Puolustuksen kautta voittoon


EA:n pelisarjojen uudet versiot ovat tulleet markkinoille tappavan
varmasti joka vuosi höystettynä muutamalla uudella ominaisuudella.
Maddenin uusi versio painottaa pelin voittamista puolustuksen avulla.
Tätä voidaan pitää myös jonkinlaisena korjausliikkeenä edellisessä
versiossa esitellyille hyökkäystä tehostaville ominaisuuksille.
Puolustuksen kautta pelaaminen vaatii kärsivällisyyttä, sillä monet
pelin harrastajat pitävät hyökkäyspeliä mielenkiintoisempana. Tässä
versiossa puolustaminen kuitenkin kannattaa, sillä ottelut ovat
sopivalla vaikeustasolla vähäpisteisiä. Suuri osa pisteistäkin tulee
puolustuksen onnistumisten kautta, kuten syötönkatkojen jälkeen.


Pelin grafiikoista ei löydy juurikaan valittamista, ja tällä
osa-alueella se päihittää pahimmat kilpailijansa. Jotenkin tuntuukin,
että Madden on tullut tällä osa-alueella "valmiiksi", ja seuraavia
merkittäviä parannuksia tulee sitten seuraavan sukupolven
laitteistolla. Pelin äänet ovat myös kuosissa. Varsinkin kenttä-äänet
ovat realistisen tuntuisia. Taustamusiikit ovat tyypillistä mättöä,
jota jotkut jaksavat kuunnella pidempään kuin toiset. Selostajien
pääkoppaan ei edelleenkään tunnu mahtuvan kovinkaan laajaa
kommenttirepertuaaria, ja tämän vuoksi ärsytysraja saavutetaan aika
nopeasti. Kommentaattorit ovat usein myös eri mieltä graafisten
tilastojen kanssa, minkä vuoksi saattaa jäädä hieman epäselväksi,
kuinka monta jaardia pallo liikahti yrityksen aikana.

Tatilla kumoon


Maddenin kontrollit ovat jenkkifutikselle ominaiseen tapaan erittäin
monipuoliset. Kontrollit mahdollistavat kaiken tarvittavan, mutta
läheskään kaikkea ei tarvitse opetella. Pääasia on, että selkärangasta
löytyy muutama peruskikka hädän hetkellä. Nappulabalettia haastavampaa
onkin sitten namiskoiden painallusten ajoitus. Syötöt katkeavat ja
vastustajan syli kutsuu pienenkin herpaantumisen jälkeen. Uutena
ominaisuutena Madden 2005 esittelee oikealla tatilla tehtävät
taklaukset. Tuolloin vastustajan pelaajaa voi hivauttaa tavallista
raisummin, jolloin pallonmenetykset ja loukkaantumiset saattavat
kääntää koko pelin. Vastaavasti tatilla tehty taklaus menee myös
helpommin ohi kuin perinteinen halaus. Tattitaklaus on myös erittäin
tervetullut tilanteeseen, jossa vastustaja alkaa ottaa pattiin.
Tuolloin kunnon runnominen helpottaa pahimpien paineiden kanssa. Myös
vastustajan vahingoittaminen on mahdollista, mutta useimmiten
onnistuneen taklauksen tuloksena on hetkellinen heikko olo
kohdepelaajalle.

Toinen uusi ominaisuus on puolustuksen
pelinrakentaja, jonka avulla puolustuksen peluutukseen saa uutta
potkua. Tämä ominaisuus ilahduttaa kovimpia virtuaalifutaajia, mutta
tavalliselle pelaajalle puolustuksen kuvioiden hahmottaminen on varsin
vaikeaa touhua.

Pelimuodot ennallaan


Pelin harjoittelu onnistuu mukavasti erilaisia minipelejä pelaten.
Tehtävänä saattaa olla esimerkiksi erilaisten potkujen ja juoksupelien
harjoittelua. Tässäkin hommassa riittää tahkoamista pitkäksi aikaa,
sillä vaikeimmalla tasolla tehtävät ovat vaativia. Varsinaisessa
pelissä riittää myös tekemistä pidemmäksikin aikaa. All Madden
-vaikeustasolla mitään ei saa ilmaiseksi. Vastaavasti helpoimmalla
vaikeustasolla pärjää, vaikka ei ymmärtäisi pelistä tuon taivaallista,
sillä vastustaja jättää puolustushommat puolitiehen. Pelin tekoäly
toimii kuitenkin tarvittaessa mukavasti, eikä sen kuvioita pysty
lukemaan kovinkaan helposti ennakkoon. Muutenkin koneen toiminta on
varsin mallikasta.

Uramoodissa pelaaja voi hallinnoida
edellisestä versiosta tuttuun tapaan lähes kaikkea enemmän tai vähemmän
merkityksellisiä asioita. Pelaajien sopimusasioiden hoitaminen
takaa joukkueen vahvan pelillisen kehityksen pitkällä tähtäimellä, kun
taas lippujen hintojen optimoinnilla pidetään kassa pullollaan. Pelissä
on varsin paljon manageripelille ominaista säätämistä, joka saattaa
olla rauhattomalle kaverille liikaa. Jos hommat laitetaan pyörimään
automaattisesti, lopputulos ei ole häävi. Joukkueen pelaajamäärä
saattaa kauden vaihteessa jäädä alle vaaditun minimimäärän, jolloin
joutuu lähtemään hattu kourassa anelemaan lisävahvistuksia joukkueelle.
Uramoodissa uutena ominaisuutena on Storyline Central, jossa voi
esimerkiksi seurata paikallisten ja valtakunnallisten lehtien ennakoita
ja raportteja otteluista. EA Sports -radio puolestaan tarjoilee
musiikkia ja jenkkifudisaiheisia haastatteluja ja visailuja. Turhin
uusi ominaisuus on eittämättä kustomoidun fanin luominen.
Tällaisten ominaisuuksien lisääminen on kuitenkin luultavasti
välttämätöntä, jotta peliin saadaan edes jotain uutta.


Moninpeli on edelleen herkullista; ohjaimet lentävät ja tuuletukset
lähtevät helposti. Samalla puolella pelatessa roolijako menee helposti
yksipuoliseksi, sillä toinen hoitaa pelinrakentajan hommia toisen
kirmatessa kentällä. Yhteistyön sujuessa pelaaminen on kuitenkin
erittäin antoisaa. Vastakkain pelaaminen on loistavaa ajanvietettä ja
lisää pelin ikää huomattavasti. Tasoerot saattavat tosin tehdä pelistä
kovinkin tylsistyttävää, mutta joukkuevalintojen avulla peliin tulee
uutta potkua. Moninpelissä inhimilliset virheet tekevät pelistä
värikästä ja käänteitä saattaa tulla hyvinkin yllättävissä paikoissa.

Tuttua laatua


Madden 2005 tarjoaa kuten edeltäjänsäkin erittäin mukavia
jenkkifudis-otatuksia. Uusia ominaisuuksia ei tosin ole liikaa, mutta
puolustuksen merkityksen korostaminen vaikuttaa onnistuneelta
parannukselta. Super Bowlin voittaminen 6-0 lukemin on suhteellisen
hikinen sarka, mutta tällä kertaa mahdollista. Hyvän pelin tunnistaa
myös siitä, että itse pelitapahtuman aikana ei liiemmälti mieti muuta
kuin taktisia kuvioita, eikä huomio kiinnity epäoleellisempiin asioihin.


Madden-sarjan tulevaisuuden suuren yleisön keskuudessa takaavat tulevat
yksinoikeuslisenssit liigaan ja ESPN-kanavalle. Valinnan vaikeus eri
jenkkifudis-pelien välillä on tällä hetkellä positiivinen asia, sillä
Segan sarja ja Madden ovat molemmat erittäin laadukkaita tuotoksia.
Toivottavasti lisenssikikkailu ei tapa tätä asetelmaa. Aiheuttaisikohan
kilpailu joskus jopa sen, että verkko-ominaisuudet löytyisivät
Euroopan-julkaisustakin. Ehkä laji on täällä päin vain yksinkertaisesti
liian pienen porukan puuhastelua.