Tämä on keskustelu Podcast 058: Jäätelöä kissalle, KonsoliFIN podcast alueella, joka on osa-alue alueella: Vapusta jo valmiiksi väsyneet kastikkeenkeittäjät jutustelevat tällä kerralla videopelien erikoisversioista. Ennen varsinaiseen pihviin pääsemistä kertaillaan tietysti viikon uutisia ja poikain ...
LinkBack URL
About LinkBacks
Vapusta jo valmiiksi väsyneet kastikkeenkeittäjät jutustelevat tällä kerralla videopelien erikoisversioista. Ennen varsinaiseen pihviin pääsemistä kertaillaan tietysti viikon uutisia ja poikain pelailemia pelejä. Tai jotain muuta vastaavaa.
Jakson aikana kuullaan kommentteja (edelleen) Mafia II:sta, Assassin's Creed Revelationsista sekä Tiger woods PGA 13:sta. Mukana myös Paavin mobiili-corner. Uutisissa puhuttaa mm. Nintendon yllättävä päätös siirtyä verkkopalveluidensa kanssa 2000-luvulle.
Taukomusiikit peleistä Haze ja Final Fantasy XIII-2. Saatte itse päätellä, miksi.
Jakson voit ladata tästä: latauslinkki. Voit myös tilata kaikki podcastit joko RSS-feedinä tai iTunesissa.
Palautetta saa antaa tähän ketjuun tai osoitteeseen podcast@konsolifin.net. Voit myös seurata Twitteriämme (@KFINPodcast) tai käydä tutustumassa Facebook-sivuumme. Jaksolle voi jopa antaa tähtiä podcast-alisivulla
Jakson sisältö
0:00:00 Alkumusiikki
0:00:40 Vapuntoivotukset, esittelyt
0:02:59 MOPP. jryi vastaa kommentteihin Mafia II:sta
0:21:25 MOPP. jryi meinaa vihdoin päästä ajan tasalle Assassin's Creed -sarjassa. Nyt testissä Revelations
0:25:20 MOPP. WaLuigi ottaa kosketusta virtuaaliseen golf-mailaan Tiger Woodsin kanssa
0:35:00 MOPP. Paavi lievittää Trials-vieroitusoireita räpläämällä kännykkää. Testissä World of Goo ja Warzone Earth. Mikä ihme on Castaway Cat? Kirjallisuutta.
0:51:02 Uutiskeskustelu, Nintendon tappiot ja WiiU-suunnitelmat. Korjauspäivitykset tulossa Nintendon alustoille!
1:05:15 Microsoft jää jalkoihin muussa paitsi mainosmarkkojen keräämisessä
1:10:50 Uusi Call of Duty ja Robert Bowlingin lähtö Infinity Wardilta. Tappouhkauksia pelikehittäjille
1:18:48 Videopelit taas tärkeässä osassa väkivaltarikoksissa. Varoitustarrat pelikoteloiden kylkeen
1:33:50 Free Radical Designin ruumiinavaus
1:45:03 Viikon keskustelu: videopelien erikoisversiot
2:24:50 Palautteet tai jotain muuta vastaavaa
2:43:24 Loppumusiikin viimeinen nuotti kajahtaa
Jaksoon liittyviä linkkejä:
Batmanin komea kansikuva
Last edited by Paavi; 01.05.2012 at 12:25.
Oli jälleen mukavaa kuunneltavaa ja näin vapun riennoista toipuessa castin parissa sai hyvin aikaa kulumaan. On pitänyt jo pitkän aikaa tulla kiittelemään viimeisimpien castien laatua. Setti on ollut aiva mahtavaa! Erittäin mielenkiintoista keskustelua sopivasti ja (pääosin) sopivalla huumorilla höystettynä. Uusin ei vastannut ehkä aivan sitä edeltäneiden castien tasoa, muttei sekään missään nimessä huono ollut. Keep up the good work tai jotain muuta vastaavaa!
An error has occured. You have been signed out of PlayStation®Network. (8002AD23)
Star Wars Battlefrontin käänteet olivat kyllä huimaavaa kuunneltavaa, kiitos niistä. Ehkä sieltä vielä tulee jatkaja tälle upealle pelisarjalle. Toinen oli tämä Paavin yhden miehen protestisuunnitelmat Liven rahastuksen maksimoimisen mielekkyydestä.
Muuten sisällöstä. Erikoisversioita löytyy hyllystä, mutta mielummin ottaisin pelit ennakkoladattuna valmiina kovalevylle nollina ja ykkösinä, aivan kuten Half-Lifen 2 kohdalla kävi jo vuosia sitten. Kotinsa täyttäminen turhalla ei innosta. Vielä vähemmän kerääminen ilman pelaamista. Tulevalta pleikalta toivon bittiversioita jokaisesta pelistä jo heti julkaisupäivästä alkaen. Musiikin kanssa tällä linjalla on menty jo vuosia. Näiden fyysisten spessuversioiden parasta sisältöä ovat olleet viralliset soundtrackit ja kuvakirjat, jotka voisi hyvin ostaa erikseen ja elättää kivijalkaa.
Slay Radio - Go retro!
Sehän ei onneksi ole meidän vika, että Bugbearin Joonas teki RRU-jaksosta (ainakin omaan makuuni) toistaiseksi parhaan castikkeen, joten vertailupohja on kovin vääristynyt!Viestin lähetti alunperin julkke
Jäin tuota omaa kommentointiani digijakelusta vielä makustelemaan jälkeenpäin, ja todettavahan se on etten siinä tainnut ihan saada sanotuksi näkemystäni oikeassa muodossa. Eli siis en missään nimessä ole digijakelua vastaan, vaan pikemminkin olen vain fyysisen jakelun kannattaja. Ihan omaa nirppanokkaisuuttani en vain saa ladattavia tuotoksia tuntumaan "oikeilta" julkaisuilta, vaan sen fyysisen kotelon hiplaaminen on todella suuri osa sitä fiilistelyä. Levyhylly on ehdottomasti rakkaimpia kokoelmia mitä itseltäni löytyy, sillä sieltä löytyy kaiken näköistä diipadaabaa useiden vuosien takaa, jolle on jälkeenpäin hauska naureskella. Ei se ole sattumaa, etten levyjä/leffoja/pelejä myy pois aktiivikäytön jälkeenkään. Muutamia on tullut annettua pois ihan vain sen takia, että tiedän seuraavankin omistajan arvostavan niitä. Joitakin levyjä joista on saattanut löytyä esimerkiksi kaksi versiota, niin jollekin kaveripiirin jäsenelle jolle ko. bändi on tärkeä, on saattanut tulla annettua levy ihan piruuttaan. Digitaaliset kopiot eivät tähän pääse missään tapauksessa kadotessaan ennemmin tai myöhemmin bittien hautuumalle kovon kärähdyksen yhteydessä tai jotain.
Vaikka digijakelun salat eivät minulle valkenekaan, niin onhan se toki hyvä suuntaus olla olemassa vaihtoehtona fyysisille kopioille. Ehkä sillä taistellaan piratismia vastaan, vaikka en siihenkään oikein usko. Ilmainen kappale on kuitenkin aina halvempi kuin myytävänä oleva, vaikka kuinka olisi helposti iTunesista tai vastaavasta palvelusta saatavilla pilkkahintaan. Ja ennen kuin joku vetää S-kortin hihasta, niin Spotifyhän ei tosiaan naurettavien korvauksiensa takia ole kannattava oikeastaan kenellekään muulle kuin varauksella parille levy-yhtiölle ja ennen kaikkea Daniel Ekille. Toinen asia on sitten musiikkipuolelta se tosiasia, että yksittäisiä kappaleita myyvät palvelut ovat suuri haitta levykokonaisuuksia haluaville. Ei ole vain yksi tai edes kuusi artistia, jotka ovat jo sanoneet sen tosiasian, että nykyään vahvan kokonaisuuden sijaan kannattaa julkaista vain yksi hemmetin iskevä (ja turvallinen) hittibiisi.
Onhan noita poikkeuksiakin kuitenkin, kuten Journey. Vaikea tuollaista "puolivillaista" peliä on myydä kaupassa järkevään hintaan, jolloin digijakelu on ainoa todellinen levitysmuoto. Ensimmäistäkään Pleikkarin kovolta löytyvää peliä ei ole kuitenkaan tullut otettua uudelleen käsittelyyn sen takia, että olisi jotenkin helpompaa käynnistää sieltä valikoista. Yhtälailla sitä voi koneen lataillessa käynnistymistään käydä sen levynkin vaihtamassa ilman, että tuntuisi jotenkin last-geniltä.
Väitän digijakelun myötä tämän saman fiilistelyn siirtyvän erikseen myytäviin fanituotteisiin, kuten nyt Rovion tapauksessa. Toisaalta jo nyt oikotie onneen käy nopeasti netin videoiden ja -foorumeiden kautta. Sieltä löytyy sitä samanhenkistä porukkaa, joiden kanssa jakaa ne upeat muistot. Fyysinen, standardisoitu pelikotelo alkaa näyttäytymään yhä enemmän vain pölyä keräävältä tilanviejältä. Vielä kun pelitalot onnistuvat torpedoimaan jälkimarkkinat käytetyistä peleistä, voidaan fyysiselle kopiolle sanoa hyvästit nopeammin kuin ehkä arvaammekaan?
Slay Radio - Go retro!
Tämä on sellainen asia, joka noissa piratismikeskusteluissa jaksaa aina ottaa päähän: ei ole vain yksi tai edes kuusi artistia, jotka valittavat siitä, että piratismin vuoksi kohta kukaan ei enää viitsi tehdä musiikkia. Lopusta jää aina sanomatta "rahasta". Tosiasiahan on, että jos musiikilla ei pääse rikastumaan, musiikkia tekevät vain ne, joilla on musiikin tekemistä kohtaan intohimoa ja rakkautta lajiin. Ehkä maailma kuitenkin selviytyisi siitä katastrofista, jos Justin Bieber ja Kesha siirtyisivät huulien liikuttelusta taustanauhan tahtiin McDonald'sin tiskille.
Vahva tämä. Digitaalisen jakelun ei pitäisi olla mikään korvaava tulevaisuus fyysisille kopioille vaan ainoastaan vaihtoehtoinen formaatti siitä pitäville kuluttajille. Enpä minäkään saa ykkösistä ja nollista minkäänlaista vipinää mutta ymmärrän myös niitä, joille pelikokoelma tyystin virtuaalisessa muodossa olisi mitä näppärin ja varsinkin tilaasäästävin ratkaisu. En kuitenkaan haluaisi sen jyräävän alleen nykyistä fyysistä jakelumallia siitä(kin) syystä, mille castissakin siinä vähän päälle tunnin paikkeilla hymyillen päätä puisteltiin. Tuon taktiikan toista päätä taitaa edustaa ne aina niin ihqut Steam-salet, joita GoG:n edustajien haastattelu tässä muutama viikko sitten sivusi:
Erittäin kärkevä kommentti mutta ei ehkä kuitenkaan aivan niin puutaheinää mitä ensireaktiot antaisivat olettaa. Digitaalinen jakelu voi olla tulevaisuutta mutta sen pitäisi ensin muodostaa jonkinlainen järkevä toimintamalli. Jos yksi ääripää tarjoaa puoli vuotta vanhoja pelejä täyteen hyllyhintaan ja toinen (ymmärtääkseni kuitenkin hieman vielä vanhempaa) laatupelattavaa taskunpohjakolikoilla niin jäähän siihen väliin pakostakin aika helkkarinmoinen kuilu.Heavy discounts are bad for gamers, too. If a gamer buys a game he or she doesn’t want just because it’s on sale, they’re being trained to make bad purchases, and they’re also learning that games aren’t valuable. We all know gamers who spend more every month on games than they want to, just because there were too many games that were discounted too deeply. That’s not good for anyone.
Fyysisten pelien kanssa sentään tietää missä mennään. Jos ei €60-70 nappaa niin se tippuu jo ensimmäisten viikkojen aikana sinne €40-50 kieppeille. Jos malttaa odotella muutaman kuukauden, pyöritään jo luokassa €20-40 ja lopulta päädytään tasolle €5-20. Kaikki tuo sitä paitsi uutena, joten käytettyjen pelien korttiakaan ei oikein voi pelata. Näin ei tietenkään käy aivan jokaisen pelin kohdalla mutta yleisenä trendinä tuo on fyysisten kopioiden tapauksessa kohtalaisen vakaa, ennustettava ja uskoakseni reilu niin julkaisijoita kuin pelaajiakin kohtaan. Jos digitaalinen jakelu noudattaisi jotain vastaavaa kaavaa sanotaan vaikka nyt sitten 15-30% halvemmilla hinnoilla (koska ykköset ja nollat), voisi se lyödä itseään nykyistä huomattavasti tehokkaamminkin läpi.
Bunny Harvester - Jupinaa
Tässähän täytyy kuitenkin muistaa, että kaikki maailman ihmiset eivät ole yhtä vaatimattomia ja nöyriä kuin tämän sivuston sisällönluojat.
Totta kai rahavirtojen väheneminen tarkoittaa kuivempia aikoja viihdealoilla, mutta valitettavasti kärsijänä eivät todellakaan ole Call of Dutyt, Peter Jacksonin Hobitti tai Putouksen Jani-Petteri, sillä kaupallisesti laskelmoitu höpöhöpö jatkaa siitä mihin ovat hyvinä vuosina päässeet. Sen sijaan pahimman törkypinnan ja true-indien välissä olevat (puoliammattilaiset ja semi-isot) kärsivät tästä, joka on vielä toistaiseksi fanien riemuksi korvattu aktiivisemmalla rundaamisella. Kuukausipari sitten jossain Inferno-lehden haastattelussa todettiinkin, että jos yhtään marginaalisemman musiikkityylin tekijä haluaa tuotoksellaan päästä omilleen tai parhaimmillaan jopa tuopillisen verran voitolle, niin on syytä lähteä keikkalavan vieressä olevalle standille myymään t-paitaa.
Valitettavasti liika on liikaa kaikessa paitsi naisissa ja kissakuvissa, joten selviä ähkyyntymisen piirteitä on keikkarintamallakin jo nähty. Onko sattumaa, että ensi kesäksi on edelleen tarjolla lippuja vissiin jokaiseen suurkeikkaan RHCP:tä lukuun ottamatta? Sisältäen siis sellaisia nimiä, kuin Bruce Springsteen, Metallica, Madonna ja niin edelleen, eli ne samat jotka vielä pari vuotta sitten olisivat myyneet keikan kuin keikan loppuun missä päin tahansa Suomea useana iltana peräkkäin. Pienemmillä artisteilla aivan sama juttu, eikä kukaan jaksa rundata rakkaudesta touhuun persnetolla ajasta ikuisuuteen. Jollakin kulut on katettava, mutta nykymallilla sekään ei kohta enää onnistu kuin täsmämarkkinoiduilla Robineilla ja muilla, joiden musiikillisesta arvosta voi olla erittäin montaa ja värikästä mieltä.
Mihinkö tässä päästään? Osaltaan toki myös siihen, että kohta tarjolla on vain supertähdet sekä kotisohvalla omaksi mielikseen rämpyttelevät kotimuusikot, mutta silloin suurin häviäjä on kuluttaja. Nykyisin kaiken moskan keskellä tarjolla on vielä myös niitä esiintyjiä, jotka painavat plusmiinusnollaa vuodesta toiseen, koska pitävät hommasta. Otetaanpa siitä käteen jäävästä nollasta pois vielä vähäsen, niin ei tarvitse kohta enää vaivautua lähtemään keikoillekaan.
Kärjistin todella paljon, kenties liikaakin, mutta takana oleva ajatus toivottavasti paistaa läpi.
Mahtavan paketin olette taas saaneet kasaan!
Wallu on ottanut paikkansa kastikkeista ja toivottavasti on jatkossakin mukana, todella hyviä mielipiteitä miehellä.
Jyrin kanssa olen tietyllä tavalla AC: Revelationista ja yleisesti sarjasta samaa mieltä. Pelin pelimekaaniikka on tehty todella helpoksi ja sulavaksi ja kaupungissa juokseminen on oikeasti rentouttavaa. Hienoa, että olet saanut mukavaa aikaa irti pelistä mutta itseltäni se ei vaan onnistunut. Haluaisin rakastaa Revelationsia mutta en vain kykene siihen.
Itselläni suhtautuminen pelien erikoisversioihin vähän on sahannut edestakaisin. Välillä tykkään, välillä en ja tällä hetkellä en erikoisversioista kauheasti välitä. Yleisesti ne eivät ole itselleni rahan arvoisia, kun ei mitään keräilyviettiä löydy mutta pari poikkeusta löytyy: Assassin's Creed: Brotherhoodin Codex-edition, jonka Altairin kirjoittaman Codexin "näköispainos" oli todella upea. Toinen esimerkki hienosta keräilyversiosta on inFamous 2:n Hero Edition, jonka mukana tuli pelin päähenkilön, Colen, "messengers bag", jolle kyllä löytyisi käyttöä mutta jonkun idiootin ideasta kyseistä versiota suurimpaan osaan Eurooppaan ei tullut ja itselläni ei silloin ollut mahdollisuutta hankkia sitä jenkeistä.
Ja mitä tulee latauspeleihin... KANNATAN! Kuten aikaisemmin sanoin en ole yhtään keräilijä-ihmisiä, joten mielelläni ottaisin pelini ladattavana, jos niiden hinta ei vaan olisi niin korkea. Jos uusi peli tulee PS-Storeen on sen hinta se 69.90€ ja nettikaupasta saan sen n. 40-50€:llä joten tietenkin ostan nettikaupasta. Hinta vaan alas ja suurempi tarjonta ladattavista isoista peleistä niin kaikki olisi hyvin. Ja fyysisten kopioiden ei tarvitse minnekkään kadota mutta itse en niitä vaan ostaisi.
Kiitokset taas tästä viikosta!
PS. VAUTSI! 1000. Konsolifin-viestini! Aika mahtava fiilis! Kiitokset koko KFIN:n väelle, niin ylläpidolle kuin myös muille foorumilaisille. Te teette tästä paikasta sellaisen, että on aina jotain mielenkiintoista kun tänne tulee. Kiitos! IT'S TIME TO PARTY!!
Oli aika käsittämättömän kuiva aihe kyllä. Tosta ei saisi erityisen viihdyttävää keskustelua kukaan. No, oli se hirttosilmukassa figuurin katsominen ihan hyvä heitto. Ihan ok cast, aihe vain rajoitti mielestäni liikaa. Uutiskeskustelu taisi olla tämän jakson kohokohta.
Rioichin tapaan pitää kehua Waluigia, ehdottomasti saa vierailla useamminkin. Kuin myös Cubase. Ei ole vielä huonoa tapausta casteissa muistaakseni ollutkaan.
Critter Crunchissa lähinnä äänenpaino oli se, joka sai ehkä sitten sanat kuulostamaan pahemmilta kuin olivatkaan. Kuulosti silloin siltä, kuin Critter Crunchin peluu olisi kalvanut koko viikon takaraivossa ja ankeuttanut elämää.
[zD] zeroDignity
Free Radical Designin tarinaa on tarjolla tuhdisti lisää, kun Eurogamer haastattelee herra Doakia: Free Radical vs. the Monsters • Articles • Eurogamer.net.
Todella mielenkiintoista tavaraa. Tämä on mahtava:
Ei muuten ollut loppuun castissa mitään ylijäämäläppää?"Steve and I were adamant we'd do some kind of mapmaker [in TimeSplitters] from the start," says Doak, "We'd seen how much time people spent on GoldenEye, how they loved the maps, how there were PC mods based on it, and we were thinking there was no reason you couldn't do that on console. When we were doing that, everyone on the publisher side is saying, 'Don't do that, why are you wasting time doing it?' And the reason of course is that it was exactly the kind of feature we'd want if we were a player. It's about acknowledging how people play games."
"In every iteration of TimeSplitters the publishers wanted us to take it out.," Doak continues, "Not only the publishers, the firstparties as well. Certainly with Microsoft, it's so funny especially now when you look at stuff like Trials doing user-generated content on XBLA and it's the bee's knees. At the time they were saying, 'This is a waste of time, how will you monetise it, it doesn't fit with our plans, you're causing all these troubles.' Very annoying to have been at the vanguard of getting that kind of tool into console games, but having to bleed on the floor in order to do it."
"I remember EA and Microsoft panicking about the Xbox version saying, 'Well with this people can go out and make a map that says 'F**k!' They can make 'F**k' maps!' We said, well you can write that word on a piece of paper if you want to, don't worry about it. Then one of the first user created maps that came out online was a mission which was to go to EA HQ and assassinate John Riticello!"
[zD] zeroDignity
Ei ollut ilmeisesti tarjolla tarpeeksi heikkotasoista släpänderiä, jonka olisi sitten heittänyt koko roskan hännille.Ei muuten ollut loppuun castissa mitään ylijäämäläppää?
"En ole puolesta enkä vastaan, vaan pikemminkin päinvastoin"
Tylsät osallistujat, eivät päästelleet mitään hulvattomuuksia suustaan sillä aikaa kun mä kävin kusella.Ei muuten ollut loppuun castissa mitään ylijäämäläppää?
Ensinnäkin hatunnosto Cubaselle ja -Waluigi-:lle. Teitä kuuntelee mielellään ja molemmilta tulee hyviä pointteja.
Pari hajatelmaa castista. Ensinnäkin tuohon uutiskeskusteluun, jossa mietitte miksi vanhemmat antavat lasten pelata aikuisten pelejä. Väitän, että tämä johtuu edelleen siitä, että pelit mielletään lasten harrastukseksi. Törmäsin tähän asenteeseen vastikään töissä, jossa varsin nuorehko (n 30-v), korkeastikoulutettu nainen oli hyvin hämmästynyt kollegoiden pelaamisesta. Me pelaajat olimme siis 30-55 -vuotiaita. Tämä korjaantuu varmaankin ajan mittaan kunhan pelaaminen entisestään yleistyy ja pelaajat saavat omia lapsia. Itse olen varmaankin jopa ylisuojeleva eli Sonicin ja Marion mörötkin vaikuttavat turhan rankoilta. Ei siis minulle vaan lapsille.
Itse en kyllä perusta erikoisversioista vaan digitaalinen lataus on mielestäni ihan hyvä suuntaus. Syitä tähän ovat lähinnä laiskuus (levynvaihto) ja hiljaisuus (levyaseman äänet). On tuossa tietysti avoimia kysymyksiäkin eli onko digitaalinen kopio sitten vain käyttöoikeus peliin, jonka julkaisija voi halutessaan (esim seuraavan konsolin julkistus) peruuttaa. Olen tosin ilmeisesti hankkinut kokonaista yhden Limited Editionin. Kyseessä oli Last Ninja 2 (C64), jossa oli mukana mm ninjahuppu ja heittotähti. Oli muuten parhautta ~ 10-vuotiaana.
Itse veikkaan, että vanhemmat ovat vaan yksinkertaisesti täysin saamattomia ja menevät mieluummin helpomman kautta. Kuten Paavi sanoi, se on koomista itsessään, että kauhistellaan, kun lapset pelaavat niitä aikuisten pelejä!
Uutisissa oli muuten kaikki tämän jakson parhaat jutut.
[zD] zeroDignity
Varmasti tuotakin, mutta kyllä minä edelleen alleviivaisin tietämättömyyttä. Meille pelaajille on itsestään selvää, että pelien kirjo alkaa olla todella moninainen, mutta väitän että se ei ole sitä Keijo Keskiverrolle. Ei edes vuonna 2012. Wii on myynyt kuin siimaa, joten ehkä se Mario edustaa edelleen keskivertopeliä ei-pelaajille.
Joka tapauksessa, todellinen ongelmahan on se, ettei ikärajoja noudateta. Ei niitä noudateta välttämättä elokuvienkaan suhteen, mutta ainakin vanhemmat ymmärtävät, että on olemassa aika rankkoja elokuvia, joita 7-v Tero-Ernestin ei kannattaisi katsoa. Jos piltin annetaan katsoa näitä elokuvia niin se on saamattomuutta se.
Tämä nyt oli vahvaa mutuilua. Periaatteessa tietämättömyys on saamattomuutta eli ehkä ikäluokitusjärjestelmään suhtaudutaan ylipäätään liian vähättelevästi pelien yhteydessä.
Nintendollahan on historiaa paristakin pelintappajabugista suhteellisen korkean profiilin pelissä. Sekä Metroid Other M:ssä että The Legend of Zelda: Skyward Swordissa on bugi, jolla tallennuksensa voi saada sellaiseen tilaan ettei sitä voi enää pelata läpi aloittamatta alusta. Nintendon korjausvaihtoehdot ovat: 1) (lievästi spoilaavat) ohjeet miten bugin voi välttää 2) jos vahinko tapahtui lähetä koko Wii tai tallennus SD-kortilla Nintendolle, niin vika korjataan suoraan tallennustiedostoon. Toivottavasti läksyt tällaisten järjestelyjen mielekkyydestä on opittu.
Minä olen myös niitä jotka haluavat niin pelit, elokuvat kuin musiikinkin edelleen fyysisessä muodossa, enkä myy mitään pois. Digitaalisessa kokoelmassa ei ole mitään fiilistä eikä joku Steamin pelilista tunnu miltään verrattuna hyllyssä komeilevaan viiteensataan peliin. Joo, viehän fyysinen kokoelma tilansa, mutta se on vain järjestelykysymys. Musiikin kuuntelen kuitenkin bittimuodossa ihan kätevyyden vuoksi, ja CD-levyt ovat isoilta osin piilossa isoissa laatikoissa, mutta arvostan fyysisten objektien designia vielä liikaa ostaakseni pelkkiä bittejä jos vaihtoehto on olemassa.
DRM-palveluista digitaalisesti ostetut bitit ovat käytännössä vain vuokralla, ja niiden kohtalo palvelun katoamisen jälkeen voi olla iso kysymysmerkki. Musiikkipuolelta riittää esimerkkejä, kun kymmenen vuotta sitten ostetut biisit ovat lopettaneet toimintansa kun tapetun palvelun palvelimet on ajettu alas. Ilman DRM:ää olevat tiedostot voi sentään soittaa millä vaan ja varmuuskopioida itse, mutta musiikkiteollisuudella meni turhan kauan että tajusivat DRM:n typeryyden. Ja koskapa historiasta opittaisiin, e-kirjojen kanssa halutaan väkisin toistaa musiikkiteollisuuden virheet. Kelvollisia elokuvapalveluita sitten ei ole taidettu Suomessa nähdä ollenkaan.
Pelien erikoisversioita ei hyllystä löydy mitenkään mahdottomasti, lähinnä hienoja esineitä joita saa hyvin halvalla tarjouksista muutama kuukausi julkaisun jälkeen kun liikeet myyvät isoja paketteja pois varastotilaa viemästä. Tällaisia on minulla mm. Fallout 3:n lunchbox, Bioshock 2:n vinyylit sisältävä erikoisversio, sekä Fable III:n kirjapaketti. Heti julkaisussa olen ostanut vain aivan pari erikoisversiota. GTA4:stä piti GTA-fanina aikanaan tilata kastikkeessakin mainittu iso hieno paketti, mutta kassia en ole koskaan ottanut ulos laatikosta ja itse pelikin on valtaisana pettymyksenä edelleen neljä vuotta myöhemmin kesken. Mass Effect 3:sta piti hommata spesiaaliversio, koska pelisarja on ollut minulle niin tärkeä tässä sukupolvessa.
Enemmän olen erikoisversioiden perään ollut musiikkipuolella, tyypillinen levyn erikoisversio kuitenkin sisältää bonusmateriaalia lisäkappaleiden muodossa. Näiden lisäksi erityisesti konserttitaltioinneista olen hankkinut paljon keikan sekä CD:llä että DVD:llä sisältäviä erikoispaketteja.
Elokuvien DVD-bonuksista löytyvät leikatut kohtaukset eivät ehkä ole kovin hyvä vertailukohta peleistä leikatulle sisällölle. Elokuvista leikataan jo kuvattua materiaalia pois yleensä hyvästä syystä, kaikki kohtaukset eivät välttämättä toimi kuvattuna yhtä hyvin kuin paperilla, tai ne saattavat olla redundantteja tai rikkoa rytmiä. Materiaali myös leikataan tyypillisesti ennen kuin siihen on edes tehty lopulliset efektit ja ääniraita. Peleissä sisältöä yleensä leikataan siitä syystä, että sitä ei alunperinkään ehditä tehdä valmiiksi, tai skooppia halutaan karsia muusta syystä. Mass Effect 3:n kaltaiset tapaukset, joissa kiinteä ja keskeinen osa peliä on pudotettu DLC:ksi, eivät onneksi taida olla kovin yleisiä.
WaLuigin reipas Tampereen murre on mukavan värikäs lisä suhteellisen neutraalisti puhuvien joukkoon, terv. nimim. asuin Kangasalla joskus 30 vuotta sitten.
Ja lippu Anatheman keikalle on hankittu, vaikka Helsingin-keikka onkin niin hirvittävässä paikassa kuin Circus. Edellinen lähes 30 biisin Tavastia-veto parin vuoden takaa oli vaan niin loistava. Tai jotain muuta vastaavaa.
Siteeraa
