TEHOKETJU Millainen oli pelivuosi 2011?

[Paavi]

Uutta vuotta on ehditty elää jo kuukauden verran, joten ehkä ainakin osa edellisvuodelta yli jääneistä peleistä on ehditty käsitellä. Seuraavassa podcastissa puhuttaneenkin edellisestä vuodesta ja sen kohokohdista. Mitä sinulle jäi käteen pelivuodesta 2011? Mikä oli mielestäsi paras peli? Mikä oli suurin yllätys? Entä pettymys? Mitäpä jäi suosiolla uudelle vuodelle?

Noh, minulla noita pelejä on kuin onkin vielä edellisvuodelta pelaamatta. Kuten tuossa toimituksen suosikkilistauksessa totesin, Bulletstrom oli vuoden positiivisia paukkuja. Batmanin sain vasta tammikuussa käsittelyyn, maukashan se oli! Lieviin pettymyksiin voisi ehkä luetella Halo Anniversaryn ja sen, että Trials Evolutionsia ei vieläkään ole julkaistu! Myös uusien pelien puute jäi hieman kaivelemaan. Gears of War 3 ja Uncharted 3 olivat toki täyteen ahdettuja ja hiottuja paketteja, mutta valehtelisin jos väittäisin, että kumpikaan niistä onnistui minua yllättämään millään tasolla. Olihan siellä joitakin kivoja päänavauksia, kuten Supergiant Gamesin Bastion. Mmm...

Virkistystä muistille voi hakea vaikkapa täältä: http://www.metacritic.com/feature/be...-games-of-2011

[Nisupulla]

Kaikenkaikkiaan mahtava pelivuosi. Paranee vain vuosi vuodelta.

Verkkopelaajana tietysti Modern Warfare 3 ja Battlefield 3 olivat niitä suuri tapauksia, joiden parissa vietettiin loppuvuosi varsin intensiivisesti. Tästä sai moni muu peli kärsiä huomion puutteena. Ei kuitenkaan Ratchet & Clank: All 4 One, joka viimein toi moninpelin pelisarjan ystäville.

Alkuvuodesta ilmestynyt Killzone 3 oli Move-ohjauksellaan parasta AAA-ryhmää. Suomiporukoissa rymyttiin moninpelin puolella voitosta voittoon hyvissä tunnelmissa. Kuitenkin suppeahko kenttävalikoima sai katseet nopeasti jo kääntymään toisaalle. Kirotun, mutta pelille lisää elinaikaa antavan DLC-kierteen kautta tästä olisi tullut pidempiaikainen ystävyys. Yksinpelissä suuren Hollywood-tuotannon makua ja nimenomaan sillä positiivisella tavalla. Muista koetuista Resistance 3 nousi erityisesti yksinpelillään suurien joukkoon. Tunteet vahvasti mukana koti, uskonto ja isänmaa -teemansa kautta. Palautti uskon pelisarjaan.

Välillä pitää päästä rattia pyörittämään ja siihen DiRT3 oli huomionarvoinen tapaus. Saatiin viimein suomirallia mukaan Jyväskylän taipaleelta. Tässäkin yhteisöllisyys löi monella tapaa läpi, kun erikoiskokeilla pystyi haastamaan kaverilistansa haamuautoilla. Verkossa maaliviivalla ohitetut Pohjois-Amerikan urhot jäivät parhaiten mieleen ja heidän kaikkoaminen servulta tapahtuneen jälkeen kirosanojen saattelemana. Kiitos tästä!

Sen vuoden ehdottomasti näyttävimmän seikkailun tarjosi Uncharted 3: Drake's Deception. Käsikirjoitus mestariluokkaa, samoin kuin pelin visuaalinen anti. Verkkopuoli tarjoaa jatkot, jos sille vain jäisi vielä aikaa. Kalpene Indiana Jones!

Keskeneräisiä jäi matkan varrelle monesta eri (teko) syystä. Kuten Skyrim, joka alkoi nopeasti toistamaan itseään. Ei ehditty edes vamppyyritautia kokemaan kun peli jo löysi tiensä hyllyyn. Sääli sinänsä, kun kuitenkin kaikki puitteet lupaavat upeaa kokemusta muuten. Tässä ehkä vuoden suurin pettymys henkilökohtaisella tasolla. Ei pysty ruokkimaan uusia elämyksiä solkenaan odottavan pelaajan nälkää ja kun toisaalta peliaika on kortilla ja lähinnä viikonloppuisin, alkaa viikon takaisten tapahtumien kaivelu käymään jo työstä. Vaatisi sitoutumista ja sitä aikaa, valitettavasti sitä ei tällä kertaa vain ollut riittävästi tarjolla.

[TUHOMURSU]

Koska en pääse osallistumaan lätinöille, tumppaan tähän jotain hoksailuita mitä jäi viime vuodesta hapertuneen aivon sopukoihin.

Warhammer 40 000 Space Marine oli vuoden 2011 Resident Evil 4 - peli joka toimi kuin junan vessa ja jonka juoni kiinnosti yhtä vähän (tosin tässä vessassa pystyi ampumaan liikkuessaan). Miljööt olivat hieman liiaksi sitä yhtä ja samaa tuhoutunutta geneeristä rakennelmaa, mutta välillä näkyi pilkahduksia W40K:n tutusta järkälemäisestä gootti-infrastruktuurista. Jatko-osa oli ostoslistalla, mutta saapa nähdä THQ:n viimeaikaisten tilanteiden jälkeen, että mihin keskittyvät (jos enää mihinkään). Tuli mieleen Star Wars Republic Commando monella tapaa, ja pidin tuosta pelistä paljon. Suosittelen kaikkia testaamaan ainakin demoa.

Witcher 2 kärsii uskomattoman surkeasta tavaranhallinnan käyttöliittymästä, huonosti tilanteisiin sopeutuvasta kamerasta ja melko tönköstä taistelumekaniikasta; nämä asiat ovatkin huhtikuun suurpäivityksessä listan kärjessä. Potentiaalia on hurjasti, mutta tällä hetkellä ns. kynnyksiin kompastellessa varpaita särkee nliikaa. Seuraillaan tilannetta.

Dead Space 2 oli isompi, nätimpi ja toimivampi kuin esiosansa, mutta silti jäi tunnelmassa. Hyviä kauhupelejä ei kuitenkaan koskaan ole liikaa ja jokaisen tulisi tämä testailla - ensimmäinen lienee liian pelkistetty nykystandardeilla monille, joten sen pelaamista ei täysin varauksetta voi suositella.

L.A. Noiren tehtävien toistuvuutta ja kierrätystä saa minimoitua pelaamalla peliä pätkissä, vaikka kerran pari viikossa. Tämän pelaamista tytötkin seuraavat mielellään: "Kun siinä on juonia ja oikeita ihmisiä". Joten eikun peli pystyyn.

Tärkein viimeisenä:

Dark Soulsin jälkeen ei ole elämää, eikä sitä tarvitakaan. Pelin haastavuutta on hypetetty aivan liikaa ja unohdettu tyystin hypettää sen tärkeyttä peliteollisuudelle. Pelaajat eivät ole tyhmiä ja pitämällä kädestä joka helvetin tilanteessa edesautetaan sitä, että se puljun oma peli hukkuu sinne miljoonan muun massaan. Ei suinkaan täydellinen peli ja punaviinin tavoin tätä joko rakastaa tai vihaa. 5/2.

[-WaLuigi-]

Ihan jees pelivuosi kokonaisuutena, mutta ei silti ihan napakymppi. Jatko-osaa jatko-osan perään, eikä missään vaiheessa keksitty pyörää uudelleen. Batman: AC oli parhaana esimerkkinä juuri tällainen. Erinomainen peli, mutta silti jotain jäi puuttumaan.

L.A. Noire oli uutena tapauksena varsin toimiva puutteistaan huolimatta, ja ansaitsee tästä syystä kunniamaininnan. Rockstarin tämän sukupolven perinteitä kunnioittaen Team Bondi oli saanut päähenkilöstä susihuonon, eikä tekniikkademon mainetta omasta mielestäni täysin pystytä pois pyyhkimään, mutta kerranhan sen mielellään pelasi. Uudestaan en palaisi, jollei todellisia uudistuksia tule mahdolliseen jatko-osaan.

Skyrim jäi kesken kahdentoista tunnin jälkeen, mitä häpeän suuresti. Silti viimeinen silaus jäi pelistä puuttumaan, eikä larppaustouhu jaksanut innostaa enää Oblivionin tavoin. Täytyy kuitenkin jossain kohti jatkaa Skyrimin parissa, mutta kiirettä ei ole.

Jatko-osista itselleni kolahti Batmanin ohella Killzone 3, joka oli samalla oma ensikosketukseni kyseiseen sarjaan. Hienoa putkiräiskintää koko kestonsa ajan kohtuullisen persoonallisin ottein. Hivenen överiksi vedetyt natsiviitaukset vähän söivät fiilistä, vaan ei liiaksi asti.

Vuoden onnistuja itselleni taisi kuitenkin olla, niin säälittävältä kuin se kuulostaakin, LEGO Harry Potter Years 5-7. Miksikö? Sitä oli yksinkertaisesti hauska pelata koko kestonsa ajan. Koko ajan oli hauskaa palikoiden parissa eikä äärimmäisen yksinkertainen pelimekanismi päässyt häiritsemään. LEGO-pelit (SW1&2 ja Potterit) ovat muutoinkin tähän asti olleet tietyllä tavalla vanhojen hyvien aikojen pelifiiliksen palauttajia. Kaikki kerätään keräämisen ja löytämisen ilon takia, eikä suorittamisen.

Rochardin pelaaminen oli myös hauskaa, mutta kotimaisuuspisteet vähentämällä kyseessä oli kuitenkin "vain" hyvä peli. Vuoden pahin pettymys on myös kotimainen, eli Trine 2. Lähinnä siis sen eurojulkaisun lykkääntyminen. Helvetti, Trine 2 tänne niin kuin olisi jo, tai vaihtuu leiri seuraavan sukupolven yhteydessä kilpailijan vallihautoihin. (No ei vainenkaan, kuka nyt maksaisi nettipalveluista?)

Papukaijamerkki on vielä annettava Tomb Raider Trilogylle sekä Homefrontille. Ensimmäiselle siksi, että Laran pöksyihin ensi kertaa pääseminen oli paitsi silmäniloa, niin myös monilla tavoin kuin olisi parempaa Unchartedia pelannut; Vähemmän scriptattua nyt ainakin. Uncharted 3 on toki vielä testaamatta, eli toivottavasti se on edistysaskel kohtuullisen pahasti itseään toistaneisiin edellisosiin. Taitaa kuitenkin olla turha pelko? Homefront oli puhdasta keskinkertaisuutta kaikessa muussa, paitsi vihollisleirin osalta. Kun peli herätti vahvoja tuntemuksia, tiedän pelanneeni ainakin osittain hyvin tehtyä peliä.

Pelivuosi 2011? Ei niin hyvä kuin 2010, ja toivottavasti paljon huonompi kuin 2012. Enteet ovat alkaneelle vuodelle hyvät. Se Trine 2, Mass Effect 3, FF XIII-2, FF X (remake)... Maltillista odotusta on ilmassa.

[Zeroseos]

Vuoden 2011 pettyms varmaan on kaikille selvä. Duke Nukem Forever. Toki kuka nyt tältä mitään jaksoi odottaa, mutta petyin silti. Vaikka kuinka yritin hyviä puolia pelille keksiä, niin jättää se silti kylmäksi. Latausajat! Kahden aseen rajoitus (PC'llä sentään korjattu, jopa nejään, wau.) ja kaikki muut ongelmat.. huh. Paketti olisi varmaan toiminut, jos ei oltaisin kudottu 12 vuoden palasia kokonaiseksi tilkkutäkiksi täynnä reikiä. Noh, ehkä uusi Duke on jo jotain paljon parempaa.

Muuten pelivuosi oli mahtava, vaikka alkuvuoden tarjonta ei ehkä kiinnostanu niin suuresti. Syksyllä alkoikin sitten paukkua kiinnostavia nimiä, Deus Ex, Space Marine, Dead Island, Dark Souls, Battlefield 3, Uncharted 3, Skyrim, Batman: AC.. Mutta turha mun niistä on puhua, koska ehdin pelata niitä vasta tänä vuonna. Battlefield 3 kanssa on tullut viihdyttä useampi tunti ja onkin loistavaa MP räiskintään. Yksinpeli nyt ei ole jaksanut pahemmin innostaa.

Killzone 3 kanssa oli hyvä piristys MP -rintamalla, mutta kuihtui suht nopeasti, kuten @Nisu jo ylempänä mainitsi. Ja @-WaLuigin- kanssa pitää yhtyä tuohon KZ3'n natsiviittuksiin, agreed bro. Toki itseäni suunnattomasti alkanut ärsyttämään tuollaiset pari (jenkki)sotilasta pieksee helposti joukkokaupalla pahiksia vaikeuksitta.

[rioichi]

Viime vuosi oli todella mainio pelivuosi eikä tylsää kohtaa vuodesta löytynyt.

Kaksi peliä oli ylitse muiden: Rayman Origins ja Portal 2. Molemmat täydellisiä kokemuksia omalla tavallaan. Rayman osoitti ettei 2d-tasoloikka ole vielä kuollut ja jotkut sanovat pelit ovat nykyään liian helppoja. Haluaisin näille ihmisille antaa Raymanin vaikeimmat kentät eteen ja kuulla sitten mielipiteet. Portal oli taas täyttä mahtavuutta jokaisella osa-alueella. Pelattavuus sulavaa ja peli tarjosi aivoille haastetta. Ja kun nämä yhdistetään ehkä videopeli-historian parhaaseen dialogiin on lopputulos huimaava.

Muitakin todella upeita pelejä tuli myös pelailtua. Jonkun varmasti nyt unohdan mutta tässä muutamia hyviä esimerkkejä: L.A. Noire oli erillainen ja todella mielenkiintoinen kokemus. Deus Ex oli todella hieno peli. Driver: San Fransiscosta muodostui itselleni tämän sukupolven paras autopeli. Uncharted 3 on... no Uncharted, tarvitseeko muuta sanoa. Bulletstorm piristi genreä josta muuten sain viime vuonna tarpeekseni ettei Battelfield-fani edes ostanut kolmosta. Batman: Arkham City oli aivan mahtava ja toteutti mahdottoman eli paransi ensimmäisestä osasta.

Pettymyksiäkin valitettavasti vuoden varrelle mahtui. Tietyllä tavalla suurin pettymys kohdistui yhteen viime vuoden suosikkiini eli inFamous 2:een. Peli oli todella hyvä ja arvosanani sille on 9 mutta, koska ensimmäinen osa oli jotain elämää suurempaa jäi fiilis kakkosesta jotenkin vajaaksi. Toinen pettymys tulee myös yhdestä suosikistani, tässä tapauksessa Assassin's Creedista. Revelations oli ihan ok peli mutta todella nopeasti puuduttava. Kaupunki oli iso mutta tekemistä ja sivutehtäviä aivan liian vähän. Muutamia väkisin väännettyjä juttuja. Yksinkertaisesti pelissä ei ollut tarpeeksi uutta. Nyt ymmärrän sen, kun sanotaan että kovimmat fanit ovat yleensä kovimpia valittajia. Myös Skyrim oli pettymys: pelasin n. 20h-> kyllästyin -> en ole pelannut kahteen kuukauteen.

Viime vuosi ei voittanut 2010:ä, joka oli upea vuosi, mutta ei voi sanoa että viime vuosi olisi ollut huono vaan ei-niin-hyvä-kuin-olisi-voinut-olla.

[Rautaristi]

Sikäli erilainen pelivuosi, että niitä pelejä tuli ihan perhanasti varsinkin loppuvuodelle. Enemmän kuitenkin pettymyksiä kuin yllätyksiä.

Killzone 3 oli pettymyksen huipentuma. Kaikki ne asiat, mitkä tekivät kakkosesta itselleni kaikkien aikojen parhaan pelin, oli karsittu pois. Pahimpana mokana matchmakingiin siirtyminen, koska nyt erät olivat ainoastaan sitä 12vs12

Unchated 3 ei yltänyt lähellekään edeltäjänsä tasolle. Visuaalisesti kovin näyttävä, muttei juonellisesti tarjonnut oikein yhtään mikään vaikka alku lupaili hyvää. Hukattua potentiaalia.

Batman: Arkham City:ssä en oikein lämmennyt pelin tavalle kuljettaa juonta. Edestakaisin juoksentelua rakennukselta toiselle mikä söi pahasti kaivattua open world -meininkiä. Viihdyttävä paketti mutta lievä pettymys.

Battlefield 3 oli meikäläisen ensimmäinen Battlefield-sarjan räiskintäpeli. Moninpeli iski alussa kovaa ja tähän osasyynä ovat nuo ajoneuvot, jotka olivat aika uusi juttu. Kiinnostus on hieman laskenut, mutta enköhän palaile tämän pariin myöhemmin.

Viime vuoden kiistaton kuningas oli Dark Souls. Tunnelma, tarina ja pelattavuus ovat tässä pelissä niin kohdallaan kuin olla voi.

[Justeboy]

Vuosi oli erittäin merkittävä henkilökohtaisella tasolla. 2011 oli ensimmäinen kokonainen kalenterivuosi, jonka koin "pelaajana", eli olen vasta hiljattain vuosien jälkeen uudelleen aloittanut peliharrastuksen. Näin ollen vertailupohjaa ei oikein ole aikaisemmista vuosista. Minulle kuitenkin kehittyi palava intohimo pelejä kohtaan ja kiinnostuin todella konsolipelimaailmasta sekä viihteen että bisneksen roolissa. Syyttävää sormea ja kiitoksia jopa eräänlaisesta koukuttumisesta voinkin osittain suunnata podcastin tekijöiden intohimoisille turinoille ja toki myös foorumilla käydylle keskustelulle.

Toinen seikka, joka leimaa mennyttäni vuottani, on oman peli-katalogin ja -backlogin syntyminen ja paisuminen aivan naurettavaksi. Tietenkin kaikki vanhatkin pelit on pitänyt itselleen haalia, vaikka onkin käynyt selväksi, että aika ei tule riittämään niihin kaikkiin syventymiseen niiden ansaitsemissaan määrin. Jotenkin asian itselleni selittämiseksi ja oikeuttamiseksi olenkin päättänyt alkaa keräileväksi pelaajaksi.

Koska edellämainitsemaani backlogia on kertynyt ja kaikki vanhatkin pelit on minulle uusia, 2011-julkaisuista valitettavan moni ei ole ehtinyt edes kokeilemisen tasolle. Jotakin kuitenkin mainitakseni ajatuksia herättäneistä vuoden peleistä, poimitaan Deus Ex, jonka teki varsin makoisaksi kokemukseksi kiinnostava, realistinen ja autenttinen tulevaisuuden kuva, PS-storesta ostamani Magic: The Gathering, joka oli iloinen yllätys ja positiivisia muistoja mieleen palauttava tapaus ja LA Noire, joka nähdäkseni oli jotain uutta ja omaperäistä. Nostettakoon näistä nyt sitten vuoden ykköseksi Deus Ex. Tosiaankin muut vuoden julkaisut (esim Uncharted ja Batman) tulee tutkittua joskus lähitulevaisuudessa.

Nyt kun on vähän harrastuksella jo pohjaa, mielenkiinnolla seuraan miten (peli)maailma kehittyy kuluvana vuonna ja mitä kehitystä tapahtuu itsessäni pelaajana.