Jo pidemmän aikaa pelinkehittäjien tapana on ollut, että kaikista suosituista kolikkopeleistä tehdään ennemmin tai myöhemmin myös kotiversioita. Valitettavan usein käännöksessä menetetään pelin syvin olemus, sillä arcade-laitteiden hauskuus perustuu usein täysin eri asioihin kuin konsolipeleillä. Muutamia hyviä käännöksiä on toki nähty, mutta PlayStation 2:n Outrun 2006: Coast2Coast ei näiden joukkoon kuulu. Uutukainen kaahailu kompastuu perustavanlaatuisiin ongelmiin, jotka eivät arcadessa häiritse lähellekään niin paljoa kuin kotiversiossa.
Sydämiä metsästämässä
Outrun 2006 on pelimekaniikaltaan lähes suora käännös Outrun2-kolikkopelistä; ainoastaan autoja on enemmän ja ratojen määrä on kaksinkertainen. Kuskin tarkoituksena on hurmata pelkääjän paikalla istuva missin mitat täyttävä neitokainen, mikä onnistuu muutamassa erilaisessa pelimuodossa. Näistä ehdottomasti kaikista viihdyttävin on jo alkuperäisen Outrun2:n ajalta tuttu Heart Attack Mode, jossa on tarkoituksena suorittaa kakkoskuskin (juuri sen vieressä istuvan naikkosen) latelemia tehtäviä. Kaiken tämän lisäksi pitäisi ehtiä vielä seuraavalle tarkistuspisteelle ennen ajan loppumista. Sydänten metsästäminen on ehdottomasti parasta, mitä Outrunilla on tarjottavanaan. Haasteet vaihtelevat sopivasti esimerkiksi sivuluisussa ajamisesta toisten autojen ohitteluun, eikä kyllästyminen pääse iskemään niin nopeasti kuin puhtaasti kelloa vastaan Time Attack -moodissa kisattaessa.
Edellä mainittujen Heart Attack ja Time Attack -moodien lisäksi ajamaan pääsee myös konevastustajia vastaan, mutta valitettavasti tämä ei jaksa kovin kauaa viehättää. Ihmispelaajia vastaan taistellessa hauskuus kestää hieman pidempään, mikä ei kuitenkaan onnistu peittämään sitä tosiasiaa, että pelimekaniikka on parhaimmillaan juuri arcademaisessa sydämien metsästämisessä. Outrun tukee Playstation 2:n verkkopeliominaisuuksia ja peliseuraa tuntui löytyvän suhteellisen hyvin. Muutaman kuukauden kuluttua tilanne voi kuitenkin olla olennaisesti heikompi pelin lyhyen keston takia.
Teknisessä mielessä Segan kaahailu on siedettävän hyvin paketissa. Kauniisti toteutetut auringonlaskut sekä yksityiskohtaiset kilpurit luovat erinomaista tunnelmaa, etenkin kun peli sisältää pelkästään Ferrarin legendaarisia superautoja. Visuaalisesta annista on kuitenkin jouduttu hieman karsimaan verrattuna saman pelisarjan Xbox- ja kolikkopeliversioihin, mutta erinomaisen vauhdintunnun ansiosta esille nousevat häiritsevästi kuitenkin ainoastaan antialiasoinnin puute sekä ajoittainen hidastelu ruuhkaisemmissa tilanteissa.
Äänet ovat valitettavasti juuri sitä tasoa, mitä kolikkohallituotokseen pohjautuvalta peliltä sopii odottaa. Ferrareiden ärjyntä ei varmastikaan ole kaikkein autenttisinta mitä markkinoilla on nähty, mutta hoitaa hommansa erittäin nautittavasti ja ennen kaikkea korvia hivelevästi. Kohtuullisten ääniefektien lisäksi peliin on mahdutettu vain kourallinen kappaleita, joista ainoastaan muutamaa kestää kuunnella. Nämä harvat hyvät kappaleet juontavat juurensa ensimmäiseen Outrun-julkaisuun. Vaikka musiikkeihin ei paljoa tule pelatessa kiinnitettyä huomiota, alkavat samat sävelet tunkea korvista pihalle pidemmän pelisession jälkeen.
Kahva edellä mutkaan, James
Sega on tehnyt erinomaista työtä kontrollien sovittamisessa kotiohjaimelle. Autot lähtevät hallittuun sivuluisuun juuri niin vaivattomasti kuin Outrun-sarjan menopeleiltä sopii odottaakin: ei ole mikään ihme, jos pelaaja kuskaa autoa kolme mutkaa peräkkäin kahva edellä. Tietty epärealistisuus on omiaan kasvattamaan nautintoa hienoista ajomanöövereistä, etenkin kun siihen yhdistetään Heart Attack -moodin tarkoituksenmukaisuus.
Vaikka Outrun 2006: Coast2Coastissa on muutamia ongelmia, onnistuu peli viihdyttämään pelaaja jonkin aikaa. Koukuttavuus perustuu kuitenkin pitkälti uutuudenviehätykseen, joten parin viime vuoden aikana sarjan puhki pelanneet tuskin jaksavat enää tästä tuotoksesta innostua. Mikäli pelisarja ei ole ennestään tuttu, kannattaa siihen tutustua, sillä kyseessä on ehdottomasti yhden legendaarisimman kilpa-ajosarjan uusintaversio.
