Mikä lisenssipeleissä on vikana?

[-WaLuigi-]

Useita päiviä pyörinyt mielessä peli, jonka nimeä ei tietenkään saanut päähänsä, jossa käytettiin lisenssiä hyvin. Vihdoinkin tuli mieleen, eli siis The Godfather -pelit, niin ykkönen kuin kakkonenkin. Vaikka pelimekanismillisesti joitakin puutteita olikin, niin etenkin ykkösen tarina, jossa pääsee tekemään ulkopuolisen asemassa kaikki oleellisimmat kohtaukset, oli erinomaisen hyvin toteutettu. Hivenen samaan malliin, kuin Rooma-tv-sarjassa (kannattaa katsoa), jossa fiktiiviset päähenkilöt olivat osana kaikkia historian tunneilta tuttuja tilanteita. Kakkosen tarina oli vähän hoopompi, mutta Kummisedän tärkeimpiin asioihin kuulunut perhe nostettiin hienosti esiin.

Molemmat Godfather-pelit olisi voinut sekoittaa geneerisiin hiekkalaatikkotoimintapeleihin, mutta pelin alkuvalikoissa soiva tunnusmusiikki sai heti fiilikset mafioson elämään. Hienoja pelejä, kenties jopa tökeröstikin aliarvostettuja helmiä niin tämän kuin edellisen sukupolven pelien joukossa.

[Nisupulla]

Monet parhaimmista pelielämyksistä ovat olleet nimenomaan lisenssipelejä, kuten James Bond Goldeneye 007 ja Star Wars Battlefrontit. Molemmat seisoivat jo sellaisenaan tukevasti omilla jaloillaan ja lisenssi toi vain sen viimeisen sipauksen taikaa päälle. Elokuviin perustuvissa peleistä haluaa aktiivisena osallistujana kokea niitä samoja elämyksiä, joita aiemmin on passiivisena seurannut salin penkistä käsin. Tähtien Sotien AT-AT kävelijöiden lassotus oli huikea elämys fanittajalle.

[rioichi]

Tuli tässä mieleeni mielenkiintoinen tapaus, jossa 700vuotta vanhan runoeeppoksen pohjalta tehtiin peli. Puhun tietenkin Dantes infernosta. Lasketaanko tämä lisenssipeliksi? Ja peli oli täyttä rautaa!

[TUHOMURSU]

Jos Elokuvan X lisenssipeli olisikin nimeltään Ultimate Fetus 3: Lisp of the Manwhore, olisi se pelkästään paskapeli. Lisenssipelit voidaan jakaa oikeastaan kahteen ryhmään: 1. akuutteihin lisenssipeleihin jotka ilmestyy kun esimerkiksi tulee jokin uusi leffa, ja 2. pitemmän linjan fränsaisseihin. Kummankin ryhmän pelit nojaavat myyntilukunsa tunnettuun tuotteeseen ja näin koittavat maksimoida tuottoja nipistämällä tuotantokuluja - mainosmenot ovat varmaankin lähellä 10% siitä mitä peleillä yleensä. "Leffahan tämänkin pelin myy".

Poikkeustapauksiakin löytyy. Stay tuned, jne!

[kapulasta]

Aluksi pitää korjata, että muutama ensimmäinen harry potter peli olivat vielä laadukkaita ja erittäin viihdyttäviä. Ja sitten mieleen tulee myös erittäin hauska hack and slash LOTR: Return of the King PS2:selle. Ja muutenkin, kyllä hauskoja ja laadukkaita lisenssipelejä on enemmänkin, kuin mitä äkkiseltä miettii. Usein niitä riivaa lyhyys, mutta siitäkin on puhuttu ja todettu, ettei se ylitsepääsemätön rikos ole. Toki on monia umpisurkeita lisenssipelejä, mutta niitä on haukuttu ihan riittävästi. Ja itsekin uskon siihen, että monissa aika ja lisenssin haltijan/pelin tilaajan budjetti ovat olleet esteenä. Voin olla hyvin väärässä, mutta käsittääkseni usein näitä umpisurkeita lisenssipelejä leffojen yms, ympärille tehdään juuri oheistuote tyyliin: leffan tuotantoyhtiö yms, tilaa pelin jollain budjetilla kehittäjältä ja maksaa siitä sitten sen tietyn hinnan, saaden itse myynneistä suuren osan. Ja itse pelin kehittäjille pelin menestyksestä ei juurikaan ole rahallista hyötyä, jos ollenkaan. Aika huono lähtökohta alkaa panostamaan pikkuviilaukseen tai sisällön laajuuteen.

[Silmarillion]

Hauska artikkeli aiheesta,

Stallonella taivaaseen - mielikuvanistit ja 80-luvun lisenssipelihelvetti :: elitisti.net

[The_Akzu]

Beverly Hills Cop (PS2)

 

Tässä on esimerkki millainen lisenssipelin ei pidä olla. Tuon toisen videon otin siksi että siinä on mukana pelin tekstitykset suomeksi.

[Raxama]

Beverly Hills Cop (PS2)

Tässä on esimerkki millainen lisenssipelin ei pidä olla. Tuon toisen videon otin siksi että siinä on mukana pelin tekstitykset suomeksi.

No, Blast on tunnettu paskoista lisenssipeleistään: Tosin, kaikkien onneksi noita rupesi vasta tulemaan silloin kun PS2 veteli viimeisiään.