Kaikkien aikojen legendaarisin peli

[-WaLuigi-]

Jahas, riemu aloituspostiin näemmä siirrettiin tähän osoitteeseen. No joo, elämä on. Eli otsikon mukaisesti kysymyksenä on, mikä on itsellesi juuri SE peli? Mistä pelistä jääneet muistot elävät ikuisesti? Tuleeko yhä kaivettua peli naftaliinista takaisin konsolin sisään säännöllisin väliajoin? Areena on teidän. Vaatimuksena ainoastaan jonkinlaiset perusteet valinnalle, jottei sisältöarvoltaan nollaa lähestyviä lista-viestejä tulisi.

Kyllä se itselleni legendaarisin peli taitaa olla vieläkin Super Mario World, joka oli NHL95:n ohella ensimmäinen peli jonka sain. Sitä tuli hakattua huolella ja etsittyä kaikki mahdollinen, vaikkei edes siihen ollut mitään järkevää syytä, toisin kuin nykyisellä trophy-aikakaudella. Pelattavuus puhdasta kultaa ja kenttäsuunnittelu monipuolista. Taas alkoi kummittelemaan joku loppupuolen kummitustalo-kenttä takaraivossa, joka oli ainakin silloin äärimmäisen vaikea, mutta silti reilu. Omasta taidosta kiinni.

Myös edellämainittu NHL95 on säilyttänyt paikan sydämmessä. Oli se hienoa sitä silloin hakata kausikaupalla, kun sai oman joukkueen luoda ja kaikkea. Pelin hienoimpiin juttuihin kuului, että hahmojen kehitykseen oli kiinteä määrä pisteitä käytössä. Tästä syystä tunteja tuli etsittyä parasta mahdollista kokonaisuutta, jolla kokonaistaidon sai parhaaksi mahdolliseksi.

Toki nykyisin on tehty parempiakin pelejä, joita on tullut nautittua, mutta pelaamisen arkipäiväistyttyä samanlaisiin fiiliksiin on mahdotonta päästä. Nyt pelaaminen on enemmän "tunti nyt ja toinen ylihuomenna" -meiningillä varustettua, kun ennen se oli "koulun jälkeen pelaamaan iltaan asti, viikonloppuisin vieläkin enemmän". Myös pelien ostamisen kiihtyminen on muokannut niiden arvostusta alaspäin, kun huonoja pelejä ei ole todellakaan pakko pelata. Aikanaan oli vaihtoehtoina joko pelata tai olla pelaamatta. Nyttemmin pelata tai pelata jotain muuta, jos ehtii.

[Execta]

Grand Theft Auto: Vice City

Ensimmäinen PS2-pelini, ensimmäinen GTA-pelini, paras peli ikinä. Joulu 2002; sain PlayStation 2 -konsolin ja GTA: Vice Cityn. Kaveri tuli kylään jouluaattoiltana (lue: jouluaattoiltana), pelattiin iltaan saakka, kunnes oli aika mennä nukkumaan. Muistan vieläkin kuinka täpinöissäni makasin kerrossänkyni alapunkassa, upouuden mankan (ihka ensimmäinen CD-soittimeni + CD) levätessä hyllyssä, ja jo sinä iltana rakkaaksi muodostuneen PS2-konsolin punaisen virtavalon valaisten pimeää huonetta. Paras joulu ikinä ja paras peli ikinä, hieno kombinaatio. Kyllä se GTA: Vice City on siis muodostunut itselleni siksi 'legendaarisimmaksi peliksi'.

[Truck]

Ei ehkä legendaarisin mutta ensimmäinen ikimuistoinen pelikokemukseni oli ensimmäinen "Zelda-sarjan" The Legend of Zelda, 8bit Nintendolla vuonna 1986 tai 1987. Siinä oli jotain maagista.

[Kain]

En osaa sanoa yhtä, koska niitä on niin monia joten vastaan PS1.

Legacy of Kain, Final Fantasyt, Suikoden, Castlevania SOTN, Twisted Metal 1,2
Silent Hill, Resident Evilit yms yms.. Gaah!! Niin monta legendaarista nimikettä mahtuu ensimmäisen pleikkarin tarjontaan, että ihan meinaa nostalgiakyynel tirahtaa housuun..

[frozen9999]

legendarisia peliä on vain liian monta että voisi sanoa yksi

tässä pieni lista omista

Deus Ex (se ihan ensimmäinen) Deus Ex Soundtrack #1- 'Deus Ex Main Title' - YouTube
Ultima sarja (1-9) Ultima 9 Intro - YouTube
Wing Commander sarja
Baldurs gate sarja Baldur's Gate 2: Throne of Bhall Intro movie - YouTube Baldur's Gate Intro - YouTube
Metal Gear solid sarja
Planescape Torment Planescape Torment Deionarra's Prophecy Trailer - YouTube (mass effectin pelaajien pitäisi tunnistaa naisen äänen )
Command & Conquer sarja
Star control sarja
starcraft 1 ja 2
Warcraft sarja
Command & Conquer sarja

[Warra]

Heitetään nyt se vakio: Final Fantasy VII.

[Klaproth]

GTA: Vice City se on. Ostin aikoinaan vähän kokeeksi, koska silloin pelilehdet oli täynnä sen hehkutusta. Ja sehän vei mukanaan, meni viikkoja vähillä yöunilla . Eikä sen jälkeiset GTA:t ole pystyneet samaan fiilikseen, no ei San Andreas huono ollut mutta viimeisin oli karsea pettymys . Vice Cityyn ehkä plussa toi se että elin teinivuodet 80-luvulla, joten aina ajaessa tuntui kuin olisi juuri saanut ajokortin, ns virtuaalinen paluu nuoruuteen.

[JRantajoki]

Metal gear NES

Jos 20 vuoden jälkeenkin itse pelikokemus on kirkkaana mielessä musiikkeja myöten niin pelin on täytynyt olla jotain todella erityistä.

[Mifoni]

Toki nykyisin on tehty parempiakin pelejä, joita on tullut nautittua, mutta pelaamisen arkipäiväistyttyä samanlaisiin fiiliksiin on mahdotonta päästä. Nyt pelaaminen on enemmän "tunti nyt ja toinen ylihuomenna" -meiningillä varustettua, kun ennen se oli "koulun jälkeen pelaamaan iltaan asti, viikonloppuisin vieläkin enemmän". Myös pelien ostamisen kiihtyminen on muokannut niiden arvostusta alaspäin, kun huonoja pelejä ei ole todellakaan pakko pelata. Aikanaan oli vaihtoehtoina joko pelata tai olla pelaamatta. Nyttemmin pelata tai pelata jotain muuta, jos ehtii.

Olen ihan samoilla linjoilla tuon asian suhteen. Aina esim. peliarvostelijat kritisoivat, jos peli kestää "vain" 8-12 tuntia eli reaaliajassa omalla pelaamisella 2-4 viikkoa, siihen päälle verkkopeli, joka voi moninkertaistaa pelin eliniän. Itsellä on koko ajan hyllyssä väh. 5 pelaamatonta peliä, joten ei ole hirveästi järkeä ostaa pelejä heti julkaisun yhteydessä kaupasta 60-70 € hintaan. 6-18 kk päästä samat pelit saa netistä 10-20 € hintaan. Sitten taas NES-aikoina pelit maksoivat muistaakseni 500-600 mk eli niitä pystyi silloin ostamaan vuodessa ehkä 5 kpl ja pelien pituus oli reaaliajassa ehkä 2-3 tuntia, eikä todellakaan ollut mitään verkkopeliä.

No sitten itse asiaan eli kahden pelin takia on tullut aikoinaan ostettua pelikonsoli. Vuonna -89 tai -90 ainoa videopeli, jota oli tullut pelattua oli Pac-Man. Sitten kaveri vuokrasi jostain NESin ja Super Mario Brosin ja se oli sitten siinä.

Seuraavaksi vuonna -93 tuli pelattua SNESillä muutama peli NHLPA Hockey `93-peliä ja aika pian lähti Megadrive 2 tilaukseen. Kyseinen peli oli kuitenkin myyty loppuun joka paikassa, joten aluksi sai tyytyä EA Hockeyyn.

Vuonna -95 tuli Playstation ja siitä konsolista ovat ehdottomasti parhaat pelimuistot, ehkä päällimmäisenä Twisted Metal 2.

[SalarymanDaishi]

Jahas, riemu aloituspostiin näemmä siirrettiin tähän osoitteeseen. No joo, elämä on. Eli otsikon mukaisesti kysymyksenä on, mikä on itsellesi juuri SE peli? Mistä pelistä jääneet muistot elävät ikuisesti? Tuleeko yhä kaivettua peli naftaliinista takaisin konsolin sisään säännöllisin väliajoin? Areena on teidän. Vaatimuksena ainoastaan jonkinlaiset perusteet valinnalle, jottei sisältöarvoltaan nollaa lähestyviä lista-viestejä tulisi.

No onpahan ainakin heittämällä laadukkaampi aloitus koko keskustelulle vaikka se ihan kivasti ehti jo itääkin

Tähän asti mainituista erityisesti frozenin mainitsemat Wing Commander ja Star Control -sarjat saivat nostalgiakyyneleen silmäkulmaan ja kainia kompaten mitään yksittäistä on miltei epäreilua nostaa pinnalle.

Tuosta huolimatta pelin sääntöjä noudattaen viskaan oman ääneni Grand Theft Auto III:n suuntaan. Tuohon saakka pelailu oli ollut "vain" vinkeää viihdettä mutta yhä sitä jotenkin etäisesti muistaa, kuinka päräyttävä kokemus tuo nimenomainen peli onnistui olemaan. Tuota ennen GTA oli jo tuttu sarja sekä PC:llä että PS1:llä mutta sitä tukevammin se seuraava konsolisukupolvi onnistui yllättämään. GTA3 oli jotain, joka silloin kauan sitten tuntui yksinkertaisesti mahdottomalta ajatukselta (GTA-maailma kolmiulotteisena? Yeah, right, dream on, ei tule tapahtumaan...) Niin PS2 kuin GTA3 olivat jotain, joka miltei kerjäsi pettymystä mutta kun seuraavan sukupolven alustalla nuo "elkää nyt viittikö" -unelmat yllättäen päätyivätkin olemaan täyttä arkipäivää niin... Whoa...

[Turisija]

itselleni

Super Mario Bros. (NES)
Duck Hunt (NES)
Sonic the Hedgehog (MegaDrive)
NHL95 (Megadrive)

nämä siis siten kuinka koen sanan legendaarinen, parhaat pelit löytyykin sitten snes/ps1/ps3

[hihitys]

Varmaan Battlefield 2. Ihan varmasti paras peli mitä olen pelannut. 600 tuntia sitäkin mäiskinyt (mäiskisin lisääkin, muttei nyt ole oikein pelikonetta...) Tuli toki Battlefield 2142:kin hakattua joku 400 tuntia ja aika sama peruspeli eri aikakausilta vain (BF2 siis moderni ja 2142 tulevaisuuden star warsimaiset [tosin hieman realistisemmat jns. ei mitään valomiekkoja yms. ] paikat).

[Kadaj]

Vuosi 1995 ja Chrono Trigger (SNES). Legendaarisin ja paras peli vieläkin. Ainiin.. jotain perusteluja piti pistää vielä.
Ennen Chrono Triggeriäkin tykästyin jrpg:n, FFVI, Secret of Manat jne. Mutta Chrono Trigger oli täysin eri planeetalta
muihin verrattuna. Taistelut oli hienosti tehty. Hahmot liikkui taisteluissa ja eikä erillistä latausruutua ollut,
musiikki aivan käsittämättömän kaunista, maailma / spritet parasta; mitä siihen aikaan oli, myös tarina oli mukaansa
tempaavaa ja hahmot muistettavia.

[rookie]

Legendaarisin peli. Miten luokitellaan legendaarinen? Loistavia pelejä on aivan hirveästi ja niistä yhden valitseminen on aika vaikeaa.

Jos nyt pitää jokin peli nostaa yli muiden, niin sen täytyisi olla Heroes of Might and Magic III. Tuo on varmasti se peli, mitä olen pelannut eniten, minkä parissa olen viihtynyt pisimpään ja mitä vieläkin pelailen kohtuu säännöllisesti. Jos jokin peli voisi olla täydellinen, on HoMM III lähimpänä sitä, mielestäni.



Harmittavasti HoMM 4/5/6 ovat keskinkertaisia tai jopa surkeita.

[baritoni]

Kyllä siinä vain oli jotain kun hakattiin poikina kaverin kanssa Sensible Socceria Amigalla yötä myöten. Oijoi!

[Aero]

Elite Elite (video game) - Wikipedia, the free encyclopedia , noilta ajoilta varmaan moni muukin olisi ansainnut legendaarisen tittelin. 80 -luvun alusta 80 luvun loppuun tapahtui pelialalla aikamoista kehitystä.

[Morre]

Legendaarisin peli. Miten luokitellaan legendaarinen? Loistavia pelejä on aivan hirveästi ja niistä yhden valitseminen on aika vaikeaa.

Jos nyt pitää jokin peli nostaa yli muiden, niin sen täytyisi olla Heroes of Might and Magic III. Tuo on varmasti se peli, mitä olen pelannut eniten, minkä parissa olen viihtynyt pisimpään ja mitä vieläkin pelailen kohtuu säännöllisesti. Jos jokin peli voisi olla täydellinen, on HoMM III lähimpänä sitä, mielestäni.
---
Harmittavasti HoMM 4/5/6 ovat keskinkertaisia tai jopa surkeita.

Kyllä mun täytyy taipua tähän mielipiteeseen ihan täysin ja allekirjoittaa sama. HoMM3 on se kaikkein rakkain ja eniten pelaamani peli. Pelaan sitä yhä aina ajoittain ja yhä se jaksaa riemastuttaa. Pidän sen ideasta, toimivuudesta, grafiikasta ja musiikista.

Konsolipuolella taas The Legend of Zelda: A Link to the Past oli sellainen ns. viimeinen niitti, joka sai minut roolipeli-ihmiseksi ihan täysin.

[Trollbutcher]

Maniac Mansion.
Tuli jos c64:lla hakattua hetki jos toinenkin kun ikinä ei kellään ollu kunnon toimivaa et ois päässy läpi. Sit joskus ostin 8bittiselle sen ni hetkessä läpi kun tiesi jo kaiken mitä piti tehä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Maniac_Mansion
Ja kyllä toi mainittu HoMM3 oli kovassa käytössä, kaverin kanssa koneet vastakkain ja koko yö hirveetä sotaa...mmmmmm.

[Arszi]

Itselleni varmaan Sonic the Hedgehog megadrivelle koska pelaamiseni alkoi siitä.. Hyvänä kakkosena Fallout 2 jota tulee vieläkin pelattua

[TeRm0z]

Street Fighter II: Special Champion Edition Megadrivelle.

24 megan ainoa oikea HYPERVERSIO, joka kyykytti Super Nintendon normipainosta 100-0 konsolisodan antiikkisilla ajoilla - tai ainakin siihen saakka, kunnes Super Street Fighter 2 julkaistiin (eivätpä ole Capcomin toimintatavat vuosien saatossa liiaksi muuttuneet).

Sikahintaista peliä odotettiin käytännössä koko vuosi, kunnes jouluna 1993 nuoren miehen kiltteys palkittiin. Erikoisliikkeetkin oli kuivaharjoiteltu CVG:n oppaista etukäteen. Tuolloin tunsi vielä olevansa kovakin tekijä virtuaalinäyttämöillä, kun kylän muut pojat olivat täysiä vastaantulijoita tatamilla. Nettiaikakaudella harhaluulot omasta erinomaisuudesta ovatkin sen jälkeen karisseet melko tehokkaasti.

Erikoismaininta saman koneen NHL94:lle, jonka ansiosta osaan vieläkin luetella enemmän tuon ajan NHL-tähtiä kuin nykyisiä. Selänne toki löytyi jo tuolloin kaukalosta ja lämäri oli kohdallaan.