Avataan taas.
Aika pitkälti Arbiter tuossa pointtia jo avasikin, mutta mulle ME-sarjan "tosifani" on se joka on hyvinkin pikkutarkasti pelannut pelit läpi - eli kahlannut ne lukemattomat dialogivalinnat, tehnyt kaikki mahd. tehtävät, värvännyt kaikki tiimikaverit tai muuten vain solminut sosiaalisia suhteita mahd. paljon jne. Vähintään kymmeniä, jopa satoja tunteja.
Nämä "tosifanit" olisivat ansainneet jotain parempaa, mielestäni.
Riippuu miten paljon tulkinnanvaraisuutta on, tai miten paljon lopussa tavallaan vain "unohdetaan" tiettyjä pelimaailman aiempia tapahtumia. Itsessään se ei ole aina huono asia.
Takerrut nyt tuohon "tulkinnanvaraisuuteen", varsinkin kun en kaikkea muista Sunshinen lopusta (ehkei se niin tulkinnanvarainen ollutkaan kuin muistan - mutta aika kökkö se loppu oli). Pointtini oli se, että on elokuvia tai vaikkapa pelejä, jotka lähes pilataan niiden lopulla. Ja usein niin, että halutaan jotenkin selkeästi muusta tarinasta ja maailmasta "erottuva" loppu, joka ei sitten oikein "istu" siihen mitä on aiemmin nähnyt.
Lyhyesti: Olin ME3:n loppuun samalla tavalla pettynyt kuin esim. Sunshine-leffan loppuun. Molemmista jäi huono maku päällimmäiseksi, vaikka 80% olikin lähes täyttä rautaa. Silloin mielestäni tekijät ovat osin epäonnistuneet.
Hieman ME3:n online-puolta pelailin (ihan hauskaa), mutta muuten ei ole enää mitään kiinnostusta palata ME-maailmaan. Onhan se vähän outoa kaiken sen tahkoamisen jälkeen.



LinkBack URL
About LinkBacks
Siteeraa

" -loppu, vaan pelkoni osoittautuikin toiveuneksi. 
) 
