Pelaaminen otsikoissa

[gabi1980]

Joskus hieman orpo-olo lukiessa näitä, näille ei ite henk.koht voi kuitenkaan paljoakaan. Olen itse aina yrittänyt äänestää(äänestäminen itsessäänkin joskus hieman ongelmallista) sellaisten puolesta jotka sanovat parantavansa alempienluokkien hyvinvointiin satsaamalla juurikin terveydenhuoltoon yms. mutta ei se tällä tasolla auta. Minkäs teet.

[Vanki]

Aamulehdessäkin revitellään tuon puukottajan pelaamisesta:

Lehti: Surmaaja pelasi tietokoneella yötä päivää

"Hieman" alleviivataan pelaamista kyllä tuossa. Vaikka ihan selvästikin ongelmat ovat johtuneet jostain muusta, ja sen jälkeen harrastuksena on ollut vain pelaaminen.

[OlderSpaceMan68]

Tästä tragikomediasta ei puutu enää kuin kotimaan oman Jack Thompsonin opportunismin siivittämä hurmosmainen ajojahti.

No juu... Onneksi meillä ei nämä amerikkalaiset oikeuslaitosdraamat ole arkipäivää. Sillä jos olisivat, olisin varmasti jo haastanut Nokian, Soneran, Elisan sun muut miljoonista oikeuteen.

[gabi1980]

Lehti: Surmaaja pelasi tietokoneella yötä päivää

Tietokoneella? Aijai, pahasti kuulostaa hc WoWittajalta...

[Karfield]

Surmaajan on sanottu olleen erityisen kiinnostunut sota- ja räiskintäpeleistä.

- Hän ei ole keskittynyt kuitenkaan pelkästään väkivaltaisiin peleihin, vaan on pelannut ampumispelien ohella muun muassa autopelejä, Murto kommentoi Iltalehdelle.

Toisin sanoen, lehtien mukaan tässähän on sivustollinen potentiaalisia puukottajia.

[Karma]

Niin eli on parempi siis tappaa joku kuin toimia näin?

Ei vaan tarkoitin että tilanne ei parane sillä että kerrotaan ihmisille että nämä pääsevät hoitoon jos uhkaavat tappaa jonkun. Sen jälkeenhän kaikki hoitoon haluavat marssisivat lääkärille ja sanoisivat olevansa täynnä murhanhimoa.

[pziuz]

Tästä juuri eilen juttelin erään ammattilaisen kanssa, niin kyllä kuulemma siinä vaiheessa viimeistään se paikka suljetulta hoituu jos oikeasti sas suunsa sen verran auki, että hei nyt menee niin huonosti että meinaan kohta tappaa jonkun.

Tiedän että tilanne on huono, mutta ei kai sentään niin huono että tarvii tappaa päästäkseen hoitoon? Näin annoin ainakin itselleni kerrottavan.

Jep, työni puolesta minäkin olen joutunut noita asioita ihmettelemään, vaikka en terveysalan ammattilainen olekaan.

En kyllä sanoisi, että homma on noin helppoa, että sanoo vain tappavansa jonkun toisen. Moni lähes psykoosissa oleva ihminen on jätetty avohoitoon. Ja kuten sanoin, tuollaisella "oikealla" ongelmalla hoitoon pääsy on helpompaa. Mutta, se ei kuitenkaan takaa sitä. Itse asiassa on hoitoja ja on "hoitoja". arvaa kumpia käytetään useammin, juurikin yleisenterveydenhuollon resurssien takia?
Syrjäytyvät (nuoret/nuoret aikuiset varsinkin) henkilöt ovat mielestäni paskimmassa jamassa, kun alkaa nuppi piiputtaa. Itse ei osaa tai jaksa, eikä kukaan ole patistamassa...

[OlderSpaceMan68]

Niin, mielenterveydenhuolto ajettiin 90-luvulla alas ja moni osastopaikkaa tarvinnut mielenterveyspotilas ohjattiin vain kylmästi avohoitoon. Ennen riitti että ihminen epäili voivansa olla vaaraksi itselleen, nykyään tarvitsee vähintään väittää olevansa vaaraksi muille. Sekään ei aina riitä ja niin nämä Keravan kaltaiset tapahtumat tulevat saamaan jatkoa. Eipä tästä muuten kauan (montaa vuotta) ole kun helsingin metrossa joku antenniosastolle (imo) kuuluva hemmo löi täysin tuntematonta kirveellä päähän. Muistaako joku?

Ihmisrodun muisti on hyvä, ikävä kyllä vain lyhyt.

[Nisupulla]

HS 27.7.2008, sivu D6.

Hesarin Sunnuntai-sivuilla mielenkiintoinen juttu otsikolla "Kloonattu kumppani".

Kun noi pelien ulkopuoliset virtuaalimaailmat ja -minät ovat tulossa yhä arkipäivisemmiksi myös konsolipelaajille, on tämä kait tänne sopiva. Lyhennän ja muokkaan sitä vapaasti.

Jutussa haastatellaan 12-vuotiaana vanhempiensa mukaan Bulgariasta Suomeen muuttanutta Kliment Yanevia (23 v), joka työskentelee parhaillaan Kölnin yliopiston psykologian laitoksella. Hän vastaa virtuaalihahmojen ohjelmoinnista.

Ryhmä työstää tuleville Mars-lennoille virtuaaliolohuonetta, jossa pääsisi haluamaansa ympäristöön: kotiin, puistoon tai kantakapakkaan. Tässä kolmiulotteisessa tilassa astronautti voisi kohdata klooneja itselleen tutuista ihmisistä. Pohjaksi hahmolle riittää pari valokuvaa oikeasta ihmisestä, vaikka astronautin puolisosta. Kun Yanev sitten tapaa hahmon esikuvan, hän taltioi erikoiskameralla tämän silmänliikkeet ja mittaa vartaloon kiinnitettävillä sensoreilla tämän eleitä. Tämä lievittämään tulevien matkaajien koti-ikävää.

Hahmoja voi käyttää myös paljon arkisempiin tarkoituksiin, kuten virtuaalineuvotteluissa. Videoneuvotteluihin verrattuna virtuaalikokous on realistisempi. "Virtuaalimaailmassa voi esimerkiksi katsoa toista ihmistä silmiin. Videoneuvotteluissa se ei ole mahdollista", Yanev kertoo. Testiolosuhteissa homma toimii näin: Neuvottelija istuu silmänliikkeitä mittaavan erikoisnäytön eteen ja kiinnittää itseensä kasan liikkeitä mittaavia sensoreita. Sitten bittihahmot toistavat ohjaajiensa eleet ja silmänliikkeet.

Mars-projektissa Yanevin on tarkoitus luoda tietokonekopioita oikeista ihmisistä. Virtuaalineuvotteluissa kölniläistutkijat sen sijaan käyttävät tietokonehahmoja, jotka eivät näytä todellisilta ihmisiltä. Näin he voivat kokeilla tulevaisuuden virtuaalipalavereiden mahdollisuuksia. Muutaman vuoden päästä neuvottelijat saattavat nimittäin aloittaa etäkokoukset poimimalla ensin itselleen sopivan pään ja sitten vartalon tietokoneen näytöltä. Tärkeissä kokouksissa voi esiintyä sliipattuna liikemiehenä, vaikka olisi oikeasti juuri herännyt ja räjähtäneen näköinen.

Sukupuoltakin voi vaihtaa lennosta. Kölniläispsykologien seuraava tutukimuskohde onkin se, miten viestintätilanteeseen vaikuttaa, jos nainen liikuttaa virtuaalimiehen vartaloa.

Toisessa projektissa tutkijoille on jo selvinnyt, että ainakin kulttuuritaustalla on paljon merkitystä eleisiin.

"Teknologiaa tullaan käyttämään ensin tietokonepeleissä, todennäköisesti jo lähivuosina, ja sen jälkeen myös virtuaalikokouksissa", bittinikkari uskoo.

Sitten pelkästään omaa tekstiä.

Pelaajille nämä ovatkin jo osin tuttuja asioita. Live Vision mahdollisti face mappauksen Rainbow Six: Vegasin ensimmäiseen painokseen. Yksi kuva suoraan edestä, toinen sivusta ja tästä luotiin kolmiulotteinen naama 'ilahduttamaan' kanssa pelaajia. Sen jälkeen ollut aika hiljaista. No myöhemmin, tai oikeastaan aivan viime aikoina on nähty 3d-avatarien avaus myös konsoleilla laajemmassa mitassa.

Virtuaaliminän personointi, sellaiseksi joka imisi täysin mukaansa, on vielä lapsen kengissään. Senhän ei tarvitse tarkoittaa identtistä kopiota, vaan sellaista johon on helppo uida liiveihin, kenties paremmin kuin oikeisiin sellaisiin. Miten siihen päästään? Onnistuuko se vasta silloin, kun eleitä myöten kaikki on kloonattu alkuperäisestään vai tarvitaanko siihen vain aikaa, jonka puitteissa hahmo tulee osaksi omistajaansa ja omistaja osaksi avataria?

Päässyt kokemaan täysin 3D-virtuaalimaailmassa käydyn palaverin, jonka osanottajat olivat ympäri Eurooppaa. Puheenjohtaja istui keskellä tuolissaan ja me osanottajat siinä ympärillä. Ainutkertainen kokemus, kun ne lukemattomat sähköpostiviestien kirjaimet ja nimet muuttuivat 'lihaksi ja vereksi', tai no ainakin melkein sellaiseksi. Tilaisuus sinällään oli hyvin asiallinen ja ei eronnut merkittävästi vastaavastaan oikeassa ympäristössä. Ulkoisella muodolla ei ollut mitään väliä, vain sillä mikä on sanallinen ulosanti. Poissa oli kuitenkin ruumiinkieli, joka normaalisti on tärkeä osa viestintää. Paljastaa huijarin, epävarmuuden tai onko kyseessä läppä vai otsa kurtussa väännettyä proosaa. Meillä on onneksi foorumilla nämä hymiöt paikkaamaan tätä puutetta

[Nisupulla]

Tuoreimmassa Pelit-lehdessä (8/2008) montakin hyvää juttua (!)


Päätoimittaja kirjoittelee suomalaisten pelaajien keski-iästä.

Kun pelaajat täyttävät kahdeksantoista, he hylkäävät pelinsä ja siirtyvät aikuisuuden maailmaan. Parisuhteita, työpaikkoja, opiskelua, siis oikeaa eikä varjoelämää.

Paitsi että Suomessa videopelaajan keski-ikä on kolmekymmentä. Vaikka tiesinkin, että pelaajat vanhenevat eivätkä hevin pelaamista lopeta, 30 on yllättävän korkea luku.

Toivottavasti nyt viimeisetkin puritaanit jo uskovat, että se aika on jäänyt kauas taakse, jolloin pelaaminen oli lastenleikkiä. Meneillään on jo sukupolvi, joka on ikänsä pelannut ja opettaa nyt lapsiaan pitämään hauskaa pelien avulla. Pelaamisessa ei tule hetkeä, jolloin siihen on liian vanha. Elämäntilanteitten mukaan pelaamisen määrä tietysti vaihtelee, mutta pelaamiseen kasvanut pysyy pelaajana.

Siinä päätoimittaja latoo sellaista tekstiä jonka me kyllä täällä jo 'tiesimme'. Ennakkoluuloihin törmää kuitenkin ihan pelaajienkin taholta, osa todella luulee lajin olevan vain yksi ohimenevä vaihe aikuistumisessa. Kypsä ja tasapainoinen aikuinenhan ei pelaa.

No se siitä. Toinen hyvä juttu löytyy lokalisoinnista. Jutussa haastatellaan väkeä kotimaisesta Walkthru-käännösfirmasta.

Lokalisoinnin ansiosta Simsien ja NHL-sarjan myynnit ovat vuodesta toiseen pysyneet massiivisina, ja uusimman Crash Bandicootin lokalisointi kaksinkertaisti pelin myyntimäärät. Lokalisointi on lisännyt yllättävienkin pelien myyntiä: Karvinen 2 ei pelinä vakuuta, mutta tavoittaa kohderyhmänsä suomea puhuvalla kissalla.

"Koska käännökset tehdään aina a) keskeneräiseen peliin, ja b) koska studiot pelkäävät piratismia, ei kääntäjällä ole koskaan käytettävissään riittävästi kontekstia. Näin käännös tehdään yleensä pelkän tekstin perusteella. Lisäksi osa tiedosta jää mahdollisille väliportaille tai ei koskaan kulkeudu studiolta tai studiolle", Tuomo täsmentää ongelmia. Parhaimmillaan kääntäjän ja testaajan lisäksi yhteistyö toimii myös ohjelmoijien kanssa.

Hyvänä heittona, sieltä tulee tämä mistä täälläkin on joskus ollut puhetta: "Tekstitys syventäisi myös englantia osaavien pelikokemusta". Tämä voisi olla se minimi, kun peli tulee markkinoille Suomessa.

[Vinnie]

The Above Networkin foorumilla oli joku tarkkamuistinen pelaaja tehnyt erikoisen havainnon.

Ghost Recon begins in August 16, 2008, with civil unrest in Russia. Ultra-nationalists have seized power in Moscow, with plans to rebuild the Iron Curtain. Their first step is clandestine support of rebel factions in Georgia and the Baltic States.

erikoista on se, että videopelin tapahtumat tapahtuivat täsmälleen juurikin vuonna 2008.
eikä sitäkään pidä jättää huomiotta, minne venäjä hyökkäsi... niin pelissä kuin tosielämässäkin.

update: selvennystä suomeksi täältä, wikipediassa on vaihdettu tietoja jälkikäteen.

[TSL9]

Wouuuuuh. Mielenkiintoista

[pziuz]

Aamulehti oli tehnyt tänään jutun olympiavoittaja Kitajiman wii-pelaamisesta. Juttu oli tehty KonsoliFINin uutisen pohjalta ja kyllä siinä tämä mainio harrastelijasivusto mainittiinkin.
Hyvä KFIN!

[Killi]

Ei nyt ehkä otsikoissa, mutta tänään DIilissä (MTV3 22:36) on Xbox 360 esillä ainakin ohjelmatietojen mukaan...

[maTO]

Aamulehti oli tehnyt tänään jutun olympiavoittaja Kitajiman wii-pelaamisesta. Juttu oli tehty KonsoliFINin uutisen pohjalta ja kyllä siinä tämä mainio harrastelijasivusto mainittiinkin.
Hyvä KFIN!

En löytänyt verkkolehdestä. Skannaa tai kuvaa, please

[pziuz]

En löytänyt verkkolehdestä. Skannaa tai kuvaa, please

Eli tässä.

[jryi]

Suomen ehkä laadukkaimman aikakausilehden, Imagen, uusimmassa numerossa on seitsensivuinen artikkeli videopeleistä, pelaamisen uusista ilmiöistä ja videopelien yhä laajenevasta vaikutuksesta yhteiskuntaan. Todella mielenkiintoinen ja ajatuksiaherättävä juttu. Kannattaa etsiä lehti jostain käsiinsä ja lukea.

[Kastle]

Suomen ehkä laadukkaimman aikakausilehden, Imagen, uusimmassa numerossa on seitsensivuinen artikkeli videopeleistä, pelaamisen uusista ilmiöistä ja videopelien yhä laajenevasta vaikutuksesta yhteiskuntaan. Todella mielenkiintoinen ja ajatuksiaherättävä juttu. Kannattaa etsiä lehti jostain käsiinsä ja lukea.

Kuka on kirjoittanut?

[jryi]

Kuka on kirjoittanut?

Pekka Hiltunen. On tutustunut asiaan sekä tavallisen pelaajan, baarissa peli-iltoja pyörittävän heebon, suomalaisten pelitutkijoiden sekä kansainvälisten tutkimusten kautta. Ja ilmeisesti itsekin on jotain GTA IV:ää testaillut.

[Orin]

Suomen ehkä laadukkaimman aikakausilehden, Imagen....

Oho! Mokkapannu vihelsi ennen aikojaan, kun tämä kommentti vilahti ruudulla. Melko absurdi väite, tosin jos esimerkiksi City-"lehdestä" pitää, niin kai tuollainenkin menee. En kyllä itse jaksa ymmärtää noita nuoren Suomen toivojen toimittamia lehtiä, esim. City, Image ja Voima. Huomiohakuisia (otsikko "Musta Homo/Huoraamisen estetiikkaa jne) ja sisällöltään hyvin pinnallisia julkaisuja. Keskeistähän noille lehdille on, että kaavitaan kuumista ajankohtaisilmiöistä - "diipeistä" tai ei - kerma päältä ja luodaan joko erittäin liberaali tulkinta asiasta tai lähestytään mukaluovasti kohdetta epäsovinnaisesti. Jälkimmäisestä esimerkkinä uusimman City-lehden (hei, pakkohan näitä on ivallisesti aina joskus selailla...) Johanna Tukiaisen haastattelu, jossa rouva Tukiainen oli ns. pistetty poliittisen haastattelun kulisseihin, ja kyseiseltä maalipurkilta sitten kyseltiin tyypillisiä "Mitä mieltä olet seksiturismista?" -kysymyksiä. Tyypillisiä siis näille lehdille.

Hyvin on myös mielessä nämä City-lehden otsikot, kuten "Totuus ammateista nyt City-lehdestä: Suomen sata seksikkäintä ammattia ja palkkaukset tässä numerossa". Tässäkin kyseisessä numerossa hyvin eksplisiittisesti romantisoitiin korkeakoulutettujen ammatteja (kärkipäässä tietysti lääkäri, juristi, ekonomi, DI ja muut ikiseksikkäät ammatit) ja samalla luotiin perinteisistä ammateista ja näiden harjoittajista surullinen, epäonnistunut ja toivoton kuva. Johonkin tutkimukseen - näitähän aina löytyy - tuokin perustui, enkä kiistä, etteikö jutulla olisi jotain perääkin. Oleellista oli silti tällainen kosmopoliittinen, huomiohakuinen ja normatiivinen esitystapa kuvine kaikkineen. Lopuksi pitää kylläkin sanoa, että ymmärrän näiden lehtien kohderyhmän enkä itse tasan kuulu siihen. Tietyssä mielessä vieläpä ymmärrän näiden julkaisujen tarjoaman ilon, mutten kenties osaa nauttia tuollaisesta ilosta.

Onneksi Suomesta löytyy HS, Suomen Kuvalehti, Tieteen kuvalehti, Niin & Näin ja uutuutena vaikkapa Geo. Asiapitoisia, hyvällä maulla toteutettuja lehtiä jokainen. Paatoksen päätteeksi pakko vielä huomauttaa, että yksittäinen juttu saattaa olla lehdestä riippumatta lukemisen arvoinen. Katsastanpas tuon Imagen jutun seuraavalla kirjastovisiitillä. Image ei tosiaan ole kovin tuttu lehti, muutaman kerran olen kyseistä julkaisua lukenut. Samallapa sitten selviää pistinkö Imagen turhan heppoisin perustein samaan karsinaan Cityn ja Voiman kanssa.