Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Silent Scope 3

Hiljaa, hiljaa hiivitään

PlayStation ykkösen vielä kukoistaessa valopistoolimarkkinoilla kamppailtiin virallisen valmistajan asemasta kovin paukuin. Molemmilla Namcolla ja Konamilla oli pyssynsä, joilla pelitalon omat pelit toimivat muita malleja paremmin. Enää kahdesta japanilaisjätistä valopistooleja tekee vain Namco. Konami ei ole kuitenkaan lopettanut räiskintäpelien tekemistä, mutta Namcon GunCon-paukkurautoja tai mitään muitakaan valopistooleja ne eivät tue. Silent Scopen, jonka ensimmäinen osa julkaistiin PlayStation 2:n julkaisun yhteydessä, potentiaali on luokkaa nolla, millä ei vielä ole mitään tekemistä pelin tason kanssa.

Silent Scope -sarja on nauttinut menestystä pelihalleilla. Kotikäännöksistä ei voi sanoa samaa eikä peleillä ole muuta virkaa kuin nyhtää pelaajilta pennoset, jotka ovat jääneet yli Konamin huippujulkaisuista. Siispä kukkaron nyörit tiukalle, sillä uusimmalla rahastuksella on nimi ja se tulee kovaa vauhtia kohti. Jotta petos olisi täydellinen, antavat taiten tehty kansi ja värikäs ohjeläpyskä vaikutelman Konami-laadusta. Hiljaisista kukkuloista tai muista hiteistä ollaan kuitenkin kaukana. Parin vuoden takainen kolikkopeli Silent Scope EX on käännetty PlayStation 2:lle uudella yksinpelimoodilla varustettuna. Arcade- eli EX-moodi pelittää sekin eli Silent Scope 3:ssa on tuplasti pelattavaa, mikä tarkoittaa edellisosien perusteella noin tuntia.

Muna ilman kanaa

Uusi tarinamoodi eroaa entisestä siinä, että nyt kentät saa suorittaa haluamassaan järjestyksessä, joskin kaikki kentät on suoritettava, mikäli haluaa pelin läpi. Itse pelaaminen on joka tapauksessa sitä samaa nopeatempoista hakuammuntaa. EX-moodissa on siinäkin vaihtoehtoisia reittejä, mutta kentät ovat lyhyempää sorttia. Pelin juoni on sama kuin joka toisessa pelissä. Maailmanherruutta havittelevat terroristit kaappaavat kloonieksperttinä tunnetun tiedemiehen tarkoituksenaan käyttää tämän osaamista osana suunnitelmaansa. Pelaaja on viranomaisten ykkösmies ja laitetaan kivääri kädessä matkaan tehtävänään tehdä loppu terroristijärjestöstä ja pelastaa kaapattu tiedemies. Pelibisneksessä klooniteknologia sen sijaan on jo käytössä. Silent Scope 3:ssa on pari uutta jippoa, joilla haetaan oikeutusta täydelle hinnalle. Pelattavuus on kuitenkin kaiken pohja ja Silent Scopessa se vuotaa kuin seula.

Silent Scope on tyylipuhdas valopyssyttely, mutta lisälaitteista se tukee vain hiirtä. DualShockilla tai siimahännällä sihtailu on kaukana kolikkopeliversion kiikaritähtäimen läpi tiirailemisesta. Edellisiin osiin verrattuna tähtääminen on kuitenkin sujuvampaa tai sitten arvostelijan taidot ovat vain karttuneet edellisosien rääkissä. Auto-aim-optiolla on kieltämättä myös osuutensa. Jos hiiri ei houkuttele, on turvauduttava perusohjaimeen. DualShockin tatit eivät omiaan tarkkuutta vaativaan luotien vaihtoon, mutta onneksi Silent Scopen kontrollit ovat toimivat. Tähtäinympyrän nopeuden voi määrätä napeilla eli tähtäintä voi käyttää ruudun toisella laidalla vikkelästi ja jarrutella headshottia metsästäessään. Kontrollien lisäksi tähtäilystä tekee haastavaa puuhaa esimerkiksi tuulen ja vesivirtojen vaikutus tulilinjaan (kyllä, tarkk'ampuja tiputetaan mereen suorittamaan tehtävää).

Kolmannen korvapuusti

Vaikkei Konamin logo pelin kannessa takaa sisällön laatua, on maineikkaalla pelitalolla standardinsa toteutuksen suhteen. Grafiikka on värikylläistä, valikot räikeitä ja koko komeus rullaa ruudulla sulavasti. Myös sisäpiirin huumori kukkii pelissä, mikä sopii mainiosti vähemmän ryppyotsaiseen menoon. Pelimaailma kärsii silti polygonien puutteesta. Minkä tahansa väkivaltaviihteen suola on haavoittunutta jäsentään vaikeroiva vihulainen ja Silent Scope 3:n animaatiot ovatkin mallikkaita. Silti 3D-mallinnus on jäänyt puolitiehen. Näyttävät ja paljon esiintymisaikaa saavat efektit paikkaavat harvoiksi jääneitä yksityiskohtia.

Kolmososan uudistuksiin kuuluu kolmiulotteiseksi mainostettu äänijärjestelmä. Käytännössä siitä voi päätellä mihin suuntaan aseen piippu kannattaa kääntää. Pimeässä ainoa toivo napata terroristi on odottaa, että tämä paljastaa sijaintinsa tulittamalla hallituksen kätyriä. Vihollisen pikainen havainnointi on avainasemassa pyssyhippasilla ollessa ja äänihavainnosta on kummasti apua haukkana saalistaan vahtaavalle kiväärimiehelle. Mitä muuhun audiototeutukseen tulee, ääninäyttelijät runtelevat sen mihin käsikirjoitus ei pysty. Musiikki jää vähälle huomiolle, mutta rokkisoundit ovat peräisin samasta tuubasta, mistä Namcon ja Segankin ränkytykset.

Silent Scope 3:n merkittävin ero edellisosiin löytyy hinnasta. Peli saattaa nimittäin hyvinkin olla poistomyyntiin joutavia edeltäjiään kalliimpi hankinta. Hivenen parempi grafiikka ja kotikäännökseen lisätyt kentät nostavat pelin kakkososan yläpuolelle. Hyvää arcade-pyssyttelyä kaipaavan kannattaa silti ensimmäiseksi etsiä valopistooli käteen ja sitten peli joka sitä tukee. Vaikka tarkk'ampujan toimi on tuore idea - tai oli pari Silent Scopea takaperin - on peli samaa sukua Virtua Copien ja Namcon viritelmien kanssa. Tietty stealth-elementti pelissä silti on. Terroristit on helpompi tiputtaa etäältä yksi kerrallaan kuin räiskiä sinne tänne ja kiinnittää niiden huomio, mutta siinäpä se. Viihdyttävä kokonaisuus ja Silent Scope eivät kohtaa kolmannellakaan yrittämällä. DualShock-kontrolleista otetaan paras irti, mutta peli huutaa kunnon lisälaitetta rinnalleen.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi