Liian pitkästä aikaa ja näin, eli anteeksi siitä. Kirjoittelu on tosin jäänyt viime aikoina lähinnä tuonne Gamerankings-puolelle, mutta siitäkin piakkoin lisää.
Joulun nurkilla tehty havainto oli paitsi herkkää mieltäni järkyttävä ja rationaalista toimintaa vaativaa aivopuoliskoa ikävästi piikitellyt, mutta myös ongelman myöntäminen ja tätä kautta ensimmäinen askel kohti parannusta. Kyseessä on varmasti monen muunkin foorumilaisen sairastama oireyhtymä, jonka yleisimpiä Google-hakusanaparsia
Trophyt. Saavutukset. Nuo kirotut mutta silti niin houkuttelevat keräilynkohteet. Muistan kuinka aikanaan kun Achievementit tulivat julki, niin lähinnä huvitti koko idea. Miksi kukaan keräilisi mitään täysin merkityksetöntä, johon vieläpä kuluu aikaa pahimmillaan satoja tunteja? Eipä Xbox-puoli koskaan kodilta tuntunutkaan, joten eipä minua koskettanutkaan. Sitten Pleikkarin ihmeellisessä maailmassa siirryttiin uuteen aikakauteen. Ikään kuin PS3.5 -aikaan, eli aikaan jälkeen trophyjen, jTr. Luulin
Tipahti postiluukusta kutakuinkin viikko sitten varsin huokeaan hintaan ostettu Tomb Raider Trilogy, eli siis edellisen sukupolven trilogian osat Legend, Anniversary sekä Underworld. Peliaiheisena tunnustuksena on kerrottava, että eläissäni en ole aiemmin yhtäkään Tomb Raideria pelannut sekuntiakaan. Nyt onnekseni voin sanoa asiain jaman hivenen muuttuneen, sillä maaliin on saatettu näistä ensimmäinen, eli siis Legend, joka ansaitsee saada tilaa tällä unohdetulla loppusijoituspaikalla. Eikä pelkästään
Suoraan sanottuna hävettää kuinka pitkän aikaa tämäkin blogahdus on ollut unholan uruilla aikaansa viettämässä. Se ei ole edes ollut tarkoitus, vaan rehellisesti sanottuna unohduksen ja jälkimmäisen unohduksen väliin mahtui, jollei nyt ns. writer's block, niin ainakin amateur tuhertaja's block. Yritän nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja palauttaa tämän blogin niille samoille kunnian päiville joilla tämä joskus aikaansa vietti. Eli siis pyhän keskinkertaisuuden rajamaille. Tosin kuitenkaan kerran
Juhannus on ohi ja blogahduksen deadline häämöttää. Jama on siis huono muttei toivoton.
Juhannussuunnitelmat tarjosivat kaksi mahdollista skenaariota: käytännön raitis kaupunkijuhannus kaiken hauskan parissa, tai vaihtoehtoisesti putkessa etenevä mökkijuhannus keskellä ei-mitään, jonka ainoat tehtävätyypit ruokajuoman nauttimisen ohessa ovat saunan lämmittäminen ja huussin tyhjennys. Valinta oli helppo mutta itsestäänselvä, ja täten jäin kaupunkiin. Tämän turhanpäiväisen alustuksen
| iTrader Profiili | Viimeisimmät arviot | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Etsi kaikki viestit
Katso blogit
