Heavy Rain

[SalarymanDaishi]

Itsellä ainakin tuo toinen pelikerta tuotti pettymyksen, kaiken mahdollisen tein eritavalla, mutta ei sieltä juurikaan yllätyksiä tullut.

Kyllä tuo peli oli parhaimmillaan juurikin sillä ensimmäisellä pelikerralla...

Pahus... Loistava pelihän se oli/on mutta kakkoskierros jäänee edelleen hamaan tulevaisuuteen. Niin vinkeitä kuin nämä vaihtoehtoisia polkuja tarjoavat pelit ovatkin, se kynnys pelata jotain ihan toista reittiä kuin mitä alkuperäinen intuitio käskee tekemään on melkoinen. Tavallaan tuon yhä haluaisi kokea uudelleen ja olisihan se hienoa, jos tarina olisi silloin jotain tyystin erilaista kuin ensimmäisellä pelikerralla mutta liikaahan tuossa jo toivoo. Taitavat jäädä Heavy Rainin salaisuudet yhtä mysteereiksi kuin Cole m**kkuna Infamousissa tai Shepard renegadena Mass Effecteissä. Tässä onneksi sentään perinteinen hyvä/paha tai oikea/väärä loisti poissaolollaan, mistä varauksetonta plussaa

Mielestäni peli ei muuttunut todellakaan tarpeeksi tekemällä erillaisia päätöksiä. Toisen kerran pelaaminen oli silti mielenkiintoista, pelkästään erillaisen loppuratkaisun takia. Eikös se ole vähän sama asia, kuin katsoisi elokuvan uudelleen.

Joo, tässä varmaan se ensimmäinen koettu loppu muokkaa jatkoa kaikkein parhaiten. Täällä tuli päädyttyä kokolailla onnelliseen, hyvin leffamaiseen päätökseen jo ensimmäisellä yrittämällä, joten siitä on todella vaikea lähteä toiselle kierrokselle tekemättä mitään toisin kuin alunperin teki. Tavallaan harmi mutta toisaalta ilman kaikkia vaihtoehtoisia polkujaan peli ei olisi ollut niin upea kokemus kuin se oli.

[Turisija]

Jotain tässä pelissä oli joka veti mukanaan enemmän kuin yksinään aiempi pelaamani peli - lähtien NES-peleistä aina kaikkiin PC ja PS3 peleihin. Kuin interaktiivinen elokuva - läpimurto peliteollisuudessa ja saa nähdä nähdäänkö tulevaisuudessa näitä enemmänkin, toivoa sopii ja miksipä ei.

Peli oli toisaalta myös se jolle ensimmäisenä heittäisin sen K18 leiman varmaan kaikista peleistä. Ehkä raaempia kohtauksia löytyy muistakin peleistä mutta Heavy Rainin intensiivisyys, ahdistavuus ja tavallaan realistisuus tai miksi kutsuisikaan tekevät pelistä aivan erityisen kokemuksen. Ei sillä ettenkö itse pelaisi tätä nuorempana mutta peli on hyvin raaka, monella tasolla joten lähtökohtaisesti tämä on peli aikuisille.
Pistetään nyt spoileriin vielä nämä:

 

Oma loppu oli traaginen, toisaalta kyllä myös tälläisiä elokuvia näkee, jossa siis poliisi päätyi ampumaan Ethanin tämän pelastettua Shaunin. Scott jäi vapaana hillumaan heitettyään Jaydenin myllyyn Osa syynä tälläiseen loppuun oli hieman kankeahko reagointi ruudun komentoihin, lisäksi olin säätänyt pelinopeuden tasolle jossa tuurillakin oli osansa - tämähän toisaalta toi lisäjännitystä peliin kun ei tiennyt selviääkö jostain tilanteesta. Ethanhan ei oikeasti voinut vielä alkupelissä kuolla mutta itse en sitä tiennyt joten hiki hatussa niukkoja "selviytymisiä" tuli tehtyä noissa trialseissa.

[Vintsukka]

Heavy Rain oli silloin ensimmäisellä pelikerralla jotain ihan uskomatonta, tämä peli teki jotain sellaista mitä en uskonut videopelin olevan mahdollista tehdä. Sai ihan täysillä uppoutumaan maailmaansa ja oikeasti välittämään hahmojen kohtaloista.

Alkoihan sieltä sitten ne jumalattoman isot juoniaukot ja sekavuudet ennen pitkää paistaa läpi, mutta kyllä pelistä todella hyvä kokonaiskuva silti jäi.

Parhaimmillaan peli tosiaan on sillä ensimmäisellä peluukerralla, ja joku tämän kehittäjäfirman pomokin sanoi haastattelussa, että Heavy Rain olisi hyvä pelata vain kerran läpi ja tyytyä siihen lopputulokseen, johon luonnostaan päätyi. Siksi onkin ihmetyttänyt pelin trophylista, joka pakottaa minunlaiseni trophyhuorat tahkoamaan eri vaihtoehtoja niin kauan, että pelin viehätys alkaa aika pahasti karista. Ja joojoo, ei niitä trophyja pakko ole metsästää, mutta mielestäni trophylista on osa peliä, ja tuollaisen listan laatiminen tähän peliin oli minusta todella paska päätös, kuka sen sitten tekikin.

[Cobretti]

...ja joku tämän kehittäjäfirman pomokin sanoi haastattelussa, että Heavy Rain olisi hyvä pelata vain kerran läpi ja tyytyä siihen lopputulokseen, johon luonnostaan päätyi.

Linkkiä kiitos. Voisin nopeasti veikata, että sinun "suomennoksesi" ko. haastiksen kohdasta oikoo aika paljon mutkia. Tuskin kehittäjä sanoo että "pelatkaa hei peli vain kerran läpi ja laittakaa kaappiin". Uskon kyllä, että on voitu sanoa että pelistä saa parhaan kokemuksen ekalla kerralla, ilman ohjeita, spoilereita ja trophyjen huoraamista. Ja sehän on totta.

Ja joojoo, ei niitä trophyja pakko ole metsästää, mutta mielestäni trophylista on osa peliä, ja tuollaisen listan laatiminen tähän peliin oli minusta todella paska päätös, kuka sen sitten tekikin.

Trophyjen tehtävä (tai ainakin pitäisi olla) on lisähaasteiden tuominen ja pelin kiinnostavuuden pitkittäminen. Usein pelin joutuu pelaamaan läpi vähintään pari kertaa jos platinaa halajaa. Ongelma on siinä, että ekan pelikerran jälkeen (viimeistään) suuri osa porukkaa menee lukemaan ohjeita, joka tietysti vie tehokkaasti kaiken sen Heavy Rainin "ekan kerran" kiinnostavuuden ja yllätyksellisyyden. "Paska päätös" on yleensä se, että Heavy Rainin tapaisessa pelissä on trophyja ollenkaan - jos nyt tuollaista kommenttia yleensä halutaan käyttää. En itse kuitenkaan tiedä miten se platina-määrä pystejä olisi pitänyt peliin ripotella?

Kuten itsekin vihjaisit, niin trophyja ei ole pakko peleissä metsästää. On totta, että niistä Heavy Rain tuskin tulee paremmaksi. Itse tosin sain varmaan 45% trophyja eka kerralla ja ilman yhtä ainutta ohjeen pätkää. Ihan hyvä fiilis siis jäi jo eka kerralla.

[hforad]

Linkkiä kiitos. Voisin nopeasti veikata, että sinun "suomennoksesi" ko. haastiksen kohdasta oikoo aika paljon mutkia.

Kyllä se käännös ihan oikein oli. Tosin kommentti annettiin ennen kuin peliä oli vielä julkaistu.

I would like people to play it once … because that’s life. Life you can only play once … I would like people to have this experience that way," explains Cage. "I’m fine with [people reloading saves to avoid bad endings], but the right way to enjoy Heavy Rain is really to make one thing because it’s going to be your story. It’s going to be unique to you. It’s really the story you decided to write … I think playing it several times is also a way to kill the magic of it.

Heavy Rain has no replay value (but that's a good thing?) -Destructoid

[Nisupulla]

Tämän sukupolven vaikuttavin teos. Käsittelee pelaajan tunteita tavalla, johon edes harva elokuva yltää. Tässä todella välität pelihahmon kohtalosta ja pyrit välttämään pahimmat karikot. Niihin väistämättä ajautuessa on suru aitoa, aivan kuten myös ne harvat ilon hetket. Herkille voi olla jopa osin traumaattinen kokemus, sen verta tummilla sävyillä ja paksulla tussilla on käsikirjoitus tähän tehty.

[Cobretti]

Kyllä se käännös ihan oikein oli. Tosin kommentti annettiin ennen kuin peliä oli vielä julkaistu.

Ok, fair enough, mutta enemmän tuossa Cage mielestäni painottaa sitä, että parhaan kokemuksen saa ekasta pelikerrasta ja niin, että pelin pelaa läpi (ei pelaa chaptereitä uudestaan) vaikka esim. hahmo kuolisi - tai mitä nyt pelissä voi sattua.

Mutta pelin läpäistyä on kyllä helppo olla Cagen linjoilla. Se tietty "magic" varmasti osin häviää toisella pelikerralla - puhumattakaan että keräilee trophyja ja käy chaptereitä läpi. Toisaalta kun pelin eka kerrasta on reilusti yli vuosi kuten mulla, niin nyt varmasti pääsisi taas takaisin pelin fiilikseen. Mutta sitä ekan pelikerran mieletöntä "rushia" tuskin saisi enää aikaan.

[TitusPullo]

Tämän sukupolven vaikuttavin teos. Käsittelee pelaajan tunteita tavalla, johon edes harva elokuva yltää. Tässä todella välität pelihahmon kohtalosta ja pyrit välttämään pahimmat karikot. Niihin väistämättä ajautuessa on suru aitoa, aivan kuten myös ne harvat ilon hetket. Herkille voi olla jopa osin traumaattinen kokemus, sen verta tummilla sävyillä ja paksulla tussilla on käsikirjoitus tähän tehty.

Täytyy ihan uteliaisuudesta kysyä esimerkkejä tästä "traumaattisesta" ja "tunteita upeasti käsittelevästä" pelistä. Taisimme näet pelata ihan eri kokonaisuuksia.

Se Heavy Rain, joka omassa koneessani kävi, oli uskomattoman huonosti kirjoitettu sekasotku, jonka juonessa oli niin valtaisia aukkoja, ettei sitä ollut uskominen.

Miten esimerkiksi:

 

- Shelby ehti jokaiseen paikkaan laittamaan kaiken valmiiksi Ethanille?
- Miksi Shelbyn ajatukset olivat koko alkupelin tasolla "gotta solve the case!"?
- Miten kukaan ei muka huomannut jättimäisen sähkölaitoksen täydellistä uudelleenkäynnistymistä, tai miten Shelby osasi itse ne virittää?
- Miten poliisit pystyivät pidättämään Ethanin kaikista murhista, mutta jättämään muut epäillyt pois koko yhtälöstä koska "todisteet eivät olleet riittäviä" vaikka samaan hengenvetoon totesivat että Ethan ei ollut lähelläkään ensimmäisiä murhia?
- Poliiseilla ei myöskään ollut MITÄÄN todisteita, muuta kuin "Ethan on kärsinyt hermovaurioita onnettomuuden jälkeen" lausuntoja hänen exältä ja psykiatrilta - jolle Ethan MYÖNSI tämän, eikä piilotellut asiaa, ja tämäkin info saatiin vasta kun poliisit hakkasivat sen hänestä. Mikään pelin toisen puoliskon juonenkäänne poliisiaseman tutkinnoissa ei toimi.
- Miten Jayden muka sai jatkaa duunissa päästettyään Ethanin vapaaksi - varsinkin kun hän oli useamman kerran jo tehnyt itsestään syyllisen muiden työntekijöiden silmissä ja varsinkin kun hänet oli juuri nähty menevän kuulusteluhuoneeseen ja vielä erikseen vaatinut olla yksin vangin kanssa!
- Miten Ethan muka pystyisi satuttamaan itsensä rikottuun lasiin, mitä oli levitetty hulvattomasti ympäri sähkölaitoksen hormia? Ellei sitten Shelby ollut liimannut kaikkia niitä osia maahan pystyyn, mikä olisi vielä riemastuttavampaa?
- Miksi ihmeessä päähenkilön rakastettu reagoi yllättyneesti Shelbyn paljastukseen - hänhän ei ollut edes tavannut tai tietoinen koko hahmosta!
- Shelbyn sanotaan tehneen samanlainen ruljanssi jo useammalle miehelle vuosien mittaan. Mutta miten hän on esimerkiksi onnistunut jättämään Ethanille auton parkkiin ja jättämään sinne ohjeet, videolaitteen ym. parkkihallin omistajan huomaamatta? Jos hän oli taasen jättänyt ne vuosia aiemmin, kerta näin hallin omistaja väittää auton olleen parkissa jo pitkään, niin miten hän on osannut laittaa kaiken juuri täydellisesti kasaan jotta ohjeita varmasti seurataan ilman muutoksia. Koko suunnitelma oli rakennettu uskomattomien sattumien varaan.
- Mistä Ethan oikein sai ensimmäisen origamin saatuaan kohtauksensa puistossa? Pitääkö uskoa että Shelby kävi kiltisti laittamassa tämän hänen käteensä samalla kun kidnappasi hänen poikansa?
- Miksi jokaisella Origami Killerin uhrilla on vielä hänen lähettämät tavarat? Luulisi että poliisi olisi takavarikoinut ne tutkintojen ajaksi, eikä niitä koskaan palauteta varsinkin kun juttu on avoin. Shelbyn koko tarina on yksi jättimäinen juoniaukko.
- Miten kukaan ei ikinä, missään vaiheessa, kyseenalaistanut tai edes raportoinut jättimäisestä verilöylystä, mihin Shelby osallistuu?

Peli on myöskin uskomattoman laiska.

 

- Peli ei anna Shelbyn kuolla millään tavalla, vaan pakottaa pelaajan pelastautumaan jokaisesta vaaratilanteesta.
- Shelby myöskin vapautetaan hulvattoman kuulustelun jälkeen: "te olitte siis tilassa josta uhri löytyi murhattuna, ette soittaneet poliisia, pakenitte paikalta ja teidän sormenjälkiä oli kaikkialla."
"Nojoo, mutta en vaan tahtonut tuhlata teidän aikaa, minähän olen syytön, näet"
"Aivan, totta, ihan hassua että edes epäilimme teitä, nähdään!"
- Shelby myöskin näytetään seisovan ihan toisaalla kun kirjoituskoneita kaupitteleva mies tapetaan. Vaikka myöhemmin näytetään hänen itse tappaneen tämän. Tietenkin tekotaiteellinen Cage voi väittää tämän kuvastavan miehen mielipuolisuutta, paitsi ettei peli anna missään vaiheessa viitteitä siihen, että hän olis skitsofreeninen, joten koko kohtaus on halpaa ja surkeasti kirjoitettua pelaajan huijaamista.

Parhautta on myös pelin uskomattoman tökerö tapa yrittää luoda "tunteellisia" tilanteita pelin alussa, vääntämällä jokaisesta kliseestä suurta draamaa, vaikkei yhdenkään hahmon motivaatio tunnu toimivan millään logiikan tasolla. Ethanin ajatusmaailma on varmaankin huonointa käsikirjoittamista, mitä peleissä tai elokuvissa on vuosiin nähty.

[Nisupulla]

Turha tästä on lähteä vääntämään, joko kolahtaa tai sitten ei. Aivan kuten taiteessa niin usein. Itse en tarkastele tätä logiikan kautta. Enemmänkin abstraktina kokemuksena, joka epäsuorilla viittauksilla onnistuu nappaamaan tunteet kylmiin sormiin ja ravistelemaan niitä kunnolla.

[TitusPullo]

Turha tästä on lähteä vääntämään, joko kolahtaa tai sitten ei. Aivan kuten taiteessa niin usein. Itse en tarkastele tätä logiikan kautta. Enemmänkin abstraktina kokemuksena, joka epäsuorilla viittauksilla onnistuu nappaamaan tunteet kylmiin sormiin ja ravistelemaan niitä kunnolla.

Kiitän. Päivän naurut. En tietty odottanut että noihin olisi mitään loogista vastausta, Cagekään ei niitä harrasta. Mutta huvittaa nuo "tämä on abstrakti kokemus!" selittelyt, sillä mihinkään tuollaiseen ei ole viitattu ja varsinkin pelintekijät ovat yrittäneet vääntää rautalangasta miten hieno Hollywoodmainen kokemus peli on.

Tosin jätän nuo spoilerin taakse piilotetut juoniaukot tänne, ehkä hyvällä tuurilla joku huomaa ne eikä tuhlaa aikaansa tähän kalkkunaan. Pelin move kontrolleissa oleva edes-takainen wanking liike on ehkä parhaita kuvaamaan peliä. Tietty jos joku tätä pitää jonain tunteellisen tarinankerronan abstraktina riemuvoittona, niin mikäs siinä. Pitäväthän ihmiset Twilightistakin.

[SalarymanDaishi]

En itse kuitenkaan tiedä miten se platina-määrä pystejä olisi pitänyt peliin ripotella?

Tässähän olisi hyvin voinut soveltaa vaikka (ensimmäisten) CSI-pelien taktiikkaa, eli ihan suosiolla kaikki pystit ensimmäisellä läpipeluulla plakkariin, kävi miten kävi. Vajaa neljännes nimittäin jätti pelin tuollaisenaankin kesken. Toki Cage on jutustellut trophyistäkin. Mitenkuten toimivan ratkaisun kokee löytäneensä (lähinnä sen suhteen milloin ne ponnahtavat ilmoille) mutta toteaa niiden kuitenkin olleen pelin kannalta se ei-juttu. Joihinkin peleihin trophyt nyt vaan sopivat mutta tällaisissa ne kieltämättä ovat enempi pakollista, jopa haitallista painolastia.

[DaPro]

Vajaa neljännes nimittäin jätti pelin tuollaisenaankin kesken.

Sanavalinnastasi sai sellaisen kuvan, että tuo olisi jotenkin vähän. Tosiasiassahan tuo on aivan loistava suoritus, johon moni peli ei pysty.

[Jarppa]

Se Heavy Rain, joka omassa koneessani kävi, oli uskomattoman huonosti kirjoitettu sekasotku, jonka juonessa oli niin valtaisia aukkoja, ettei sitä ollut uskominen.

Napataanpa kiinni vaikka tästä, sillä olen täysin erimieltä kokonaisuudesta vaikka hyväksynkin juoneen kohdistamasi kritiikin. Juonessa oli valtaisia aukkoja ja epäloogisuuksia, mutta toki nämä manifestoituvat pääasiassa pelin loppupuolella. Osa pelistä poistetuista kohtauksista olisi mielestäni pitänyt säilyttää

 

Heavy Rain deleted scenes "The Secrets of the Scenario" making-of *SPOILERS* - YouTube

Kontrollit olivat välillä aika hanurista.

 

Siellä voimalan 'tunnelissa' meinasi palaa käpy. Immersio lensi samantien ikkunasta.

Ja ylipäätään Quick Time Eventit. Aika laiska valinta, sanoisin. Silti viihdyin pelin parissa loistavasti. Tämä oli peli, joka herätti tunteita. Tai no, kaipa 'Olipa siisti räjähdys!1yksiyksi' on tunne. Todetaan siis, että tunteita joita en ole ennen videopeleissä kokenut tässä laajuudessa. Ainakin itse pystyin samaistumaan Ethaniin ja väitän, että juuri siinä on vedenjakaja eli jos ei ko 'päähenkilön' kanssa pääse sinuiksi niin voipi jäädä pelikin etäiseksi. Väitän, että tämä peli on siinäkin mielessä tunteita herättävä, että joko tästä todella tykkää tai sitten lähes vihaa.

Parhautta on myös pelin uskomattoman tökerö tapa yrittää luoda "tunteellisia" tilanteita pelin alussa, vääntämällä jokaisesta kliseestä suurta draamaa, vaikkei yhdenkään hahmon motivaatio tunnu toimivan millään logiikan tasolla. Ethanin ajatusmaailma on varmaankin huonointa käsikirjoittamista, mitä peleissä tai elokuvissa on vuosiin nähty.

Ohhoh, mikäs siinä ajatusmaailmassa nyt erityisesti tökki? Ja hei, MIKÄÄN ei alita Hollywoodin kesäleffoja (esim Transformers osa X).

[SalarymanDaishi]

Sanavalinnastasi sai sellaisen kuvan, että tuo olisi jotenkin vähän. Tosiasiassahan tuo on aivan loistava suoritus, johon moni peli ei pysty.

Hups, itse asiassa siis reilu neljännes jätti kesken. Vähätellä en kuitenkaan tarkoittanut - kuten artikkelikin huomioi, tilastollisestihan tuo 72% läpipelanneita on poikkeuksellisenkin korkea. Nostin tuon esiin lähinnä esimerkkinä siitä, että vaikka pelin trophyt olisi toteutettu niin haasteettomasti, helposti ja tylsästi kuin mahdollista, ei lopputuloksena sittenkään olisi ollut "helppo platina, joka löytyisi sitten kaikilta." Sikälihän Heavy Rain on erikoinen tapaus, että vaikka trophyt ja ylipäätään pelien läpikotainen myllääminen kiinnostaisikin, kynnys siihen on todella korkealla. Sitä vain alitajuisesti pelkää sen ensimmäisen, maagisen kokemuksen vesittymistä.

Väitän, että tämä peli on siinäkin mielessä tunteita herättävä, että joko tästä todella tykkää tai sitten lähes vihaa.

Tämäkin tosiaan joo. On ainakin jäänyt sellainen vaikutelma, että Heavy Rainin kohdalla olisi paljon vähemmän edustusta linjalla "ihan jees" tai "no sellainen perushyvä peli." Samahan se oli aikoinaan Fahrenheitinkin kanssa - joko lähestymistapa uppoaa täysillä tai sitten ei ollenkaan.

[Jaahas]

Täytyy ihan uteliaisuudesta kysyä esimerkkejä tästä "traumaattisesta" ja "tunteita upeasti käsittelevästä" pelistä. Taisimme näet pelata ihan eri kokonaisuuksia.

Se Heavy Rain, joka omassa koneessani kävi, oli uskomattoman huonosti kirjoitettu sekasotku, jonka juonessa oli niin valtaisia aukkoja, ettei sitä ollut uskominen.

Miten esimerkiksi:

 

- Shelby ehti jokaiseen paikkaan laittamaan kaiken valmiiksi Ethanille?
- Miksi Shelbyn ajatukset olivat koko alkupelin tasolla "gotta solve the case!"?
- Miten kukaan ei muka huomannut jättimäisen sähkölaitoksen täydellistä uudelleenkäynnistymistä, tai miten Shelby osasi itse ne virittää?
- Miten poliisit pystyivät pidättämään Ethanin kaikista murhista, mutta jättämään muut epäillyt pois koko yhtälöstä koska "todisteet eivät olleet riittäviä" vaikka samaan hengenvetoon totesivat että Ethan ei ollut lähelläkään ensimmäisiä murhia?
- Poliiseilla ei myöskään ollut MITÄÄN todisteita, muuta kuin "Ethan on kärsinyt hermovaurioita onnettomuuden jälkeen" lausuntoja hänen exältä ja psykiatrilta - jolle Ethan MYÖNSI tämän, eikä piilotellut asiaa, ja tämäkin info saatiin vasta kun poliisit hakkasivat sen hänestä. Mikään pelin toisen puoliskon juonenkäänne poliisiaseman tutkinnoissa ei toimi.
- Miten Jayden muka sai jatkaa duunissa päästettyään Ethanin vapaaksi - varsinkin kun hän oli useamman kerran jo tehnyt itsestään syyllisen muiden työntekijöiden silmissä ja varsinkin kun hänet oli juuri nähty menevän kuulusteluhuoneeseen ja vielä erikseen vaatinut olla yksin vangin kanssa!
- Miten Ethan muka pystyisi satuttamaan itsensä rikottuun lasiin, mitä oli levitetty hulvattomasti ympäri sähkölaitoksen hormia? Ellei sitten Shelby ollut liimannut kaikkia niitä osia maahan pystyyn, mikä olisi vielä riemastuttavampaa?
- Miksi ihmeessä päähenkilön rakastettu reagoi yllättyneesti Shelbyn paljastukseen - hänhän ei ollut edes tavannut tai tietoinen koko hahmosta!
- Shelbyn sanotaan tehneen samanlainen ruljanssi jo useammalle miehelle vuosien mittaan. Mutta miten hän on esimerkiksi onnistunut jättämään Ethanille auton parkkiin ja jättämään sinne ohjeet, videolaitteen ym. parkkihallin omistajan huomaamatta? Jos hän oli taasen jättänyt ne vuosia aiemmin, kerta näin hallin omistaja väittää auton olleen parkissa jo pitkään, niin miten hän on osannut laittaa kaiken juuri täydellisesti kasaan jotta ohjeita varmasti seurataan ilman muutoksia. Koko suunnitelma oli rakennettu uskomattomien sattumien varaan.
- Mistä Ethan oikein sai ensimmäisen origamin saatuaan kohtauksensa puistossa? Pitääkö uskoa että Shelby kävi kiltisti laittamassa tämän hänen käteensä samalla kun kidnappasi hänen poikansa?
- Miksi jokaisella Origami Killerin uhrilla on vielä hänen lähettämät tavarat? Luulisi että poliisi olisi takavarikoinut ne tutkintojen ajaksi, eikä niitä koskaan palauteta varsinkin kun juttu on avoin. Shelbyn koko tarina on yksi jättimäinen juoniaukko.
- Miten kukaan ei ikinä, missään vaiheessa, kyseenalaistanut tai edes raportoinut jättimäisestä verilöylystä, mihin Shelby osallistuu?

Peli on myöskin uskomattoman laiska.

 

- Peli ei anna Shelbyn kuolla millään tavalla, vaan pakottaa pelaajan pelastautumaan jokaisesta vaaratilanteesta.
- Shelby myöskin vapautetaan hulvattoman kuulustelun jälkeen: "te olitte siis tilassa josta uhri löytyi murhattuna, ette soittaneet poliisia, pakenitte paikalta ja teidän sormenjälkiä oli kaikkialla."
"Nojoo, mutta en vaan tahtonut tuhlata teidän aikaa, minähän olen syytön, näet"
"Aivan, totta, ihan hassua että edes epäilimme teitä, nähdään!"
- Shelby myöskin näytetään seisovan ihan toisaalla kun kirjoituskoneita kaupitteleva mies tapetaan. Vaikka myöhemmin näytetään hänen itse tappaneen tämän. Tietenkin tekotaiteellinen Cage voi väittää tämän kuvastavan miehen mielipuolisuutta, paitsi ettei peli anna missään vaiheessa viitteitä siihen, että hän olis skitsofreeninen, joten koko kohtaus on halpaa ja surkeasti kirjoitettua pelaajan huijaamista.

Parhautta on myös pelin uskomattoman tökerö tapa yrittää luoda "tunteellisia" tilanteita pelin alussa, vääntämällä jokaisesta kliseestä suurta draamaa, vaikkei yhdenkään hahmon motivaatio tunnu toimivan millään logiikan tasolla. Ethanin ajatusmaailma on varmaankin huonointa käsikirjoittamista, mitä peleissä tai elokuvissa on vuosiin nähty.

Lähdetkö pelaamaan peliä mentaliteetilla ''mitäköhän paskaa tällä kertaa tarjotaan'' vai aloitatko uuden pelin avoimin mielin nauttien siitä. Peli on omalla tavalla uranuurtaja, sillä peli on tarinankerronnassaan ainutlaatuinen. Toki se ei loppukädessä anna pelaajan valita hirmuisia määriä ja juoniaukkoja on, jotka ovat osin selitettävissä noilla poistetuilla kohtauksilla, mutta siltkin peli ANTAA mukavan kokemuksen suurimmalle osalle pelaajista. Esim. itselleni nuo kontrollit istuivat täydellisesti ja mitään sekoittavaa ei niihin liittyen tapahtunut. Itse ainakin tempauduin peliin mukaan ja se tosiaan käsittelee tunteita ja omaa todella synkän tunnelman ihmisten mentaliteetteihin pureutuen. Itse uskon, että jos avartaisit mieltäsi, olisit nauttinut tästä pelistä. Asenne ratkaisee usein ja yltiönegatiivisella se pelikokemus jää kauas parhaasta; usein paskaksi ja sitten etsitään pelin virheet ja syytetään peliä

-> OT: Ymmärrän, että jokaisella on peleihin oma mielipide, mutta sinulla tuntuu olevan pelkästään negatiivisia mielipiteitä kaikista peleistä. Legendaarisin oli kun haukuit ps3:n yhden parhaimmista peleistä Demon's Soulsin lyttyyn ja väitit pelanneesi 100 tuntia, etkä ollut päässyt ensimmäisiäkään kenttiä läpi. Arvostelusikin oli kyseisetä hauskaa luettavaa, ja siitä huomasi, että ammattitaitoa on selvästi enemmän kuin ammatikseen pelejä arvioivilla ympäri maailmaa. Pelihän sai aivan tyhjästä RPG -palkintoja ja Vuoden peli -palkintoja.

[tlilja]

Onkohan jossain kerätty statistiikkaa siitä, minkä lopun pelaajat ovat saaneet? Itse pelasin vain kerran pelin läpi ja aloitin toista kertaa, mutta tyssäsi kesken mielenkiinnon lopahdettua. Loppuratkaisut on listattu täällä. Omalla kohdalla vastaan tulivat ainakin A New Life ja Case Closed.

Tuo Heavy Rain Wiki on sitten hieman sekavaa luettavaa, mutta kyllä siitä selvän saa. Ja sanomattakin varmaan selvää, että sisältää spoilereita.

[TitusPullo]

Lähdetkö pelaamaan peliä mentaliteetilla ''mitäköhän paskaa tällä kertaa tarjotaan'' vai aloitatko uuden pelin avoimin mielin nauttien siitä. Peli on omalla tavalla uranuurtaja, sillä peli on tarinankerronnassaan ainutlaatuinen. Toki se ei loppukädessä anna pelaajan valita hirmuisia määriä ja juoniaukkoja on, jotka ovat osin selitettävissä noilla poistetuilla kohtauksilla, mutta siltkin peli ANTAA mukavan kokemuksen suurimmalle osalle pelaajista. Esim. itselleni nuo kontrollit istuivat täydellisesti ja mitään sekoittavaa ei niihin liittyen tapahtunut. Itse ainakin tempauduin peliin mukaan ja se tosiaan käsittelee tunteita ja omaa todella synkän tunnelman ihmisten mentaliteetteihin pureutuen. Itse uskon, että jos avartaisit mieltäsi, olisit nauttinut tästä pelistä. Asenne ratkaisee usein ja yltiönegatiivisella se pelikokemus jää kauas parhaasta; usein paskaksi ja sitten etsitään pelin virheet ja syytetään peliä

Kiitän naurettavasta ja holhoavasta "asenne on vaan väärä!" kommentistasi. Se on hyödytön, mutta kiitän kuitenkin. Yleisesti ottaen kun pelistä maksaa n. 30€ -> niin sille myös haluaa laittaa odotuksia ja vaateita. Kuten esimerkiksi hyvät kontrollit, hyvin kirjoitettu ja näytelty tarina yms. Pieniä, mitättömiä juttuja, eikös? Mutta kun peli on alusta alkaen tasoa Michael Bay kohtaa Stephanie Meyerin niin odotukset tippuvat aika vauhdilla. Tämä ei kuitenkaan ole kehumista varten perustettu sivusto ja keskustelun toinen puoli on aina ne negatiiviset reaktiot. Toki en ihmettele ettei täällä niitä usein näy, varsinkin jos keskustelussa tämä kehuja levittelevä osapuoli on tasoa 12-vuotiaat "sä et vaan ymmärrä!" huutosakkia.

-> OT: Ymmärrän, että jokaisella on peleihin oma mielipide, mutta sinulla tuntuu olevan pelkästään negatiivisia mielipiteitä kaikista peleistä. Legendaarisin oli kun haukuit ps3:n yhden parhaimmista peleistä Demon's Soulsin lyttyyn ja väitit pelanneesi 100 tuntia, etkä ollut päässyt ensimmäisiäkään kenttiä läpi. Arvostelusikin oli kyseisetä hauskaa luettavaa, ja siitä huomasi, että ammattitaitoa on selvästi enemmän kuin ammatikseen pelejä arvioivilla ympäri maailmaa. Pelihän sai aivan tyhjästä RPG -palkintoja ja Vuoden peli -palkintoja.

Ja onnea tästäkin! Kaivoit esille melkein kaksi vuotta vanhan tapahtumasarjan (tähän väliin voisi toivottaa onnea elämän etsimisessä, mutta epäilen sen menevän harakoille), joka jopa ratkaistiin kun huomattiin että käytössä oli ollut väärä PSN namertag. Millä ei tosiaankaan olisi yhtään mitään väliä - jos peli on huono, se on huono. En myöskään pelannut Final Fantasy kolmeatoista muutamaa tuntia pidemmälle, vaikka miten fanit jaksaisivat inttää että se "paranee kahdenkymmenen tunnin kohdalla!" Se ei ole toimivaa kriittistä suhtautumista peleihin. Se on juuri se asenne, mikä pitää pelit, kirjat ja elokuvatkin typeryyden tasolla eikä koskaan pakota niitä parantumaan.

Tässä koko keskustelussa myös tulee ilmi hienosti Heavy Rain-faneille tyypilliset reaktiot (tai pikemminkin kaikille fanaatikoille tyypilliset), mitään ei argumentoida vaan vedotaan olkimies väitteisiin, "et vaan tajuu" huuteluihin ja "mutkun toisetki piti!" tyylisiin inttämisiin. Joten annetaan vain juoniaukkojen rellestää, huonon kerronnan kukoistaa ja toivotaan että herra Cage pysyy pitkään pestissään, sillä häneltä tuntuu tippuvan näitä kalkkunoita tasaisin väliajoin.

[Jaahas]

Onkohan jossain kerätty statistiikkaa siitä, minkä lopun pelaajat ovat saaneet? Itse pelasin vain kerran pelin läpi ja aloitin toista kertaa, mutta tyssäsi kesken mielenkiinnon lopahdettua. Loppuratkaisut on listattu täällä. Omalla kohdalla vastaan tulivat ainakin A New Life ja Case Closed.

Tuo Heavy Rain Wiki on sitten hieman sekavaa luettavaa, mutta kyllä siitä selvän saa. Ja sanomattakin varmaan selvää, että sisältää spoilereita.

Juu itselle osuivat nuo A New Life, Case Closed ja Origami's Grave. Itse aion pitää vuoden tauon ainakin ennenkuin pelaan uusiksi (jos pelaan), jotta uudelleen pelaaminen tuntuisi joltain, vaikka pelin pelasinkin läpi nelisen kuukautta sitten

[Jaahas]

Kiitän naurettavasta ja holhoavasta "asenne on vaan väärä!" kommentistasi. Se on hyödytön, mutta kiitän kuitenkin. Yleisesti ottaen kun pelistä maksaa n. 30€ -> niin sille myös haluaa laittaa odotuksia ja vaateita. Kuten esimerkiksi hyvät kontrollit, hyvin kirjoitettu ja näytelty tarina yms. Pieniä, mitättömiä juttuja, eikös? Mutta kun peli on alusta alkaen tasoa Michael Bay kohtaa Stephanie Meyerin niin odotukset tippuvat aika vauhdilla. Tämä ei kuitenkaan ole kehumista varten perustettu sivusto ja keskustelun toinen puoli on aina ne negatiiviset reaktiot. Toki en ihmettele ettei täällä niitä usein näy, varsinkin jos keskustelussa tämä kehuja levittelevä osapuoli on tasoa 12-vuotiaat "sä et vaan ymmärrä!" huutosakkia.

Odotuksia ja vaateita toki saa laittaa ja tuleekin laittaa. Itseäni vain kummastuttaa kun peli on monella tapaa hyvin tehty, joita herra ei huomaa? Asenteellasi uskon hyvin vahvasti, että et tule nauttimaan mistään pelistä ikinä ja jos tuletkin se peli on 1/30. Ja jos 30€ maksaa ja valittaa niin on kumma. Mielestäni 30€ on kohtuu hinta, huomioiden kyseisen ''elokuvan'' kestävän vähintään kymmenisen tuntia, eli 5 Blu-Ray -elokuvan verran, joita saa 10€ /kpl. Suhteellisuuden tajua, varsinkin huomioiden, että ennen pelit maksoivat 70€ /kpl. Käy töissä hyvä mies, ellet itse ole parjaamasi 12v tai jätä ostamatta, kun 30€ on hirveä summa.

Ja mitä tulee negatiivisiin asenteisiin, olen äärimmäisen vittuuntunut NHL 12 -pelistä. Voit lukea kommentteja NHL-topiceista ja huitaista kommenttisi: ''keskustelun toinen puoli on aina ne negatiiviset reaktiot.'' Eipä muuten, mutta jos kyseistä NHL -peliä osaat objektiivisesti arvioida ja täten laittaa samalle viivalle vaikka kyseisen Heavy Rainin kanssa, niin huomaat itsekin kyseisen.

Ja onnea tästäkin! Kaivoit esille melkein kaksi vuotta vanhan tapahtumasarjan (tähän väliin voisi toivottaa onnea elämän etsimisessä, mutta epäilen sen menevän harakoille), joka jopa ratkaistiin kun huomattiin että käytössä oli ollut väärä PSN namertag. Millä ei tosiaankaan olisi yhtään mitään väliä - jos peli on huono, se on huono. En myöskään pelannut Final Fantasy kolmeatoista muutamaa tuntia pidemmälle, vaikka miten fanit jaksaisivat inttää että se "paranee kahdenkymmenen tunnin kohdalla!" Se ei ole toimivaa kriittistä suhtautumista peleihin. Se on juuri se asenne, mikä pitää pelit, kirjat ja elokuvatkin typeryyden tasolla eikä koskaan pakota niitä parantumaan.

Itse asiassa en ''kaivanut''. Pelaan kyseistä peliä juuri uudestaan ja selailin aihealueen kokonaan läpi, josko sieltä saa vinkkejä peliin. Silmään toki osuivat sinun tekstisi ja arvostelusi, jossa valitettiin kuinka kaikki perustuu tuuriin, kenties pelissä, joka eniten vaatii taitoa. Ehkä sinulla kävi Heavy Rainissakin huono tuuri

Tässä koko keskustelussa myös tulee ilmi hienosti Heavy Rain-faneille tyypilliset reaktiot (tai pikemminkin kaikille fanaatikoille tyypilliset), mitään ei argumentoida vaan vedotaan olkimies väitteisiin, "et vaan tajuu" huuteluihin ja "mutkun toisetki piti!" tyylisiin inttämisiin. Joten annetaan vain juoniaukkojen rellestää, huonon kerronnan kukoistaa ja toivotaan että herra Cage pysyy pitkään pestissään, sillä häneltä tuntuu tippuvan näitä kalkkunoita tasaisin väliajoin.

En pidä itseäni todellakaan Heavy Rain -fanina. Peli on oikein hyvä ja suurimmaksi osaksi siistä syystä, että se on ainutlaatuinen ja erinlainen. Ehkä itse nautit CoD peleistä netissä, mutta itseäni ei kiinnosta, kun sotapelejäkin on 13 tusinassa, joskin jotkut toki herättävät mielenkiintonikin, mukaanlukien BF3.

Argumentteihin vedoten kerro toki mikä pelissä oli niin huonoa, että se menee kategoriaan ''paskat''? Pelissä on loistavat grafiikat, ajatuksia herättävä juoni, mielenkiintoinen aihepiiri käsitellessään lapsen menetystä ja suurta surua ja kyseinen peli pitää otteessaan kymmenisen tuntia. nämä toki sillä oletuksella, ettet ole tunnevammainen. Miksi edes pelasit pelin loppuun kun se kerta oli niin paska. Argumentoi itse kun argumentoit niin hyvin ja kerro minkä herran nimeen et ota huomioon hyviä puolia vaan aina ne negatiiviset.

Eriäviä mielipiteitä saa toki olla, mutta jos viestissä vedotaan, kuinka peliä kehuvat ovat 12-vuotiaita joko iältään tai henkiseltä tasolta se ei anna hyää kuvaa sinun iästä. Tämä foorumi ei ole täynnä tuollaisia ja kannattaa huomioida se, varsinkin kun esim. topicin pelistä juontuneet viestit ovat hyvinkin kypsiä, lukuunottamatta sinun kyseistä. Suosittelen Suomi24 puolta, jossa keskusteluryhmä painottuu kyseiseen ikäluokkaan. Ehkä siellä synkkaisi paremmin.

[hforad]

Vähän taas rajaa henkilökohtaisuuksiin. En lähtenyt ketjua vielä siivoamaan, kun siinä sivussa olisi mennyt ihan hyviäkin kommentteja. Muistutetaan kuitenkin vielä kerran, että pelien hyvyydestä eri mieltä oleva kanssakeskustelija ei ole aina automaattisesti 12-vuotias fanaatikko, joka ei tajua todellisesta pelitaiteesta mitään.