Titaanien taisto vuosien takaa: N64, Saturn ja PS1

[Pitka_Masa]

Eli ehkäpä nyt voitaisiin ruotia näitä koneita. Niitä voitaneen tarkastella näin ylemmältä tasolta kun kehitys on ajanut niistä ohi.

Eli itse olen ärsyttävänä nintendopoikana tietysti N64:n kannalla. Miksikö?

-64bit.
-Hyvät äänet, tosin mitäs niistä kun ei moduuleilla niin paljoa tilaa äänille ollutkaan.
-Ohjain oli osittain mainio, tosin se analogitikku kului aika pahasti.
-Moduulit. Ei liikkuvia osia koneessa, eli ei mennyt rikki. Kaseteilla ei valtavia latausaikoja, lisäksi sai tallentaa suoraan moduulille.
-Pelit, pelit. Nintendon ja Raren pelit riittivät mainiosti pelinälkääni, tosin muutakin löytyi. Oli Mariota, Zeldaa, Goldeneye, Conker, Donkey Kong, Perfect Dark, Mario partya ja sen sellaista. Ainoa vakava aukko oli hyvien roolipelien puute, mikä harmittaa kyllä vieläkin. Ainoaksi pelaamakseni ropeksi jäi vallan mainio Paper Mario. Tasoloikkaa olikin sitten senkin edestä.

Onkos kellään ollut Saturnia? Siitä olisi kiva kuulla kokemuksia. Mietiskelläänpä rauhallisesti sitten, ei itkupotkuraivareita tai sen sellaisia. Aihe lukkoon jos menee mahdottomuuksiin.

[Vaari]

Kyllähän se N64 vielä hyllystä löytyy, ohjaimet vaan puuttuvat Ja kuten sanoit tatti kului aika nopiasti, joten pitänee varmaan hommata joku usbiohjain adapterilla kun tekisi taas mieli pelaamaan. Ja kyllä, itsellekin jäi parhaat muistot N64:stä, joten sitä täällä kannatetaan.

[T4iZuuni]

Itsessäni asuu aina pieni Nintendo-poika juuri N64:sen takia. Todella hyviä muistoja on koneella. Meni päälle vuosi että pääsin marionki läpi (ei 6. vuotiaana oikein hoksottimet toiminnu). Goldeneyeta tuli kyllä pelattua kavereitten kanssa älyttömästi. Perfect dark oli myös kova, mutta pitää myöntää, etten ole sitä vielläkään päässyt läpi. Taidan olla vikassa mapissa Huonoja puolia oli kyllä pelien hinta silloin. 450 markkaa pelistä!! huh huh. En kyllä ikinä myy laitetta pois, vaikken sillä enään pelaisi. Sen verran legenda se on.

Mitä nyt tuohon aikaan konsolisota oli niin minulla ja muillakin kavereilla oli sellanen mielipide, että N64:ssa oli parempi grafiikka. Enpä nyt tiedä oliko se niin, mutta mitä saturniin tulee niin enpä tuntennu ketään kellä se oli. En edes koko laitteesta tienny varmaankaan. Kuitenkin mahtavia laitteita nuo kaikki olivat tuohon aikaan.

[Pitka_Masa]

Ja N64:llähän oli hyvä määrä/laatusuhde. PS1:llä oli paljon röhnää, N64:llä verrattain hyviä pelejä melkein jokainen.

No silloin N64:n aikaan kun tuli väiteltyä konsolien paremmuudesta niin ei tiennyt oikein mitään, nyt myöhemmin on ollut mukava todeta että minähän taisin olla suht' oikeassa.

Goldeneyehän oli kovassa käytössä, vaikka ostin sen vasta 2000-luvulla. N64:n grafiikkahan on hyvää, varsinkin Expansion pak-peleissä.

[Jarppa]

Ei kuulkaa poijjaat, kyllä se Saturn kovin oli. En muuten tunne ketään muuta, joka vastaavan laitteen olisi hankkinut, mutta toisaalta, oli minulla 32X:kin. Olihan joku Daytona USA, Sega Rally, Panzer Dragoon ja Virtua Fighterit kova sana siihen aikaan. Niin ja paras futispeli Sega Worldwide Soccer.

Kun paha maailma tappoi Saturnin, jouduin hankkimaan PS1:sen. Nintsikka kävi joskus vain lainassa ja olihan Golden Eye kieltämättä kova peli. Mutta onhan Sega aina Sega. Niin hyvässä kuin pahassa.

[Pitka_Masa]

Ei kuulkaa poijjaat, kyllä se Saturn kovin oli. En muuten tunne ketään muuta, joka vastaavan laitteen olisi hankkinut, mutta toisaalta, oli minulla 32X:kin. Olihan joku Daytona USA, Sega Rally, Panzer Dragoon ja Virtua Fighterit kova sana siihen aikaan. Niin ja paras futispeli Sega Worldwide Soccer.

Kun paha maailma tappoi Saturnin, jouduin hankkimaan PS1:sen. Nintsikka kävi joskus vain lainassa ja olihan Golden Eye kieltämättä kova peli. Mutta onhan Sega aina Sega. Niin hyvässä kuin pahassa.

Joo Segallahan on sellaista peruskivaa, ainakin MD:n tapauksessa. MD tosin häviää SNESille pahasti. Jostain syystä Saturn-pojat pelaavat saturnia vieläkin kovasti, se viestinee jotain laadusta.

[Mahewcoro]

Ja N64:llähän oli hyvä määrä/laatusuhde. PS1:llä oli paljon röhnää, N64:llä verrattain hyviä pelejä melkein jokainen.

Ei tälle ole mitään pohjaa. N64:lläkin oli pieneen pelivalikoimaan suhteessa karmeasti roskaa, joka oli vielä kahta kauheampaa törkeiden pelikasettihintojen vuoksi. PlayStationille oli niin valtavasti enemmän pelejä, että myös huonoja pelejä oli luonnollisesti enemmän - mutta niin myös niitä pelaamisen arvoisia pelejä. Ja koska pelikirjaston laatu arvioidaan niiden mielekkäiden pelien mukaan, kyykytti PSX N64:ää armottomasti. Ja itse asiassa jopa Saturn, vaikka Segan huonon menestyksen vuoksi poistui markkinoilta paljon aiemmin.

Nintendo 64 oli yhtiöltä suuri virhe, mutta ei suinkaan ainoa laatuaan niinä aikoina, vaan asettui siihen samaan jatkumoon jossa oli CD-sekoilut, Virtual Boy ja itse N64:n viivästyttäminen uudelleen ja uudelleen brändin voimaan luottaen. Nintendo selvisi pälkähästä vain Gameboyn ja Pokemonin huikean suosion ansiosta, ja alentamalla laitteen hintaa niin paljon että sen sai puoli-ilmaiseksi, etenkin pelikasettien hintaan verrattuna. Laitteen omistajat saivat käsiinsä flopin jolla oli hädintuskin mitään pelattavaa, ja vähistäkin julkaisuista moni laadultaan pettymyksiä, sen lisäksi että niistä sai maksaa kovaa ylihintaa kilpailijoiden tarjontaan verrattuna. Nintendo 64 ainoana pelikonsolina olisi ollut erittäin ikävä ajatus, siinä missä Saturnilla pärjäsi sen elinajan hyvin runsaan tarjonnan ansiosta ja PlayStationin omistajat saivat lähinnä nauraa Ocarina of Timelle.

Tekniselläkin puolella laitteessa oli monia vajavaisuuksia, kuten varsin onneton äänikapasiteetti, rumasti "pehmennetyn" pelikuvan vaseliini-efekti ja erillisten, ohjaimeen liitettävien muistikortin ja tärinäpakkauksen sekamelska. Ja tietenkin itse epäintuitiivinen ja hankala kolmisankainen ohjain. Tuli sieltä lopulta muutama hyvä peli kuten Majora's Mask, mutta suurelta osin N64 oli aikamoinen epäonnistuminen, ja Nintendo sai ottaa oppia virheistään vielä koko Gamecube-kaudenkin ajan.

[Pitka_Masa]

Kuinka niin ei pelattavaa? N64:lle oli tarjolla hyvää jääkiekkoa, jalkapalloa, räiskettä, tasoloikkaa ja lähinnä zeldan ansiosta seikkailuakin. Tuo RPG-pelien puute minua on kyllä vaivannut. Ja kylläpä uskallan väittää että suhteessa N64:llä on pelimäärään nähden paljon enemmän hyviä pelejä. Toki se oli perseestä kun maksoit 450mk jostain pelistä, joka osoittautuikin huonoksi.

Äänethän N64:ssä olivat hyvät, mutta tyrmäänpä itse tämän sillä, että mitäs teet hyvillä ääniominaisuuksilla kun ei ole moduulilla paljoa äänille tilaa. Ja mitä tulee muistikortteihin, ei N64:llä tällaista ongelmaa ollut merkittävien pelien kohdalla. Harva peli sitä Controller Pakia käytti, hyviä pelejä en tiedä kuin Turok 2:n ja Rayman 2:n. Seurasinkin huvittuneena kaverieni kiroillessa deletoituneita muistikorttejaan.

N64 on tehoiltaan muutenkin väkevämpi, prossu on nopeampi, muisti on nostettavissa Expansionin avulla 8.5 megaan, jolloin pelit saattoivat näyttää hyvinkin hienoilta.

Eikä N64 ollut suinkaan floppi. Se on myynyt lähteestä riippuen 30-40 milj., yleensä puhutaan 35 miljoonasta. Tietysti tämä tuntuu pieneltä vertailtaessa playstationiin, mutta ei flopista voida puhua. (Gamecuben kohdalla voidaan.) Ja kuten sanottu, se ohjain oli paras mitä N64:lle voi kuvitella, ellei nyt puhuta siitä löystyvästä tikusta. Katselen surulla kun joku pelaa uusilla analogitikuilla varustetuilla ohjaimillani.

[Berserker]

Hei!

En oikein ole pelannut Saturnia tai N64. Pleikkarin omistin ja minusta ainakin se oli hyvää että konsolilla oli paljon erinlaisia pelejä, eli valinnan varaa löytyi. Lisäksi PS (varsinkin sen jälkeen kun Sony rippasi tatit ja tärinän nintendolta ) ohjain on ollut sellainen aina mikä meikäläisen mielestä on ollut paras mahdollinen( ainakin noista mitä olen käyttänyt: Nes, Snes, GameCube, Xbox, Xbox360, jne...). Ainut asia mikä oikeastaan harmitti oli ne kotelot missä pelit olivat, ne sattuivat yleensä menemään helposti rikki.

Mutta kuten sanoin en ole kahta muuta kyseistä konsolia pelannut kuin joskus kaupassa, enkä tiennyt ketään kellä kyseiset masiinat olisivat olleet. Joten en voi oikein vertailla näitä.

[Pitka_Masa]

Saturn olisi kiva omistaa. Ehkäpä tässä kesällä kun olen taas rahoissani...

Pleikkarilla oli tosiaan kiva pelailla aina välissä jotain pelejä kuten Asterix (se Risk-tyylinen). Mutta mitä pääpeleihin tulee, niin olen aika lailla N64:n kannalla. JA pelit joista on versiot sekä N64:lle että PS1:lle, ovat N64:llä usein sutjakkaampia. Esimerkiksi Army Men (huono pelihän se on, mutta etsitään nyt joku ihan peruspeli esimerkiksi) on N64:llä paljon parempi pelata kuin PS:llä.

[Solid Snake]

Noina aikoina tuli kyllä konsolisodittua vähän liikaakin ja on noita taistoja käyty sen jälkeenkin läpi vielä useaan otteeseen, joten vähän väsynyt alan olla sotimiseen jo

No, sen verran täytyy kuitenkin sanoa, ettei kasetti todellakaan ole ylivertainen vaikka Nipa-fanit aina jaksavatkin sellaista väittää eikä 3rd partyt olleet N64:llä parempia sillä usein ne kehiteltiin PS1:n ja CD-levyn ehdoilla, josta sitten viskottiin N64:lle jonkinlainen karsittu versio. Esimerkiksi Tony Hawk oli N64:llä melkoista kökköä. Ja Tony Hawk oli noiden aikojen tärkeimpiä pelejä.

Itse näen Saturnin aina kaikkein heikoimpana tuosta sukupolvesta, vaikka sillekin tuli pirun hyviä pelejä. PS1 ja N64 hallitsivat ja molemmille julkaistiin todella paljon kovaa kamaa. PS1 kuitenkin omissa kirjoissa oli aina hieman parempi lähinnä Metal Gear Solidin, Gran Turismon ja vastaavien pelien ansiosta. 90-luvulla Sonyn pelivalikoima vain iski allekirjoittaneeseen enemmän kuin Nintendon. Ei se kuitenkaan tarkoita, että Nintendon pelejä olisin huonoina pitänyt.

[karpaasi]

Jaa-a, sodittua ei tullut tuohon aikaan, vaan kavereiden kanssa sovussa vaihdettiin pleikkareita ja nintendoja päikseen ja käytiin pelaamaassa kumpienkin konsolien parhaimmistoa porukalla. Saturnia ei kukaan omistanut. Noina aikoina ehdottomia tähtipelejä olivat ISS PRO, FF:t, Zelda, MGS,Mario ja Goldeneye jne.

Kyllä pleikkarilla oli laajempi valikoima huippupelejä, mutta N64:lta löytyivät mielestäni tuon sukupolven mullistavimmat pelit ja mielestäni N64:n tatti on edelleen uutena parasta, mitä padit ovat ikinä tarjonneet!

Mielestäni N64:n ei todellakaan ollut floppi. Gamecube oli.

[Zoukka]

Jes molemmilta löytyy kyllä klassikkoja säkillinen. Menestyksekkäämpi noista oli toki PS1 ja onhan sille enemmän pelejäkin, mutta olivat nuo muutamat Nipakuusnepa pelit jotain aivan muuta mihin oltiin totuttu, etunenässä tietenkin Mario64, OoT ja Goldeneye. Eipä noita ohitettukaan enää siinä genissä eikä minusta vielä seuraavassakaan.

No PD toki pisti Goldeneyelle kampoihin.

Ehkä kultaisin geni ikinä. Tosin vain siksi, että Cube kuoli liian aikaisin.

[Warra]

Tuli sieltä lopulta muutama hyvä peli kuten Majora's Mask, mutta suurelta osin N64 oli aikamoinen epäonnistuminen, ja Nintendo sai ottaa oppia virheistään vielä koko Gamecube-kaudenkin ajan.

Pakko sen verran puuttua, että MM oli verrattuna ajan ocariinaan aika huono. Mielestäni Ocarina Of Time on yhä paras nintendon tekemä/julkaisema peli ikinä ja omissa kirjoissani yksi parhaita pelejä mitä olen koskaan pelannut.

[Nisupulla]

Nintendo 64 ostettiin muutaman erittäin hyvän pelin takia. Eduksi voidaan mainita rumblet ja mainiot jaetun ruudun moninpelit. Muuten pelaaminen tössäsi hyvien pelien puutteeseen, vaikka toki kalliit hinnat (600-800 mk/peli) toimi myös pätevänä jarruna. Peliohjain oli jälleen kerran innovatiivinen ja hauska. Klassikoksi jäi vieläkin yhdessä konsolin kanssa jälkipolville säästetty James Bond 007: Goldeneye.

Sega Saturnista muistoissa on kavereiden Sega Rally, jota ihasteltiin lähes esikuvansa veroisena. Muuten aika hiljaista sillä suunnalla.

Kuitenkin se millä pelattiin kaiken aikaa oli Playstation 1. Pelivalikoima, alkaen alkuun leuat lattiaan lyöneestä ensi kohtaamisesta Tekkenin merkeissä, tuosta mykistävästä näystä joka sulatti paatuneimmankin pc-pelaajan. Siihen mahtui matkan varrelle monta monituista pelitystä, laidasta laitaan sekä lupsakoita hetkiä yksin- ja kavereiden kanssa. Suru puserossa tämä myytiin 1500 markalla eteenpäin PC-pelaamisen astuessa taas kuvioihin.

[Radikus]

-Hyvät äänet, tosin mitäs niistä kun ei moduuleilla niin paljoa tilaa äänille ollutkaan.

Millä ihmeen mittarilla N64:ssa on hyvät äänet?

Sukupolvensa ylivoimaisesti paskimmat.

[karpaasi]

Sega Saturnista muistoissa on kavereiden Sega Rally, jota ihasteltiin lähes esikuvansa veroisena. Muuten aika hiljaista sillä suunnalla.

Kuitenkin se millä pelattiin kaiken aikaa oli Playstation 1. Pelivalikoima, alkaen alkuun leuat lattiaan lyöneestä ensi kohtaamisesta Tekkenin merkeissä, tuosta mykistävästä näystä joka sulatti paatuneimmankin pc-pelaajan.

Jeps, Sega Rally oli tuohon aikaan SE peli, joka olisi pitänyt saada myös pleikkarille. Ja Ridge Racer ja Tekken 2:n demo-cd:llä olivat kyllä mykistäviä kokemuksia tuohon aikaan

Isoveljen kanssa pähkäiltiin pitkään silloin Saturnin ja Pleikkarin välillä ja taisin olla itse Saturnin kannalla. Onneksi 4 vuotta vanhempi veljeni sai pääni käännetyksi ja pleikkari lähti webdirectistä tilaukseen!

[Mahewcoro]

Kuinka niin ei pelattavaa? N64:lle oli tarjolla hyvää jääkiekkoa, jalkapalloa, räiskettä, tasoloikkaa ja lähinnä zeldan ansiosta seikkailuakin.

Verrattuna niihin ziljoonaan peliin ja genreen joita Pleikalla, hämyimmistä tapauksista uraauurtaviin klassikoihin, ja Segan valtavaan laatutuotantoon ja huikeisiin ropeihin Saturnilla. N64:n pelivalikoima oli yksinkertaisesti surkuhupaisa, ja sitä ei yksi Wayne Gretzky Hockey pelastanut. N64:n tasoloikkakin oli Mario 64 + sen surkeat jäljitelmät tyyliin Banjo ja Goemon 64, verrattuna PSX:n Klonoaa, Spyroon, Crashiin, Megaman X:ään, Castlevaniaan... Pleikalla (ja Saturnilla) oli Symphony of the Night, N64:llä oli "Castlevania 64". Kumpikohan on ajaton klassikko ja kumpi unohtunut floppi?

Äänethän N64:ssä olivat hyvät, mutta tyrmäänpä itse tämän sillä, että mitäs teet hyvillä ääniominaisuuksilla kun ei ole moduulilla paljoa äänille tilaa.

Eli jos laitteeseen olisi pultannut CD-aseman niin siitä olisi saanut laadukasta ääntä ulos, vai mitä oli tarkoitus sanoa?

Ja mitä tulee muistikortteihin, ei N64:llä tällaista ongelmaa ollut merkittävien pelien kohdalla. Harva peli sitä Controller Pakia käytti, hyviä pelejä en tiedä kuin Turok 2:n ja Rayman 2:n. Seurasinkin huvittuneena kaverieni kiroillessa deletoituneita muistikorttejaan.

Niin, mitäs pelasi huonoja pelejä jotka käyttivät muistikorttia Nintendon kasettipohjaisen kalliimman paristomuistin sijaan...

N64 on tehoiltaan muutenkin väkevämpi, prossu on nopeampi, muisti on nostettavissa Expansionin avulla 8.5 megaan, jolloin pelit saattoivat näyttää hyvinkin hienoilta.

Eikös se ole vain 4 megaa (2+2)? Joka tapauksessa, ei niistä tehoista ollut paljon mitään hyötyä. Missä on N64:n Vagrant Story, Metal Gear Solid tai Panzer Dragoon Saga? Näiden pelien äärimmäisen tyylikkään suunnittelun sijaan N64:llä saatiin alkeellista pölkkygrafiikkaa.

Eikä N64 ollut suinkaan floppi. Se on myynyt lähteestä riippuen 30-40 milj., yleensä puhutaan 35 miljoonasta. Tietysti tämä tuntuu pieneltä vertailtaessa playstationiin, mutta ei flopista voida puhua. (Gamecuben kohdalla voidaan.) Ja kuten sanottu, se ohjain oli paras mitä N64:lle voi kuvitella, ellei nyt puhuta siitä löystyvästä tikusta. Katselen surulla kun joku pelaa uusilla analogitikuilla varustetuilla ohjaimillani.

Kuten tuli jo esille, Nintendo paisutti N64:n myyntiä dumppaamalla itse konsolia polkuhintaan. N64:n floppaus ei näy suoraan konsolin myyntiluvuissa, vaan pelien määrässä ja konsolin synnyttämässä kollektiivisessa pettymyksen tunteessa, joka sitten välittyi Gamecubelle. Konsoli joka vahingoittaa seuraajaansa niin pahasti ja marginalisoi pelialan entisen suurimman yrityksen kotikonsoleissa kymmeneksi vuodeksi on floppi siitä huolimatta ja ehkä jopa osaksi sen vuoksi, että epäonnistunutta laitetta sysätään kuluttajille polkuhintaan.

Itse näen Saturnin aina kaikkein heikoimpana tuosta sukupolvesta, vaikka sillekin tuli pirun hyviä pelejä. PS1 ja N64 hallitsivat ja molemmille julkaistiin todella paljon kovaa kamaa. PS1 kuitenkin omissa kirjoissa oli aina hieman parempi lähinnä Metal Gear Solidin, Gran Turismon ja vastaavien pelien ansiosta. 90-luvulla Sonyn pelivalikoima vain iski allekirjoittaneeseen enemmän kuin Nintendon. Ei se kuitenkaan tarkoita, että Nintendon pelejä olisin huonoina pitänyt.

Niin, et vain sattunut niistä jostain syystä yhtä paljoa pitämään. Pientä Nintendo-puolustelun makua ilmassa?

etunenässä tietenkin Mario64, OoT ja Goldeneye. Eipä noita ohitettukaan enää siinä genissä eikä minusta vielä seuraavassakaan.

Mario 64:n ja OoTin "ohittamisesta" voidaan olla montaa mieltä. Esim. että ne olivat ylihypetettyjä tekeleitä jotka oli ohitettu jo ennen niiden julkaisua! Goldeneyenkin suosion arvioiminen olisi helpompaa, jos pelin arvostusta ei olisi pönkittämässä uskollisia N64-faneja.

[Zoukka]

Mitä sieniä sä olet syönyt? Mäkin haluan...

Siis jos Nipa pelit lyttää graafisesti tuossa genissä niin pitää olla joko silmissä tai päässä vikaa. Eihän mikään peli tuossa genissä lähennellytkään OoT:in skaalaa ja monipuolisuutta. Olkoonkin vaseliini-efekti. Samaa pitää sanoa Goldeneyestä vai pelasitko mieluummin jotain Saturnin ja Plesen mahti-räiskintöjä?? Salli mun nauraa. GE ja PD ovat esimerkkejä ihan oikeista jeesuspeleistä.

Kuusnepan pelivalikoima on rajoittunut, mutta tuo sinun ristiretkesi on vain niin naurettavaa, että tulee oikein paha olo.

Mario 64:n ja OoTin "ohittamisesta" voidaan olla montaa mieltä. Esim. että ne olivat ylihypetettyjä tekeleitä jotka oli ohitettu jo ennen niiden julkaisua! Goldeneyenkin suosion arvioiminen olisi helpompaa, jos pelin arvostusta ei olisi pönkittämässä uskollisia N64-faneja.

Eipä tähän mitään voi enää vastata. Ei ole tehty tarpeeksi suurta rolleyes-gifiäkään, että sitä kannattaisi postata. Rest in peace dude.

[Stagg9]

PS1:sellä paras pelivalikoima ja ehdottomasti paras vaihtoehto. Itse olin pc miehiä ja ostin N64:jän vain yhden pelin takia Goldeneye, tänä päivänäkin pelailen sitä emulaattorilla ja chillstreamilla. Goldeneye ehdottomasti kaikkien aikojen konsoliräiskintä. Perfect Dark oli myös rautaa varsinkin sen moninpeli ja aseet tekivät kaiken paremmin jo tuolloin mitä kaikkien aikojen yliarvostetuin räiskintäsarja halo. N64:llä pari parasta peliä mutta PS1 jota siis itselläni ei ollut oli silti parempi vaihtoehto.

Suosittelen kaikille että hankitte pc:eelle kunnon ohjaimen ja haette N64 emun ja siihen Goldeneyen ja perfect darkin ovat rautaa vielä tänäkin päivänä.

PS. En ole nintendo fani en tykkää marioista enkä zeldoista. Täytyy kyllä sanoa että macwhore on kyllä tuossa goldeneye ja perfect dark asiassa niin metsässä kun vain voi olla.