Samaa vähän ihmetellyt minäkin. Varsinkin ihmetyttää tuo koulujen ainainen syyllistäminen, jos muksuilla on päässä pienempää tai suurempaa vikaa. Jos omaa teini-ikää miettii, niin ei niistä "ongelmista" kenellekään tullut puhuttua. Kyllähän sitä joka paikassa aina toitotettiin, että ongelmista voi puhua vanhemmille, opettajille, terveydenhoitajalle, auttavaan puhelimeen, sukulaisille, kavereille ja joulupukille, mutta siinä saa jo tuntua aika pahalta, jos jollekin oikeasti alkaa juttelemaan.Viestin lähetti alunperin pziuz
Välillä vaan tuntuu siltä, että vanhemmat voisivat tarpeen vaatiessa vähän useammin silittää tai tukistaa sitä pientä ihanaa muksuaan vähän useammin (tämä sisältää siis myös nämä "mites sulla nyt on mennyt?" sun muut teinin mielestä tyhmältä kuulostavat kysymykset, jotka saattavat kuitenkin jonkinlaista välittämisen tunnetta luoda). Jotenkin tuntuu, että jos olisin itse teininä kilahtanut niin aika helppo ne oudot ajatukset olisi ollut salata, kunnes sitten päräyttää kerralla koko raivonsa maailmalle.
Tässä tapauksessa näyttäisi kirjoittamiensa tekstien perusteella olevan kyseessä itseään vähän liian fiksuna ja muita parempana pitänyt henkilö. Siihen sitten yhdistetään nuo teini-ikäisen tunnevaihtelut, Hitlerin tekstien kokeminen järkeväksi ajattelutavaksi, ampumaharrastus jonka avulla aseet ovat helposti saatavilla ja se, että tunnetasolla pitää muita ihmisiä suunnilleen yhtä arvokkaina, kuin käytettyä nenäliinaa, niin soppa on valmis.



LinkBack URL
About LinkBacks
Siteeraa
.

