
Viestin lähetti alunperin
Genz
Olen pelannut jääkiekkoa itse erittäin pienestä lapsesta - pitkälle nuoruuteen, jonka jälkeen aikuisena vain silloin tällöin. Olen käynyt jäähallilla suosikkijoukkueeni peleissä isäni polvella jo 2 vuotiaasta asti ja nyt teen sitä samaa omalle pojalleni, joka on jo vuoden käynyt peleissä, vaikka on kolme vuotias. Olen pelannut tietokoneilla C64:stä lähtien ja lätkäpelejä Wayne Gretzkyistä lähtien pääpelityyppinä. Olen läpi käynyt 2K sarjan, ja EA:n sarjan version - jokaikisen mistä olen kuullut. Tämän lisäksi pelaan aktiivisesti
PES sarjaa. Allekirjoittanut seuraa erittäin aktiivisesti SM-liigaa sekä NHL:ää: netitse sekä Canal+:n sekä ottelutapahtumissa aktiivisesti käyden.
Tähän pohjautuen vertailen nyt NHL2K7:n demoa sekä NHL07:n demoa.
2K3 oli raikas tuulahdus pitkään paikoillaan junnanneelle ja arcadeen höynähtäneelle EA:n hallitsemalla kiekkoscenelle. Fysiikka oli tervetullut uudistus ja vei virtuaalilätkän taas tasoa korkeammalle. Tällöin EA jäi selvästi rannalle.
2K4 taas oli hieman paikoillaan junnaamista pikku pikku uudistuksineen, mutta jopa joillain osa-alueilla takapakkina. 2K5 ei paljoakaan tuonut uutta ja 2K6 oli mielestäni jo sellainen takapakki, että EA pääsi vähintään tasoihin NHL06:n kanssa, jossa oli ihan mielyttävän tuntuinen ottelutapahtuman haju, mutta silti vielä niin paljon kehittämisen varaa, ettei kylmiä väreitä päässyt kulkemaan selkäpiitä pitkin kuin "silloin muinoin".
Nyt NHL07 koittaa mennä ohi NHL2K7:sta ja mielestäni demojen perusteella onnistuu siinä. Ainakin kohdallani.
NHL 07:n valttikortti on kahdella tatilla pelaaminen. Molemmissa kun nyt sitten on realistinen kiekon fysiikka. Otteluissa kiljoonasti olleena pidän NHL07:n tapaa, esittää ottelutapahtuma, paljon miellyttävämpänä ja realistisempana. NHL2K7:n Star Warsin Deathstarin lopputaisteluun mielikuvillaan vievä sinfoniaorkesterin dramaattinen pauhu saa mieleen urheiluelokuvat. Ja yhtään parempaa urheiluelokuvaa en ole koskaan nähnyt kuin ihka oikea ottelutapahtuma.
Itseäni kävi ensin naurattamaan nämä ultimaalisen dramaattiset kamera-ajot, pelaajien silmämuniin zoomailu ja muut, mutta sitten se ei enää edes naurattanut vaan jopa puistatti, kun pelissä ei ole selostusta vaan tämä dramaattinen sinfonia orkesteri jatkaa oksennusdramaattista pauhuaan.
Itse pelissä paljon hehkutettu luistelu on osakseen hyvää. Luistelussa on painon tunnetta enemmän kuin EA:lla, mutta ei 2K7:aan puhtain paperein pääse. Edelleen vanhaa kunnon liitelyä on välillä havaittavissa, muttei se peli-iloa ainakaan allekirjoittaneelta vie.
Taklaukset tuntuvat realistisilta, vaikka kokonais fiilis edelleen on vähän liitelyä muistuttava kokemus. Laukaus lähtee hyvin ja kiekkokin kimpoilee realistisesti. Tekoälystä en voi sanoa mitään, koska demo lienee helpoilla asetuksilla. Itse tein vähintään kaksi maalia erään ja kone ei yhtään koko testisession aikana.
Mutta lievää huijaamisen tunnetta koin maalivahti pelissä. Kun dramatiikka halutaan säilyttää, niin jos maalin jälkeen pääsin uudelleen melkein heti unelma paikkaan, niin jotenkin kummallisesti molari aina kerta toisensa jälkeen veti ihme seivit. "Jotta peli pysyisi tiukkana ja dramaattisena". Voi olla aivan "musta tuntuu" juttu.
Wanha tuttu onetimer on se juttu mitä 2K7:ssa pitää hakea. Viivaltakin kannattaa laukoa, mutta maalin tekemisen tunnetta en kyllä tavoittanut kertaakaan vaan jotenkin "sitä samaa mitä tää on aina ollut" tunne valtasi pian mieleni. Ja samaan aikaan dramaattinen sinfoniaorkesteri piti pulssin korkealla (muka).
Yhtäkään uusintaa tai hidastusta en demossa nähnyt. Aina tiukankin tilanteen tai maalin jälkeen saimme nähdä jonkun ennalta näytellyn dramaattisen kohtauksen ja niitä ei valtavan montaa tuntunut olevan. En tiedä, mutta minulle jääkiekko ei vain näytä eikä tunnu tältä. Minulle se on monen monta tuiki tavallista runkosarjanottelua eikä joka peli oli Stanley Cupin seitsemännen finaalin kolman jatkoerä.
Tuuletukset ja välianimaatiot olivat jotenkin niin urheiluelokuvamaisia, että niistä oli kaukana jääkiekon todellinen hien haju ja pelaajien todellinen olemus. Ja eikö ketään muuta häiritse, että kopissa on vain 5 pelaajaa ja maalivahti (joka sekin on kokoajan maski päässä), eikä se, että jäällä lämmittelee vain sama viisikko tai että kopista jäälle dramaattisesti marssii tämä ihmeviisikko? Minua nimittäin häiritsee.
NHL2K7 on demon perusteella "ihan kiva", mutta ei tarjoa minulle mitään sellaista, että maksaisin yli 60 kokonaisesta pelistä.
NHL07 sitten tarjoileekin ainakin jotain uutta. Siitä kertonee se, että koin aidosti oppimisen riemua kun sain kiekon menemään sinne minne ennen rangaistuslaukausta päätin. "Vasen ylänurkka rystyltä." ja kun se sinne helähti, niin tunne oli aito. Ja samaten kun opettelin lämmäämään. Kun kiekko vihdoin alkoi lähteä kovaa ja tarkasti ja vieläpä sinne minne halusin, niin se lämmitti vanhan kiekkoilijan mieltä.
Immersio pelitapahtumasta on omasta mielestäni valovuoden edellä 2K:n vastaavaa. Pelaajien elekieli on todella hyvin mallinnettu ja pään sisällä kuulee sen mitä ei voi kuin yrittää huulilta lukea. Maalivahdin elekieli on myös kerrassaan upeasti mallinnettu, kuten koko maalivahdin olemus, torjunnat ja torjuntayritykset. Katse pyrkii olemaan kiekossa ja jos ei ole, niin maalivahdille sattuu erittäin inhimillisiä lapsuksia - aivan samoja, mitä olen ollut todistamassa pääsarjatasonkin peleissä useita kertoja. Inhimillisyys on huippu vaikea tehtävä vangita peliin, mutta EA on mielestäni siinä hienosti onnistunut. Ainakin paremmin kuin 2K-sarja.
Välianimaatiot ja uusinnat ovat urheilutapahtumaa korostavia. Ja mielestäni käsivarakamera efekti toimii. Zoomi tulee kuin tv-sarjassa 24 ja kamera miehen olalla kuva ei ole tärisemätön kun kuvataan maalivahtia 50 metrin päästä. Tämä on pieni, mutta hyvä efekti. Ja ennen kaikkea aidon tuntuinen "hiomattomuudessaan". Elokuvassahan moisia ei voisi olla - eikä täten 2K7:n elokuva jääkiekkopelissäkään.
Luisteluanimaatio on mielestäni hyvä, mutta välillä häiritsee pelivihellyksen jälkeinen liitely. Vaikea on sanoa kuinka paljon sitä on itse pelissä, kun rankkarikisa on kuitenkin oma maailmansa. Mutta kummankaan sarjan "liitely" ei omaa peli-iloani vienyt, vaikka sen molemmista merkille paninkin.
Ääniefektit NHL07:ssa miellyttävät omaa korvaani. Tunnistan hetki kilven "pläsähdyksen", patjojen "pamahduksen", maskiin osuneen kiekon "kopsahduksen", lasiin kilahtaneen laukauksen, laitamainoksien päällä olevaa pleksiä räsäyttäneen lyöntilaukauksen, kaukalon keltaisen listan "hyrinän" ja tolppien monet eri taajuiset kilahdukset riippuen siitä mihin kiekko kulloinkin osuu. Myös yleisön "Get out of there!" - "What are you doing?!" huudot maalivahdille päästetyn maalin jälkeen kuulostavat pelottavan tutuilta.
Kaiken kaikkiaan lienee tämän tunnepitoisen, julkaisukelvottoman, mielipidepläjäyksen kooste selvä tämän kirjoituksen alusta loppuun lukeneille: Kyllä. Pidän valtavasti NHL 07 demosta, mutta NHL2K7 demo ei säväytä juuri millään tavalla. Tästä todisteena se, että kun NHL2K7 demoa pelasin väkisin sen 10 peliä (vaikka odotukset olivat korkealla), niin NHL07:n rankkareita olen tahkonnut jo nyt satoja kertoja. Ja aina lupaan itselleni, että "vielä tämä skaba" ja hyvin harvoin se pitää. Päivästä toiseen jaksan niitä samoja rankkareita vetää ja sen kertoma on karutonta:
Odotan NHL07:kaa kuin pikkupoikani joulua. Mutta NHL2K7 sarjalle joudun sanomaan, että "kiitos hallitsija-ajastasi, mutta nyt on aika palauttaa kruunu - ainakin täksi kaudeksi EA:n päätyyn."
Ugh - olen mielipiteeni ilmaissut.
- Genz