No totta ainakin, ettei kaivata Nintendo NES:in tapaista Nintendo-Seal of Approval-merkkiä takaamaan pelin pelikelpoisuus RE2 oli hurja tekninen harppaus pleikalla. Ehkä on liikaa vaadittu, että uusi konsoli olisi tarjonnut jotain yhtä leuat loksauttavaa kokemusta.

Aloin miettiä pelien graafisia/toiminnalisia huippuhetkiä. Sellaisia pelaajan mykistäviä hetkiä ei nyt aivan loputtomiin ole, mutta tässä nyt jotain:
DC:
Border Downin ensimmäisen levelin Big Boss fight iltahämyssä ja mahdollisesti syntyvä "lasertaistelu" bossin ja oman laserin välillä
PS2:
R-Type Final-pelin alku/openin/cut-scene

DC:
Ikaruga-pelin julma kuolonkehä, jossa pelaajan on haettava oma kohtansa pysyäkseen hengissä
PS2:
Gradius V-pelissä samainen kuolonkehä vaanii jälleen

DC:
Mars Matrix-pelin myöhemmillä tasoilla peli menee yksinpelinä aivan mielettömäksi! Ruutu viuhuu täyteen kamaa, jota pitäisi väistää. Toisaalta vähintään yhtä paljon on kerättävää kultaa.
PS2:
Contra 2D. Peli on ihan järjettömän vaikea! mutta nätti, kuin sika pienenä!

Voikohan 3D-grafiikka olla ikinä visuaalisesti kaunista? Hmm. Kukakohan keksi, että 3d-pelit on jotain tavoittelemisen arvoista?