiosignaali ”The Broadcast” laukaisee kahdessa sen kuulijassa erikoiset kyvyt. Sotaveteraanit Frank Woodruff ja Vladamir Farnsworth muuttuvat signaalin kuultuaan superälykkäiksi – aivan kuin joku maan ulkopuolinen voima olisi asentanut heidän aivoihinsa tietoa valovuosia kehittyneemmästä teknologiasta. Tässä kohtaa herrojen tiet kuitenkin eroavat, kun Frank alkaa käyttää uusia kykyjään maailman parantamiseen ja Vladamir taas sekoaa saamastaan tiedonmäärästä. Klassinen vastakkainasettelu kärjistyy ajan myötä siinä määrin, että toisen maailman sodan sijaan sotaa käydäänkin ihmisrodun ja Vladamirin kehittämien ”Tubes” robottien välillä (joista itselle tulee ihmeen paljon Matrix-vibat). Ihmiset eivät toki ole ihan täysin teknologisessa alakynnessä, sillä Woodruffin liikuntakyvyttömille kehittelemät mekaaniset liikkumisalustat muuntautuvat loistavasti myös sotavälineistöksi.

Trenchedin toiminta koostuu siis tornipuolustuksesta ja kolmannen persoonan räiskinnästä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan pelaajan täytyy siis suojella annettua kohdetta tietyltä määrältä vihollisjoukkoja. Pelkäksi puolustukseksi toiminta ei pelissä kuitenkaan jää, vaan pelaajalla on käytössä oma mekaaninen taistelualusta / ”Mecha”, jonka tuhovoimaisella kalustolla pystyy enemmän kuin hyvin siirtymään hyökkäyskannalle. Taisteleminen onnistuu joko liikkuen tai telakoituneena. Jälkimmäistä vaihtoehtoa hyödyntäen laitteisto kärsii vähemmän vahinkoa ja lataa aseet nopeammin, mutta tällöin jää myös oma päämaja avoimeksi hyökkäyksille. Toisin kuin hyvin monessa muussa tavallisessa tornipuolustuspelissä, Trenchedissä ei ole mitään ennalta määrättyjä paikkoja torneille, vaan pelaaja voi sijoitella niitä liikkuessaan mielimääräisesti ympäri kenttää. Käytännössä tämä tapahtuu niin, että pelaaja valitsee valikosta haluamansa tornin, osoittaa tähtäimellä mihin sen haluaa ja pistää tilauksen menemään tukikohtaan, joka lähettää tilatun tuotteen ilmateitse (about heti saman tien). Ilmaistahan mikään ei tässä maailmassa ole, eikä ole myöskään Trenchedin maailmassa,vaan pelaaja maksaa puolustustorninsa vihollisista tippuvilla romuilla.

Taistelualustojen asearsenaalin pelaaja saa valita aina ennen tehtävän aloittamista ja sen verran voin sanoa, että eri kombinaatioista ei tule pulaa. Mekaanisen jalkojen kokoonpano riippuu täysin siitä, minkälaisen lähestymistavan pelaaja aikoo tehtävään ottaa – aggressiivisen vai passiivisen. Aggressiivisesti pelaavien kannattaa valita isot taistelualustat, jotka pystyvät kantamaan enemmän suuria aseita, mutta vastapainoksi rajoitetun määrän erilaisia puolustustornityyppejä. Passiivisia pelaajia varten ovat pienemmät pioneeri-alustat, jotka kykenevät liikkumaan sota-alustoja nopeammin ja pystyvät kantamaan kaikkia eri puolustustornityyppejä. Asevalikoima Trenchedissä vaihtelee normaaleista konekivääreistä aina jykeviin tykistökalustoihin ja samat kattavat tyyppilajit löytyvät myös puolustustorneista. Kampanjan edetessä jokaisesta aseesta ja tornista aukeaa myös tehokkaampia versioita, sekä tämän lisäksi pelaaja voi kesken tehtävän päivittää kutakin tornia kolmasti, luoden niistä entistä tehokkaampia.

Trenchedistä löytyvät viholliset ovat mukavan omalaatuisia ja värikkäitä (lähinnä sinisen eri tasoja) ja mikä tärkeintä, niiden tuhoaminen on alusta loppuun erittäin viihdyttävää. Vihollistyypit vaihtelevat lentävistä roboteista ja itsemurharoboteista aina jättisuuriin nelijalkaisiin robotteihin (jotka muistuttavat erehdyttämättömästi Star Wars -sarjan Walker-kulkuneuvoja). Trenchedin visuaalisen toteutuksen ansiosta vihollisten tuhoutuminen on myös todella kaunista katsottavaa (varsinkin suuria joukkoja niittäessä); sama pätee tosin myös pelin muihinkin visuaalisiin osa-alueisiin. Pelin juoni pitää yllättävän hyvin otteessa, vaikka itse tarinankerronta onkin vähäistä – pelissä vahvasti esillä olevalla (hauskalla) huumorilla on todennäköisesti paljon vaikutusta asiaan.

Pelin loistavan yksinpelikampanjan lisäksi samaiset tehtävät voi pelata myös kolmen kaverin kanssa liven välityksellä, mutta minkäänlaista kilpailullista moninpeliä ei ikävä kyllä kuitenkaan pelistä löydy. Puutteelisista moninpelivaihtoehdoista huolimatta Trenched (Iron Brigade) on ehdottomasti yksi positiivisimmista yllättäjistä tänä vuonna ja toivonmukaan peli tulee saamaan ansaitsemansa huomion saapuessaan Euroopan markkinoille.

Ja lopuksi taas (ylläripylläri) pari pelivideota: Ensimmäinen video sisältää loppuvastuksen ja toinen video sisältää yksinpelikampanjan tehtävän, jossa pelaajan tulee suojella kenttäsairaaloita Tubesien hyökkäyksiltä.