Pelaamiskokemus vs pelaamisaika

[Traddash]

Kaipa otsikko on oikein eli kumpi on tärkeämpää pelin ostamisen kannalta.

Pelaamiskokemus
Esim. vaikka Uncharted 2 missä tarinan eteneminen ja toiminta on hyvin saatu niputettua yhteen mahtavaksi kokemukseksi mutta se tarjoaa sen vain kerran joka kestää sen 8-9 tuntia.

Vai

Pelaamisaika
Esim. minulle inFamous on ainut yksinpeli mitä olen jaksanut pelata ainakin sen 60 tuntia vieläkään kyllästymättä siihen.

Erot näiden kahden välillä minun kohdallani on se että Uncharted tarjosi enemmän koukuttavia toimintakohtauksia mikä sai itseni nauttimaan kyseisestä pelistä sen ensimmäisellä pelikerralla erittäin paljon eli peli oli toimintaelokuvamainen kun taas inFamous piti mukana koko pelin ajan ja jälkeen päin siitä sai positiiviset tunteet edelleen kaiketi koska pelaaminen oli vapaampaa ja varsinaista pelaamista verrattuna Unchartedttiin jonka vuoksi inFamousia jaksoi pelata jälkeen päin enemmän.

Eli kumpi on parempi indikaattori pelin hyvyydestä, ensi kerran pelaamiskokemus vai pelaamiseen käytetty aika.
Pitäisikö pelit jotka painottavat ensimmäisen pelikerran putkimaiseen elokuvakokemukseen myydä halvemmalla kuin pelit joihin voi upota useampi sata tuntia?

Mieluusti puhuttaisiin enemmän yksinpeleistä kuin moninpeleistä.

[-WaLuigi-]

Itselläni valinta osuu aikalailla tuohon väliin, eli pituudella ei juuri ole väliä. Ainoat mitkä merkitsee aloitettavaa/ostettavaa peliä valitessa, on sen hetkisen fiiliksen ohella edellinen pelattu peli. Mammutiksi venyneen Final Fantasyn tai Mass Effectin jälkeen on kertakaikkiaan vain pakko saada väliin jotain helpommin pureskeltavaa. Ja taas parin lyhyenlännän pelin jälkeen pidemmälle löytyy kiinnostusta enemmän. Selkeästi kuitenkin lyhyempiä tulee enemmän pelailtua, sillä sen aloittaminen ei kuitenkaan ole sellainen operaatio, jolle täytyy varata seuraavat kolme kuukautta. Tosin samalla lyhyet jäävät suhteessakin useammin kesken, vaikka tietäisi niiden kestävän vain muutamia tunteja, sillä lyhyempää peliä tsekkaillessa voi vähän kokeilla riskialtiimpia ja erilaisempia pelejä. En edes muista milloin olisi viimeksi tullut aloitettua joku täysin tuntematon mammuttipeli, vaikka monesti on tullut mietittyä jonkun japsiropen tilaamista.

Sikälikään pelin pituudella ei niinkään ole väliä, sillä äärimmäisen harvoin on pelin tarinan loputtua tullut jäätyä vain hengailemaan pelin pariin. Jos tarina on hyvä, sen pelaa ilomielin alusta loppuun pituudesta huolimatta, mutta lopputekstien skrollatessa on peli käytännössä levyn koteloon laittamista vaille hyllyyn unohtuva tapaus.

[Jarppa]

Kokemus. AINEC. Pitkiä pelejä (sanotaan esim yli 20h) en enää edes osta. Ne jäävät kesken eivätkä sitä pysty tarjoamaan haluamaani kokemusta. Usein pelit sisältävät muutenkin silmiinpistävän keinotekoista lisätekemistä, joka ei yllä pelin 'ytimen' tasolle. Esimerkkinä vaikkapa LA Noiren ja Infamousin sivutehtävät. Aluksi tarjoasivat mukavaa vaihtelua, mutta loppujen lopuksi alkoivat toistaa itseään.

[Hinin]

Minulle kelpaa kaikki, mutta liian typistetyt pelit tuntuu lähinnä huijaukselta ja rahan tuhlaamiselta. Jos pelissä esimerkiksi on pelkkä yksinpeli, niin toivon silloin että yli kymmenen tuntia sitä saa pelailla. Tietysti tarina ja laajuus saisivat silloin myös kohdata edes jossakin määrin myös. Luonnollisesti voittajia nykyään kuluttajan kannalta on ne pelit, joissa voi käyttää satoja tunteja myös online-puolella kavereiden kanssa.

Omalla kohdallani monesti nämä aikasyöpöt kyllä kohtaa ihan kokemuksensa ja peliajan puolesta; onko mitään hienompaa kuin iso ja vapaa maailma jossa seikkailla ja jonka suuruuden voit melkein käsin tuntea? Paikasta toiseen käveleskely ja liikkuminen vie oikeasti aikaa, mutta samalla taustalla päivä vaihtuu illaksi ja olet matkalla tavoitetta kohti ja odotat mitä perillä tapahtuu. Hetken päästä kun puolihuolimattomasti tapat maantierosvon ja tyhjennät sen kultarahat omaan taskuusi, niin huomaat tutkimattoman luolan jonne päätät "nopeasti" poiketa reitiltäsi...

Rakkautta sellaisille peleille siis jossa kumpikin on läsnä. Ei laajuuden tarvitse merkitä sitä, että tarina/kokemus olisi heikompi

[Cobretti]

Kyllä se on kokemus - mutta lopulta kuitenkin kokonaisuus. On tietysti hieman eroa peleissä ja genreissä, eli esim. Uncharted 3 ja Fallout 3 ovat odotusarvoltaan aika erilaisia jos peliajasta ja kokemuksesta puhutaan. Uncharted 3:sta tuskin jaksaisin pelata 60 tuntia (siis yksinpeli), kun taas olisi lähes joukki jos Fallout 3:n peliaika olisi esim. 10 tuntia tai alle. TAI kyllähän Unchartedin tasoista peliä pelaisi mielellään pidempään, mutta ymmärrätte pointin varmaan.

Koko peliaikakeskustelu on aikamoinen vitsi pelialan saiteilla. Joku pelaa pelin nopeasti läpi ja julistaa forumeilla miten "lyhyt" se oli - sitten siitä parhaimmillaan (pahimmillaan?) tehdään "uutinen" pelisaitella. Toinen taas koluaa nurkkia, keräilee trophyja ja katselee vaikka kauniita maisemia ja kappas: "Lyhyt" peli olikin ajallisesti tuplasti pidempi.

Jokainen peli on erilainen kokemus jo ihan puhtaasti odotusarvoltaan. Lopulta merkitystä on kokonaisuudella, ei yksistään "peliajalla" tms. Ja lopulta se peliaika kuitenkin vaihtelee.

[Execta]

Pelaamiskokemus vai pelaamisaika? Entä molemmat? Tämän takia rakastan GTA-pelisarjaa ja GTA IV on omalta osaltani tämän konsolisukupolven paras peli (tähän mennessä, odotellaanhan sitä V:tä). Aikaa uppoaa satoja tunteja, kun vain haluaa tutkia joka nurkan, sekä löytää ja tehdä kaiken mahdollisen. Kokemus ei kärsi pelaamisajan pidentymisestä - päinvastoin.

Kumpi on tärkeämpää? Kyllä se on se pelikokemus, eikä siihen upotetut tunnit. Mielummin otan loistavan 10-tuntisen pläjäyksen kuin 50-tuntisen tylsän pelin. Onneks GTA ei oo kumpaakaan näistä.

[Peelo]

Kumpi on tärkeämpää? Kyllä se on se pelikokemus, eikä siihen upotetut tunnit. Mielummin otan loistavan 10-tuntisen pläjäyksen kuin 50-tuntisen tylsän pelin. Onneks GTA ei oo kumpaakaan näistä.

Juuri näin (paitsi tuon GTA kommentin kohdalta...). Peliajalla ei ole mitään merkitystä jos pelikokemus on sitä itseään. Lämpimimmät muistot minulle kuitenkin jää peleistä jotaka venyttävät pituutensa ainakin sinne johonkin 25+ tuntiin. Mutta ei näissäkään peliaika ole itseisarvo, vaan seurausta pelikokemuksesta.

[Traddash]

Ideana oli se että kumpaan tyyliin kehittäjien tulisi painottua. Siihen että peli tarjoa sen kerran melkoisen adrenaliini ryöpyn ja endorfiini piikin vai siihen että kyseisiä kokemuksia pystyy saamaan myöhemminkin vaikka sitä ei pelaajalle tarjota jokaisesta hetkestä.

Eli se että kerran saat hyvän maun vai että hyvä maku säilyy pitemmän aikaa koska peli on toteutettu siten.

[Morre]

Minä arvostan aikaa. En tykkää yhtään hektisestä menosta. Paikoin sitä saa tietysti olla, mutta ns. putkijuoksupelit eivät ole minua varten. Jos arvostelussa tms. sanotaan, että peliaika on alle 20 tuntia, niin en viitsi edes vaivautua.
Olen siinä mielessä peliahmatti, etten viitsi edes aloittaa pelaamista, jos ehdin pelata vain pari tuntia. Sessio kestää käytännössä aina vähintään neljä tuntia. Olenkin roolipeli-ihminen siinä mielessä. Jotta voin saada kunnon pelikokemuksen ja uppoutua siihen, täytyy antaa aikaa. Tilaisuus kasvaa rooliin. Olen tarkka siitä, mitä hahmoni tekee tai on tekemättä. Se on osa pelikokemusta.
En tietenkään tarkoita, että peliaikaa pitäisi väkisin kasvattaa puuduttavilla, itseään toistavilla tehtävillä.

[rioichi]

Kokemus on paljon tärkeämpi, ehdottomasti! Lyhyt pläjäys huippumenoa voittaa kevyesti monen kymmenen tunnin nääh-pelin. Rakastan Unchartedia, Heavy Rainia ym. juonivetoisia pelejä joissa peliaika jää alle kymmenen tunnin. Olen täysin varma, että jos esim. Uncharted olisi tuplasti pidempi ei samanlaista fiilistä tulisi.

Toisaalta tykkään myös välillä vähän pidemmistä peleistä, jotka yleensä jotain ropellusta on. Esim. Mass Effectit ovat olleet tosi hyviä mutta ei silti voita aiemmin mainitsemiani. ME:n tyylisissä peleissä fiilis menee kuin vuoristoradalla: Alku on jännittävä, sitten lässähtää, hiukan piristyy jossain kohtaa, taas lässähtää ja lopulta loppuu mahtavuuteen. Tälläisiä pelejä en jaksa usein pelata. Itselläni pelaaminen menee vähän samoin tavoin kuin Waluigilla eli pitkän pelin jälkeen on saatava jotain pienempää.

Täydellisiä yhdistelmiäkin onneksi löytyy; pelejä jossa peliaika nousee moniin kymmeniin tai jopa yli sataan tuntiin ja koko ajan meininki ja kokemus ovat tapissa. Esimerkki tälläisestä on Fallout 3 ja New Vegas. Rakastan molempia pelejä yli kaiken ja molemmissa pelikellot näyttävät lähemmäs kahtasataa tuntia.

[Isaaru]

Jos lähtisin listaamaan vaikka kymmenen kaikkien aikojen suosikkipeliäni, koostuisi lista pelkästään peleistä, joiden tarinan suorittaminen rauhallisella tahdilla kestää nyt ainakin sen parikymmentä tuntia. Lyhyemmät pelit eivät ole koskaan pystyneet olemaan läheskään yhtä vaikuttavia ja mieleenpainuvia. Sanomattakin on kuitenkin selvää, että pelkkä pituus ei tee pelistä hyvää, vaan myös muiden ominaisuuksien tulee olla kunnossa. Eihän pituudella tietenkään tee mitään, jos peli on täysin peluukelvottoman heikko ja tylsä. Itselleni vastaan on kuitenkin tullut selvästi enemmän hyviä ja pitkiä pelejä kuin hyviä ja lyhyitä.

[MiKiM]

Laatu korvaa määrän pitää tässäkin paikkansa minun mielestäni. Tosin ei liian lyhyestä pelistä kyllä raaski mitään kovaa hintaa maksaa. Hyväksyn senkin että peli on lyhyehkö, jos myös hintalappu on sen mukainen. Tosin yleensä mitä pidempi peli (ilman jatkuvaa toistoa tehtävissä), niin sen parempi.