Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Splashdown

Nintendo-pelaajien hupia

Vesiskootteripelejä on oikeastaan ilmestynyt yllättävän vähän. Ainoa tunnetumpi tämän urheilumuodon edustaja on ollut Nintendo 64:n Wave Race. Infogramesin Splashdownilla on siis melkoinen markkinarako täytettävänään. Huonon musiikin tahdittaman alkuvideon jälkeen paljastuu pelottavan tavanomainen alkuvalikko. Harjoittelun lisäksi voi joko kisailla yksittäisiä arcade-moodin kisoja tai kokeilla miten onnistuu ura vesiskootteriajajana. Arcade-moodissa on neljä erilaista pelitilaa. Circuitissa kisaillaan normaalisti neljää kilpailijaa vastaan. Yhtä tavanomainen on Time Trial, joka on kisa kelloa vastaan. Countdown on omaperäisin pelimuoto. Siinä tarkoituksena on kerätä mahdollisimman monta radalla olevista ilmapalloista. Free Ridessa saa kenttiä tutkia vapaasti ilman aikarajoituksia. Moitteettomasti toimivassa kaksinpelissä on muuten samat pelimuodot, mutta Time Trial on korvattu Copycatilla, jossa pelaajat vuorotellen matkivat toistensa tekemiä temppuja. Omaperäisyydestä peliä ei siis voi pelimuotojen osalta kehua.

Uramoodi on ilmeisesti olevinaan pelin ydin. Kekseliäisyyttä siinä saisi olla rutkasti lisää, sillä lähes vastaava on nähty niin formula- kuin lumilautailupeleissäkin. Sarjassa on vaikeusasteesta riippuen 12 tai 20 osakilpailua. Kisat aloitetaan kolmen kierroksen aika-ajoilla. Koska itse kisassa on mukana vain viisi skootteria, ei sijoituksella ole käytännössä merkitystä. Voittaja palkitaan kymmenellä pisteellä ja häviäjällekin annetaan kaksi. Typerästi ajajalta vaaditaan aina tietty sijoitus jatkoon pääsemiseksi. Samanlaisten kisojen tahkoamiseen löytyy aina välillä onneksi vaihtelua haastekisojen muodossa. Haastekisat ajetaan yhtä kilpailijaa vastaan massiivisilla areenoilla (milloinkohan vesiskootteriajot ovat keränneet tuhatpäisen yleisön?) ja mikäli vastustajan voittaa, hänet saa käyttöönsä omaan talliin. Itse mestaruuden voittaminen palkitaan vain hyvin tylsällä demolla, joten motivaatiota uusin kausiin saa etsiä jostain muualta.

Arcade-rällästelyä

Splashdown ei ole turhan vakava vesiskootteripeli. Radoilta löytyy hurjan isoja hyppyreitä ja muuta mukavaa. Radat on suunniteltu hyvin ja noin kahdenkymmenen radan joukosta ei löydy yhtään huonoa rataa. Ympäri maailmaa sijoittuvat radat ovat myös mukavan persoonallisia, muun muassa Venetsian tunnistaa itsekseen heti. Vaihtelua on reilusti eikä missään vaiheessa tule fiilistä jo muualla nähdystä radasta. Haastettakin radoilta löytyy ihan tarpeeksi vaikka konekuskit tekevätkin kaikkensa pelaajan urakkaa helpottaakseen, sillä konekuskit nimittäin tuntuvat kämmäilevän todella usein. Ainoat todelliset pettymykset ratojen puolella ovat samankaltaiset ja tylsät haasteareenat, joista olisi varmasti saanut enemmän irti. Toinen paikoin hermoja raastava ominaisuus on ajajan palautus radalle esim. ulosajon yhteydessä. Tämän suhteen kone tuntuu toimivan hieman yli-innokkaasti.

Kaasu pohjassa, peukalo kipeänä

Pelattavuus on myös letkeän epäaitoa kaahailua. Kaasunappulaa ei kirjaimellisesti tarvitse päästää irti minkään kisan aikana. Tästä on syyttäminen vasemmasta tatista tapahtuvaa turbokiihdytystä. Kun kaasuttaminen ja jarruttaminen tapahtuu tavallaan vasemmalla kädellä, jää oikean kohtaloksi näennäisen kaasun, eli ristinäppäimen, jatkuva painaminen. Vaikka kilpailut kestävätkin yleensä vain muutaman minuutin, alkaa peukku puutumaan todella häiritsevästi. Jonkinlainen turbo-ohjain tulisi tarpeeseen. Splashdowniin on matkittu SSX:stä tuttu turbomittari, joka kohoaa temppujen tekemisestä. Kun joitakin hieman alta kolmestakymmenestä tempusta on tehnyt tarpeeksi, saa vesiskootterista entistä enemmän tehoa irti. Ajaminen ja temppujen tekeminen on onneksi hyvässä tasapainossa.

Nätti vesi muutoin tavanomaisessa ympäristössä

Splashdownin peruselementti grafiikoiden osalta on (yllätys, yllätys) vesi, joka onkin todella kaunista katseltavaa. Vesi kimaltelee nätisti auringon paisteessa ja aaltoilee uskottavasti vesiskoottereiden jäljiltä. Merellä aallokot myös tuntuvat uskottavilta. Balin läpikuultava, turkoosi vesi aiheuttaa vielä aivan oman fiiliksen verrattuna saksalaiseen ankeaan teollisuusjokeen. Muutoinkin visuaalisuus vastaa yleensä hyvin kyseistä tasoa, esimerkiksi Skotlanti näyttää juuri niin tylsältä kuin voisi kuvitella. Harmi vain, että vettä lukuun ottamatta Splashdown on hyvin tavanomaisen näköinen. Yksinkertaiset talot ja veneet eivät herätä sen kummempia tunteita suuntaan jos toiseenkaan. Arcade-fiilistä tukemaan olisi hyvin sopinut muutama SSX:stä tuttu ilotulite-efekti paikkaan jos toiseenkin piristämään yleisilmettä. Hyvänä puolena ruudunpäivitys ei missään vaiheessa notkahtele.

Teinipunk jyrää

Varttuneemman puoleiset suomalaiset mökkeilijät (tai mikseivät nuoremmatkin) haluaisivat kovasti hillitä vesiskoottereiden käyttöä yleisillä vesistöillä. Eivät kuulemma sovi suomalaiseen mökki-idylliin nuo korvia kiduttavat äänet. Aikalailla samoilla linjoilla ollaan myös Splashdownin äänien kanssa. Pelien lisensoiduista musiikeista on ikävä valittaa, koska mikäpä olisi enemmän mielipideasia, kuin mikä musiikki on hyvää. Mutta silti, Splashdownin ääniraita on mielestäni täyttä sontaa. Kappaleista vastaa iki-ihana teinipunkbändi Blink 182 ja joukko vastaavaa musiikkia soittavia klooneja. Tekisi mieli jaaritella vaikka kuinka kauan siitä, kuinka huonoa tällainen musiikki on, mutta jokainen tykätköön mistä tykkää. Pelin muut äännähdykset noudattavat hyvin pitkälle samaa linjaa. Kanssakilpailijat laukovat (taas kerran) SSX:stä matkittuja tekohauskoja kommentteja, jotka hymyilyttävät aivan vääristä syistä. Itse vesiskootterin möly alkaa taas yksinään puuduttamaan hyvin nopeasti.

Hukattu mahdollisuus

Splashdownia voisi verrata vedelle siirrettyyn SSX:ään, mutta osa pelistä ja etenkin sen hauskuudesta on hukkunut jonnekin matkan varrelle. Se jaksaa viihdyttää hyvin muutaman päivän, mutta käy sen jälkeen nopeasti tylsäksi. Ei Splashdown kuitenkaan ole missään nimessä huono, mutta se on myös yhtä kaukana hyvästä. Päällimmäisinä syinä ovat varmasti pelimoodien vähyys ja tylsyys. Sääli, sillä Splashdownissa olisi muuten hyvinkin paljon potentiaalia. Tällaisenaan se jää nipin napin keskikastin paremmalle puolelle. Paljon kiinnostavammalta vaikuttaa pelin mukana tuleva traileri tulevasta kaahailupelistä, Stuntmanista.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi