Sakkoja sakkoja, isoja sakkoja

Kokonaan EA ei ole Undergroundin NFS-sarjaan tuomia vivahteita lähtenyt poistamaan, vaan autoja pääsee rajoitetusti muokkaamaan niin ulkonäöltään kuin myös tekniikaltaan. Komeat autot ovat olleet yksi pelisarjan tunnusmerkeistä, eikä Most Wanted tee tässä poikkeusta. Tarjolla on nopeita ja kauniita kiitureita Porschen, Lamborghinin sekä Mercedes-Benzin johdolla.

Ilmeisesti kuitenkin fanipalautetta on kuunneltu, sillä poliisit tekevät nyt paluun kaduille ja tekevät sen rytinällä. Takaa-ajot ovatkin kirkkaasti Most Wantedin parasta tarjontaa. Poliisien toiminnassa noudatetaan peleissä jo melkein standardiksi muodostuvaa porrastusta, jossa alkuun pelaajan kiusaksi lähetetään helpompia sinivuokkoja, mutta ajan kanssa kovenee niin tekniikka heidän autoissaan kuin myös aggressiivisuus ratin takana. Lukuisat tiesulut on onnistuttu luomaan peli-iloa laskematta, joten niiden väistely on osittain helppoa. Rangaistukset kiinnijäämisestä ovat nekin melko alhaisia, joten suurta kauhua perässä kiitävät poliisit eivät pääse synnyttämään. Kun vielä liikenne kaupungissa on varsin hiljaista, ei Most Wanted tarjoa haastetta kokeneemmalle pelaajalle.

Kilpailuja ajetaan Rockportin kaupungissa, johon koko peli sijoittuu. Ratkaisu on hyvä ja toimiva. Mitä pidemmälle juoni etenee, sitä suurempaan osaan kaupunkia kuskimme pääsee tutustumaan. Ja mikä parasta, kaupungin sisällä ei ole lainkaan lataustaukoja, joten pitkätkin takaa-ajot pääsevät rullaamaan sujuvasti jopa kymmeniä minuutteja.

Valitettavasti muulta tarjonnaltaan Most Wanted ei yllä kärkipään ajopelien haastajaksi. Pelimuodot ovat aiemmista osista tuttuja ja tarjolla onkin perinteistä kilpailua muita kuskeja sekä aikaa vastaan höystettynä kiihdytyskilpailuilla. Vaikka ajettavaa on riittävästi, ei tekoälykuskeista ole tiukkaan kisailuun. Lisäksi kiihdytysajot tuntuvat konseptiin sopimattomalta, vaikka ne Undergroundissa oman mukavan lisänsä peliin tarjosivatkin. Pelin suurimman ongelman muodostaa kuitenkin se, että takaa-ajoja lukuun ottamatta kisaaminen on melko tylsää. Kuminauhatekoäly ja vauriomallinnuksen totaalinen puute laskevat mielekkyyttä entisestään.

Tarinatila vaikuttaa alkuun hyvältä, mutta tekee mahalaskun heti alun jälkeen. Välipätkien ja näyttelijöiden käyttö unohtui ilmeisesti tekijöiltä täysin, sillä alku- sekä loppupätkiä lukuun ottamatta peliä kuljetetaan eteenpäin vain puheluilla sekä tekstiviesteillä. Itse tarina ei jaksa kantaa mielenkiintoa yllä, vaan se on melkoista peruskauraa. Kuskimme lähtee etenemään 15-paikkaisella ”mustalla listalla”, yrittäen kavuta tieltään kaupungin ykkösajajaksi. Matkan varrelle riittää suunsoittoa, lisää nopeita autoja sekä loppuhuipennus, mutta koko paketti tuntuu päätyttyään kovin turhalta. Toivottavasti EA jaksaa jatkossa tehdä tarinatilan alusta loppuun eikä jätä sitä tämänkaltaiseksi luurangoksi.

Tarinan lisäksi tarjolla on yli 60 haastekilpailua, jotka ovatkin yksinkertaisuudessaan perushupia oikein mallikkaasti toteutettuna. Nettipuolella tarjolla ovat samat pelimuodot kuin yksinpelissäkin ja ajamaan pääsee kerrallaan vain 4 kuskia. Kisoihin voi osallistua itse muokkaamallaan autolla, mikä tuo pientä lisähupia ajamiseen. Sen sijaan mitään koukkua nettipuolella ei synny, joten Most Wanted elää lähes kokonaan yksinpelinsä voimalla.

Ehkä ensi talvena tarjotaan jo next-geniä

Pelattavuudeltaan peli on kohdillaan, vaikka alkuun ohjaus tuntuukin hyvin kulmikkaalta. Jo oman trendiaikansa hukannut ”bullet time” löytyy sekin pelistä perinteisten nitrojen kaverina. Vauhtiin peli pääsee kunhan autoihin saa vaihdettua vähän enemmän tehoja konepellin alle. Varsinkin puskurikuvakulmasta ajettuna maisemat vaihtuvat edessä varsin kiitettävää tahtia.

Kuten odottaa saattaa, peli on kauniin näköinen, mutta sitä se oli jo vanhemmankin sukupolven konsoleilla. 360-pelaajille tarjolla onkin pintakiillotettu versio, joka kyllä näyttää kilpaveljiään paremmalta, mutta ei ratkaisevasti. Valaistukset ovat kohdallaan ja Rockport on hyvin suunniteltu pienine yksityiskohtineen, mutta käännöstyön jälki näkyy silti selvästi.

Äänipuolella NFS oli lievä pettymys. Kun vertaa toiseen Xbox 360:n julkaisussa ilmestyneeseen ajopeliin eli Project Gotham Racing 3:een on autojen ääni melko latteaa, vaikkakin se vaihtelee mukavasti eri moottorien  välillä. Turbon pihahdukset ja V8:n mörinä sen sijaan kuulostavat hyvältä. Musiikkiraita puolestaan vaikutti hieman yllättäen tavallista EA-tasoa laimeammalta. Muutoin 5.1 -ääniä hyödynnetään kelvollisesti. Liikenteen viuhuessa ohi molemmilta puolilta ja poliisien pillien huutaessa perässä voi taas todeta äänijärjestelmän vastaavan siihen käytettyjä rahoja. Poliisiradio on selkeän plussan arvoinen toteutukseltaan ja sen kuunteleminen myös kannattaa.

Tarjontaa riittää, riittääkö yritystä?

Jostain syystä lähes jokaista NFS-sarjan peliä vaivaavat samat viat. Pelillä on potentiaalia vaikka mihin, mutta sitä ei osata hyödyntää täysin. Kun tarinatilasta saadaan oikeasti mielenkiintoinen ja nettipuolelle kehitetään muutakin kuin pelkkä mahdollisuus ajaa kilpaa ihmisiä vastaan ilman sen suurempaa sisältöä, on NFS:llä mahdollisuus napata arcadekaahailujen ykköstila muuallakin kuin myyntilistoilla.

Xbox 360:n ajopelimarkkinoille on ollut jo alkuun tunkua ja lisää tulee tasaiseen tahtiin loppuvuoden ajan. Oli sitten yksin- tai moninpelaaja, on PGR3:n hankinta ensimmäiseksi ajopeliksi edelleen järkevin ratkaisu. Kaikesta kritiikistään huolimatta Need for Speed: Most Wanted tarjoaa tervetulleita uudistuksia pelirunkoon ja on muutenkin perin kelvollinen kaahailu. Kun vertaa peliä saman sarjan aikaisempiin osiin, jaksaa yhä toivoa NFS-sarjan tekevän paluun niihin hienoihin hetkiin, mitä sarjan ensimmäinen osa ja Hot Pursuit tarjosivat.