Apina ja gorilla, kävelivät torilla

Donkey
Konga on yksi GameCuben omaperäisimmistä peleistä. Erityisillä
bongorummuilla pelattava rytmipeli oli ilmestyessään takuuvarma hitti
ja Nintendo ilmoittikin nopeasti julkaisevansa lisää samaan lisenssiin
pohjautuvia pelejä. Donkey Kong: Jungle Beat ei ole varsinainen
jatko-osa, vaikka se rumpuja käyttääkin. Kyseessä on eräänlainen
spinoff-julkaisu, uudenlainen tasohyppelypeli Donkey Kong Countryn
hengessä.

Jungle Beatin pääviehätys perustuu pelihahmon
ohjaamiseen bongorummuilla. Rumpua napauttamalla Donkey Kong liikkuu
joko vasemmalle tai oikealle. Molempia kalvoja lyömällä karvainen
ystävämme hyppää ja pelihahmon ollessa ilmassa samanaikainen lyönti
johtaa voimakkaaseen putoamiseen. Satunnaisessa rytmissä hakkaaminen
johtaa niin ikään uusiin liikkeisiin. Rumpuja käytetään hauskalla
tavalla ja pelimekaniikka toimii. Alkuvaikeuksien jälkeen gorilla
liikkuu kentissä vaivatta.

Vanhan koulukunnan toimintaa


Vihollisia telomalla, liikkeitä tekemällä ja banaaneja popsimalla
pelaaja kerää pisteitä, jotka muutetaan kentän lopussa mitaleiksi.
Mitaleilla avataan uusia kenttiä ja edetään hitaasti kohti edessä
häämöttävää loppuhuipennusta. Tasoja on kuusitoista ja jokainen niistä
päättyy pomotaisteluun. Loppuvastukset ovat yhtä kesyä kamaa kuin
kentätkin. Peli on paikoin suorastaan lapsellinen helppo. Nopean
läpipeluun tuntua lisää pelin addiktiivisuus, ja koko seikkailu voikin
hyvin olla ohi yhdeltä istumalta.

Peliä voi tahkota myös
normaalilla ohjaimella, mutta tämä poistaa heti aimo annoksen
viehätyksestä. On myös hyvin yllättävää huomata, että useat hyökkäykset
suoriutuvat itse asiassa näppärämmin rummuilla kuin tavallisella
kapulalla. Tasot on lisäksi rakennettu tiettyyn rytmiin ja kunnon
kombopisteiden saaminen edellyttää rumpujen omistamista.

Hämäävän yksinkertaista


Grafiikka on hämäävän yksinkertaista, kuten pelikin. Tekstuurit ovat
tökeröitä ja animaatio on kohtalaista, mutta toisaalta yksityiskohtien
liiallinen määrä voisi johtaa pelattavuuden kannalta turhiin ongelmiin.
Ainoa erityismaininnan arvoinen asia on Wind Wakerista kopioidut
piirrosmaiset erikoistehosteet, jotka sopivat Jungle Beatin maailmaan
kuin nyrkki silmään.

Musiikki on Nintendo-peleille tyypillistä
iloista rallatusta, joka menee toisesta korvasta sisään ja toisesta
ulos. Efektipuolella viidakon otukset ääntelevät, kolikot kilisevät ja
tynnyrit vierivät. Ammattimaista työtä, mutta aivan liian moneen
kertaan kuultua.

Rummuilla pelattava tasoloikintapeli on ideana
mielenkiintoinen, mutta pelinä valitettavan lyhytkestoinen. Pelin
paahtaa läpi muutamassa tunnissa ja sen viehätys perustuukin
huippupisteiden metsästykseen. Jos samojen tasojen tahkoaminen moneen
kertaan miellyttää, Jungle Beat tarjoaa viihdettä koko rahan edestä.
Muuten käteisvarannot voi käyttää muihin julkaisuihin.