Nyt on tullut Virtual Consolen Super Mario Worldia hakattua vähän aikaa ja samankaltaisia traumoja on jäänyt kuin mistä Thomas Puha Pelaajassa valitteli. Toisinsanoen tuon kuoleman pianoluritus kuuluu kaiuttimista aivan liian usein. Ja kyllähän se sapettaa aivan perhanasti. Mutta sitten kun viimein jonkun tason pääsee pompittua läpi niin ah sitä helpotusta. Ja sekin on upeaa kun löytää niitä salaisia uloskäyntejä tasoista.
Mutta kyllähän se on se onnistumisen tuottama mielihyvä minkä takia peliä jaksaa hakata.



LinkBack URL
About LinkBacks
Siteeraa


