Hyvä aloitusposti, ja yllätys yllätys, pakkiskin pääsi esille.Tosiaan, aloitus on vaikeinta, ja turhauttavinta kun on todellakin kaikennäköistä sankaria netissä ja niitä uskominen. Kaikkein eniten mennään kuitenkin metsään kun totellaan sokeasti jotain isoa ja ainoata totuutta tahi henkilöä. Ajan kanssa tärkeintä onkin mun mielestä oman kropan tunteminen.
Oma salikäynti on alkanut pelkästään salikaverin takia turhauttamaan, treeniajat illalla, joskus joutuu yksin menemään eikä saa läheskään kaikkea irti eikä oikeen jaksa syttyäkään mp3-soittimen avulla. Onneton alaselkä verottaa joitain liikkeitä, kuten takareisien kunkkuliikettä sjmv:tä, jota ei nykyään saa yhtään tehtyä. Vyö auttaa vain hetkellisesti eikä ole pitemmän päälle ajateltuna mun vaihtoehto kun sillä se ei ainakaan vahvistu.
Mavetreenit tänään, jostain syystä se sujuu. Kenties tekniikka parempi, ei niissäkään hurjat raudat liiku, maksimi 205kg:a lähetään rikkomaan, nauraa saa...
Ruokavalio alkaa menemään rasvaan päin enempi ja hiilareita jätän pois, vaikkakin olin aika skeptinen ton suhteen. Pikkuhiljaa alkaa tuntemaan kroppaakin, vaikka olis pitänyt jo aikoja sitten tuntea paremmin mut paremp myöhään kun ei milloinkaan. Ekaksi tuo oli pelkkää suurta totuutta, mut ilmesesti todella monelle muullekin sopii paremmin. Tosin rasva tekee esim. dieettaamisesta martoille ja läskeille laskoille hemmetisti helpompaa, mut kunnon treenaamiseen se ei ihan optimaalinen ole, kun menetetään kuitenkin hyviä ominaisuuksia hiilareilta kokonaan pois jättäessä.
Mut ei tässä ennen kesää ja inttiä mitään dieetata, siellä mitään kisakunnossa kuulu olla, otetaan vähän ahkerammin tuota kyykkyä mukaan taas ja pikkasen panostetaan enemmän. Eikun mavettamaan! Selkäpäivät on niin parhaita...![]()



LinkBack URL
About LinkBacks
Siteeraa
Tosiaan, aloitus on vaikeinta, ja turhauttavinta kun on todellakin kaikennäköistä sankaria netissä ja niitä uskominen. Kaikkein eniten mennään kuitenkin metsään kun totellaan sokeasti jotain isoa ja ainoata totuutta tahi henkilöä. Ajan kanssa tärkeintä onkin mun mielestä oman kropan tunteminen.


Jos keväällä taas innostuisi olisi hirveen kiva. Tosiaan parasta paineen purkua sitten sen toisen asian ja sitä kunnon treeninjälkeistä fiilistä ei moni tunnetila päihitä 

