Eloa retrokeskusteluun?

[sunnpeople]

PC Enginelle on todellakin kiistatta eniten shmuppeja. 67 hu-cardille ja 42 cd:lle. Suurin osa on vieläpä suht' halpoja (alle 30 dollarin, irrallisia hu-cardeja saa alle 10 dollarin hintaan) joten kelvon kokoelman saa suhteessa pikkurahalla. Ongelma onkin se koneen hankinta. Itselläni on tällä hetkellä ensimmäinen malli eli valkoinen PCE sekä PCE Duo-R. Molemmat on vielä viritelty PAL-käyttöön eli oikeanlaiset muuntajat sekä RGB-SCART löytyy. En kyllä ole edes miettinyt PCE:n myymistä vaikka Duokin on ollut jo pidemmän aikaa, mutta jos tarpeeksi maksetaan...

Kiinnostaisko joku kone vaihdossa? Hmm let's see (saa Vectrexin päähänsä ylähyllyltä).

[Nisupulla]

Vanhoista pelikoneista mieleen nousee monta ja tietysti ensimmäisenä legendat jotka ovat kaikki muidenkin huulilla. Sieltä hieman sivummalta, voisi poimia sellaisia kuin Sinclair Spectrum 48K. Tämä kone oli meidän kuusneba-faniboitsujen yleinen pilkan kohde ja konesodan parhaiten takaisin antanut vastus Tietysti oli montakin asiaa jotka oli kilpailevalla merkillä paremmin, mutta eihän niitä tohtinut ainakaan ääneen myöntää. Microsoft onnistui myymään basic-runkonsa Commodorelle josta me saimme sitten myöhemmin kärsiä. Spectrum-faniboyt kaveripiirissä väänsivät omalla koodilla strip-pokerin ensimmäisten viikkojen aikana kun itse ei saanut aikaan muuta kuin jotain tekstiseikkailun tapaista (if a$=K then go to 10). No asia kuittaantui kun heitti ruudulle pelejä jotka löytyivät kummallekin koneelle mutta kuusneballa vain paljon parempana.

Tunnelma kaverin avaessa kuoresta Englannista ware-kumppanilta saamaansa kassua oli jotain sellaista mitä ei ehkä tänään internetin aikana ymmärrä. Kasetin sisällöstä ei ollut mitään ennakkotietoa ja sitä koneelle purkaessa tunnelma oli odottavan jännittynyt. Samanlaisen tunnelma saa nykyään ehkä silloin kun jonottaa uuden sukupolven pelikonsolia pelikauppiaan oven takana ensimmäisten joukossa ja pääsee kotiin tekemään sen ensimmäisen käynnistyksen.

[Tonppa]

Sinclair ZX Spectrum 48k oli kova sana monessa mielessä. Itse pidin siitä enemmän kuin Commodore 64:sta, sillä Specun basicilla pystyi räppäilemään omia juttuja helposti.

Speccyn "Battle Cars" oli aivan uskomattoman upea peli, eikä sitä muilla tietokoneilla nähty. Yksi parhaimmista peleistä, mitkä on lapsuudesta jäänyt mieleen. Sitä pelattiin varmaan satoja tunteja. Valehtelematta.

[sunnpeople]

Mieleen tulee myös Sinclair QL, joka oli Sir Cliven erittäin kunnianhimoinen über-kone. Itse diggailin myös englantilaista Your Sinclair-lehteä, joka oli zzapin ohella tuon ajan laatujulkaisuja.

Käännöspeleissä mentiin sieltä, missä aita oli matalin. Niinpä kuusnelosen RanaRama, The Great Espace, Jack The Nipper jne. oli aivan identtisiä speccu-versioitten värimaailman kanssa.

Ilmiö toistui sitten Atari St/ Amiga kaudella, kun pelit portattiin heikoimman lenkin mukaan (Atari Stfm) suoraan Amigalle. Lisäksi Dungeon Masterin lisäosakin taidettiin jo pelata läpi, ennen kuin Amiga sai omansa.

Tänä päivänä Suomessa Sinclairista saa jo maksaa maltaita ja se on halutun koneen maineessa. Sillä tehtiin aikoinaan YLE:ssä mm. tv-ohjelmien alku- ja lopputekstejä, joten aivan ilman meriittejä tosikäytössä ei kone ole Kuusnelonen oli auttamatta pelikone, vaikka kapasiteettia olisi ollut vaikka mihin, mutta basic vain ei ihan ollut huonomuististen heiniä. (Vieläkin muistan POKET ruudun väreille).

[Nisupulla]

Sir Clivestä en ole kuullut sitten edellä mainittujen aikojen. Käsittääkseni kyseessä oli huippuälykäs kaveri jolla oli myös jotain bisnes-taitoja, mutta ei kuitenkaan riittävästi jotta olisi firmansa pystyssä pitänyt. Loppupeleissä pioneerit kaatuvat lupaavan alun jälkeen. Näin kävi Atarille, näin kävi Commodorelle ja näitä aikaisemmin Spectrumille. Voiton otti taho joka silloin ei käynyt edes mielessä. On se julmaa

[sunnpeople]

Jack Tramielin myöhemmät vaiheet Atarilla on myös hieman synkkiä. Uskomatonta, että sekä Atari St:n ,että Atari 5200:n ja 7800:n kanssa piti leipoa niin kauan, että ne oli julkaisuvaiheessa auttamatta vanhentuneita. Atari Ste olisi ollut se, mikä olisi pitänyt siinä vaiheessa vähintään julkaista.

Sir Clivellä oli niin kunnianhimoisia projekteja, että ne vei varmasti kaikki energiat epäonnistuessaan. Toisaalta ei Nolan Bushnellin konkurssikaan nyt ainakaan omaa mieltä lämmittänyt. Hän oli 50% suuri visionääri, mutta valitettavasti 50% ahne, mutta kehno liikemies.

Eniten sydän itkee verta, kun ei Vectrex ja Coleco saaneet jatkoaikaa. Colecolla oli tuo Donkey Kong-lakijupakka ja Vectrexillä myytti liian kalliista vektroimonitoreista jatkoerää suunnitellessa.

Commodore 64 sentään sai elää pitkän ja hyvä elämän kurjasta basicistaan huolimatta.

[Nisupulla]

Atari ST ansaitsee kyllä suuremman kunnian pelikoneiden historiassa kuin mitä sillä nyt on. Taisi muuten olla monen commodorea inhoavan valinta. Ainoa vaihtoehto Amigalle. Että sikäli jakautuminen omiin toisia kyräileviin kuppikuntiinsa konemerkin perusteella ei ole mitään uutta Nämä olivat vielä niin kalliitakin ettei ollut varaa hankkia molemmat vaikka haluja olisikin ollut. Lähtöhinta taisi Amigalla olla 4995 mk ja Atari ST:llä hiukan vähemmän? Lopulta tuli iso paha mörkö, Personal Computer.. Huudetaanko nettihuutokaupoista nostalgian lumoissa vanhoja pc-koneita? Tuskin tai sitten pitää jo olla todella vanha, niitä ensimmäisiä malleja.

[sunnpeople]

Niin, kyllä omakin valinta kallistui Atari St:hen, kun oli sen verran halvempi! Niin tasan tarkkaan tuli rahat hassattua, että ainokaisen pelin (Sidewinder) levykkeet piti käyttää uudelleen omien ohjelmien tallennukseen. Tämä harmitti myöhemmin suuresti.

Murheet kuitenkin unohtui, kun kesätöitten jälkeen sai hankittua Dungeon Master-pelin! Tuota tuli kaikki rope-kaveritkin pelaamaan, vaikkei compuuttereista mitään ymmärtäneetkään.

Kuten nimikin sanoo, ei PC-kone ole kovin persoonallinen, eikä kloonikoneilla ole sitten niin mitään keräilyarvoa. Jotkut tietyt prossat on kuitenkin haluttuja harrastajien keskuudessa. Esim. Duroneita, Asuksen emoja ja SDRAM 133mhz-muistia olen myynyt ihan viime vuosinakin vielä.
CP/M-koneet onkin jo sitten asia erikseen. Esim Spectravideo X'press ja Kayprot on erittäinkin haluttuja.

Amiga/Atari St-sodalle ei oikein ole aihetta. Koneet on aika eri käyttötarkoituksiin noin hyötykäytössä ja St oli kuitenkin aina marginaalisen vähemmistön ja musikanttien valinta Suomessa. Vektorigrafiikka-peleissä St oli karvan nopeampi ja tämä asia todella vaikutti eräitten klassikoitten pelattavuuteen. Stargliderin alkuruutu on kuitenkin itsellä korruptoitunut, enkä ole noita pelannut enää vuosiin. 16-bit Elite jäi myös kesken.

[Nisupulla]

Commodore 64 tuli aluksi ilman kasetti-/levyasemaa. Siinä sai lähes kuukauden päivät tehdä omat pelit broidille ja faijalle Ihan hauska vaihe pelaamisen historiassa omalla kohdalla. Tämän pelikoneen hintahan oli 2995 mk joka suhteutettuna tähän päivään on juuri se maaginen 500 euroa johon seuraavan sukupolven konsolitkin nousevat hinnaltaan hieman runsaammalla varustuksella.

Ensimmäinen pelaamani Dungeon Master taisi olla Mattelille jos oikein muistan. Tästä nyt ei enään ollut kovin pitkä matka sitten itse roolipeleihin ilman pelikonetta, vain nopat, lyijykynä ja ruutuvihko sekä sääntökirjat

Muista kaveripiirin koneista tulee mieleen Spectravideo MSX. Jossain vaiheessahan tästä MSX-standardista povattiin vaikka mitä mullistajaa kun useampi konevalmistaja teki koneita tälle formaatille. Kuitenkaan mitään suurta suosiota eivät keränneet, vaikka ihan maukas basic ja kivat pelit löytyivätkin. Lasketaanko tämäkin mahalasku yksinomaan Commodoren ansioksi? Liian suosittu tekijä markkinoilta syö ehkä innovatiivisemmat ja jopa paremmat koneet pois kuvioista? Eihän se olisi ollut ensimmäinen kerta silloinkaan.

[sunnpeople]

Bitissä oli aika kriittisiäkin kommentteja MSX:n suhteen, samoin ulkomaisissa (englantilaiset) pelilehdissä sille ilkuttiin vertailussa C64:ään. Ehkä tuo oli sitä englantilaista angstia, kun Spectrum oli mitä oli? Heikko kiusaa heikompaansa?

Aika hyvä esitys silti kuuslankulta kaataa kokonainen standardi. Tekniset avut etenkin MSX2 koneissa ovat kuitenkin vaikuttavat. MSX1-standardista alkoi joka valmistajalta tulla hivenen sliipattuja malleja, kuka mitäkin ominaisuutta paranteli, tämä saattoi kääntyä standardia vastaan, kun ei kaikki ohjelmat toimineetkaan kaikissa koneissa. SVI:n koneillekin piti vaihtaa komponentti, jotta 16-bittiset äänet saatiin kuulumaan jne. Lopulta ostajien huomio kiinnittyi siihen koneeseen, joka naapurin Villelläkin oli (lähinnä krakatut pelit houkuttimena)=c64.

Tänä päivänä MSX:n kerhotoiminta elää ja voi hyvin. Paraillaankin taitaa olla pienimutoinen meetinki menossa tuolla pääkaupunkiseudulla.

Suurin asiantuntija MSX:n suhteen en ole. Omat kiinnostuksen kohteet on Colecovision ja Sega SC-3000, jotka kuitenkin teknisesti on aika lähellä MSX:ää.

Kun ottaa huoimioon, että jopa Sega SC tuomittiin flopiksi (sitä ei koskaan myyty jenkkilässä), niin sille on kuitenkin erittäin kattava lisälaitevalikoima levareineen kaikkineen ja todella mittava pelikokoelma. Samaten lienee MSX ollut kotomaassaan japanissa lähes NESin asemassa ainakin hetkellisesti, mutta tosiaan eri yhtiöitten keskinäinen kilpailu nakersi perustuksia koko standardilta.

MSX:lle on todella kiintoisia pelejä keräilymielessä esim. Gradius-sarja, Castlevania-sarjan alkuperäispeli Vampire Killer ja alkuperäinen Final Fantasy, joka on vieläpä pakattu todella näyttävästi! NAM.

[sunnpeople]

Ensimmäinen pelaamani Dungeon Master taisi olla Mattelille jos oikein muistan. Tästä nyt ei enään ollut kovin pitkä matka sitten itse roolipeleihin ilman pelikonetta, vain nopat, lyijykynä ja ruutuvihko sekä sääntökirjat

Siis Advanced Dungeons & Dragons-sarja Mattelilla. (Ymmärsin kyllä mitä tarkoitit!) 16-bittinen DM on sitten tavallaan 3D AD&D, mutta ilman virallista lisenssiä ja tavallaan ihan oma maailmansa. Siihen on kyllä paljon helpompi päästä sisälle, jos on pelannut aitoa ropea.