Millä vaikeustasolla pelaat yleensä?

[Paavi]

Gamasutralla oli varsin näppärä artikkeli pelien vaikeustasosta. Tuon jutun innoittamana ajattelin pystyttää kyselyn tänne foorumille KonsoliFIN-pelaajien tottumuksista. Millä vaikeustasolla pelaat siis pelisi?

Oma valintani riippuu yleensä vahvasti tilanteesta. Esimerkiksi Halo 3: ODST:n kohdalla suoritin ensimmäisen läpipeluukerran Heroicilla (toiseksi vaikeimmalla), koska olin arvostelemassa peliä. Tavallisesti pyrin valitsemaan jonkin muun vaikeustason kuin sen oletuksena tarjottavan (normaali). Toisinaan haluan rentoutua ilman puristusta ja normaalikin käy.

Olen huomannut, että vaikeustason valinnalla on merkittävä vaikutus pelinautintoon. Esimerkiksi Call of Dutyt olen pelannut läpi suoraan vaikeimmalla tasolla läpi, mikä on tavannut tuoda pelien suunnitteluvirheet kärjistetysti esille (Call of Duty 3, katseeni etsii sinua).

Saauvutkset / pokaalit ovat tuoneet sen hauskan aspektin vaikeustasoon, että läpäisemisestä tosiaan jää näkyvä merkki muidenkin tiirailtavaksi, mikäli näin vain haluaa. Joku saattaa ehkä saavutusten innoittamana väkisinkin jauhaa peliä liian haastavalla tasolla, mikä taasen heikentää pelinautintoa. Useimmiten saatu nautinto on kuitenkin suoraan verrannollinen palkitsevuuteen ja onnistumiseen, mikä taasen on rakentuu pitkälti etenemisen varaan.

Onhan sen tiukan kohdan läpäiseminen palkitsevaa kahden tunnin jauhamisen jälkeen, mutta pidemmässä juoksussa se heikentää varmasti tarinan ja rytmityksen tehoa, minkä seurauksena pelikokemus ei enää ole sellainen kuin tekijät ehkä halusivat. Tosin myönnän sortuvani tähän saavutushakuiseen vaikeustason nostamiseen toisinaan, vaikka paras ratkaisu voisikin olla jättää haaste vähemmälle ensimmäisellä pelikerralla. Onhan se noloa, jos arvostellun pelin kohdalla lukee merkintä vain Casualilla läpäisemisestä. =P

Vaikuttavatko saavutukset tai muut tekijät muiden käyttäjien vaikeustasotottumuksiin? Tunnustaako joku pelaavansa aina helpoimmalla mahdollisella tasolla? (Jaime Griesemer kertoi GDC-puheessaan tasapainottaneensa Halo: Combat Evolvedin ohjaamalla peliä nenällään).

[Boxraz]

Itsellä se on Täysin tapauskohtaista. Cal of duutit pelannut usein ensin normaalilla sitten veteranilla, ja hardenedilla. Joitain pelejä taas suoraan vaikeimmalla (Halot). Osaa sitten taas helpommalla. Strategia peleissä tulee usein otettua normaali tai helppo. Se on niin ketuttavaa kun luulee, ettei mikään pysäytä ja voita omaa armeijaansa kunnes vihollinen tuhoaa ja tekee vastaiskun. Taisin olla ensimmäinen kyselyyn vastannut .

[Dmn]

Itse aloitan pelit yleensä normaalilla, mutta aika monen pelin kohdalla olen hetken pelailun jälkeen vaihtanut vaikeustasoa vaikeammaksi. Varsinkin räiskintäpelejä tulee poikkeuksetta pelattua vaikeammalla tai sitten jopa sillä vaikeimmalla vaikeusasteella (esim. MW2, Metro 2033 jne). Onneksi nykyään monesta pelistä löytyy ominaisuus vaihtaa vaikeusastetta lennosta, ettei tarvitse aina alusta aloittaa jos huomaakin pelin olevan liian helppo/vaikea.

[Gasoil]

Tapauskohtaista. Räiskinnät tulee yleensä aloitettua suoraan vaikeimmalla, mutta sitten hack 'n slashit ym. skitsot suosiolla normalille, että pelistä voi edes vähän nauttia.

[Hinin]

Kaikki pelit aloitan keskivaikeustasolla ja ekan pelikerran jälkeen saatan ruuvata haastetta lisää peliin. Näin peli pysyy nautittavana, mutta toisaalta UP:uu on antoisampaa. Kyllä, olen nynny.

[rioichi]

Aina kun pelaan uutta peliä aloitan normi vaikeustasolla ja sillä pelaan läpi. Jos peli on hyvä ja sellainen että haluaa pelata uusiks niin sitten uusi pelikerta menee vaikeammalla.

[Morehit]

Poikkeuksetta normaalilla. Usein käy kyllä niin, että päivän tai parin päästä ruuvaan vaikeustasoa korkeammalle ja aloitan uuden kierroksen.

[Katalamieli]

Legendaarisen mielisairas veteraani ei odota ostamiltaan peleiltä vähempää, kuin masokistista mielenlaatua vaativaa vaikeustasoa heti kättelyssä.

Pelaaminen vaan ei tahdo tuntua palkitsevalta, jos peli ei ajoittain potki munille ja vielä ohimennen päähänkin. Tietenkin asiaan kuuluu, että pelin sielunelämästä voi vaativan oppimiskäyrän jälkeen päästä perille ja pelaaja voi sitten potkia vuorostaan peliä takaisin arkoihin paikkoihin. Tämä oppimiskäyrä voi olla pitkäkin, mutta kuitenkin pääasia on se, että pelaajalla on mahdollisuus päästä joskus tilanteen herraksi.

[WeradE]

Vastasin oletusvaikeustason.
Lähes aina tulee ensimmäinen läpipeluu vedettyä juurikin normal-tasolla.
Mikäli uudelleenpeluuarvoa löytyy niin se sitten vaikeammalla, usein trofeidenkin saanti tätä edellyttää.
Esimerkkinä nyt Unchartedit tullut pelattua ensin normaalilla ja sitten vaikealla & murskaavalla.
Heavy Rainin tosin pelasin heti vaikeimmalla tasolla - eikä sekään qte-kohtauksista tehnyt kuin aavistuksen keskittymistä vaativia.

[T4iZuuni]

Yleensä normaalilla. Pari kertaa on aloitettu Hardilla ja huomattu pelin keskivaiheilla, että tästä tule enään mitään. Monesti normaalin jälkeen aloitan hardilla, jos peliä vaan jaksan enään pelata. Gamerscoren/Trophien perässä en pelaile, vaikkakin joskus ne voivat motivoida pelin aloittamista suurremmalla haasteella.

[Kabanossi]

Haloissa valitsen toiseksi vaikeimman, eli Heroicin. Pelaaminen on haasteellista, mutta ei turhauttavaa. Yleensä pelaan kuitenkin normaalilla, sillä haluan fiilistellä ja nautiskella. Ei haittaa vaikka peli menisikin läpi vain parilla kuolemalla, aloitan kuitenkin pelin myöhemmin hardilla saavutukset mielessä.

[Slash80]

Normi vaikeusaste on ollut iha sopiva itselle ja nykyään ei oo silleen aikaa pelata kuten nuorena, joten uudelleen pelaamisetkin jää aika vähäiseksi. Mieluumin sit tutustuu uuteen peliin. Halot on ollut sellasia että niihin tulee usein palattua uudelleen. Joskus saattanut jopa jonkun kentän mennä vaikeammallakin.

[Dr_Gred]

Ekalla kerralla nautin vain pelistä enkä mieti saavutuksia, eli pelaan normaalilla. Jos jaksaa uudestaan pelata niin sitten vaikealla ja samalla koittaa sitten keräillä jotain. Omasta mielestä se tuhoo nautintoa jos ottaa heti vaikean ja siten turhautuu peliin.

[cosmo21]

Ekalla kerralla nautin vain pelistä enkä mieti saavutuksia, eli pelaan normaalilla. Jos jaksaa uudestaan pelata niin sitten vaikealla ja samalla koittaa sitten keräillä jotain. Omasta mielestä se tuhoo nautintoa jos ottaa heti vaikean ja siten turhautuu peliin.

Itselläni on sama tapa pelata. Ensimmäisellä kerralla peli läpi normaalilla ja sitten vasta vaikeammilla tasoilla.

[TeRm0z]

Kompataan useimpia. Eli yleensä peli aloitetaan normalilla (ellei ole arvostelussa haukuttu poikkeuksellisen helpoksi) ja pelataan fiilistelemällä läpi. Pelaamisen kuitenkin tarkoitus olla pohjimmiltaan hauskaa. Mikäli peli on tarpeeksi hyvä, toinen kierros vedetään vaikeusaste tapissa (Halot, Codit jne) ja otetaan ylimääräiset Trophyt/Achievementit kotiin kunnon masokisti asenteella.

Tosin esim. Uncharted 2 piti vetää kolmesti, kun crushing ei avautunutkaan vasta kuin hardin läpipeluun jälkeen. Noh, tulipa pelille pituutta mukavasti.

[hasselhoffi]

Tapauskohtaista. Räiskinnät tulee yleensä aloitettua suoraan vaikeimmalla, mutta sitten hack 'n slashit ym. skitsot suosiolla normalille, että pelistä voi edes vähän nauttia.

sama jepjep, paitsi myös tasohyppely- ja jotkut esim. urheilupelit yleensä vaikeimmalla, jos ei millään läpi niin siitä vaan alaspäin yksi taso kerrallaan, jos se tuntuu mahdottomalta. Ennen valitsin Super Marion autopeleissäkin helpoimman, koska en halunnut epäonnistua.

[Garam]

Vastasin sitten ensimmäisenä helpon

Yleensä aloitan pelit easyllä, sillä haluan olla ylivoimainen vihollisiini nähden. Sillä mikään ei ole niin ärsyttävää kuin jumittaa jossain pelissä missä tekniikka/kontrollit eivät ole niin kohdillaan, epäreiluja äkkikuolemia jne. Tällaiset tapaukset sattuvat sitten lentämään suoraan myyntiin. Ja mitä oikeasti haen peleistä on hyvä tarina,
haluan keskittyä sen seuraamiseen, enkä niinkään hae haastetta pelaamisesta.

Toki poikkeuksiakin löytyy Haloja Heroic&Legendary tasolla, kart-pelejä Hardilla.

[nothing]

Yleensä tulee otettua vaikein mahdollinen. Tai vaihtoehtoisesti pykälä alempaa siitä. Eli esim. coddot ensin hardenedilla ja sitten vasta Veteranilla.

Eniten pelinautintoa syö sitten älyttömän vaikeat pomotaisetlut suhteutettuna muuhun vaikeustasoon. Hyvänä esimerkkinä Dragon Age loppuvihollinen. Muuten peli oli vaikeimmalla aika helppo homma, mutta loppu oli sitten järjetön.

[hasseli]

Yleensäkkin normal.

[Sheart86]

Aloitan lähes aina normaalilla, paitsi jos tiedän että peliä on hehkutettu helpohkoksi niin valkkaan vähän vaikeamman vaikeusasteen. Tykkään pelata pelejä useasti läpi, joten tuo vaikeammalla pelaaminen toimii hyvänä tekosyynä pelata uusiksi