Satu kultaisia munia munivasta hanhesta

Capcomilla on jälleen kovat piipussa. Muun muassa Mega Manin ja Street Fighterin luonut maineikas pelitalo laittoi muutama vuosi sitten kaiken yhden kortin varaan pistäessään rahaa palamaan viidettä Resident Eviliä tehdessä. Toimitusjohtaja Kenzo Tsujimoton mukaan ensimmäisellä PlayStationilla läpimurtonsa tehneen legendaarisen zombipelin vuonna 2009 ilmestyneeseen osaan sijoitettiin noin 18 miljoonaa euroa.

Hyvin mainostettua ja toiminnallista julkaisua myytiin jopa korkeita odotuksia paremmin. Menestys mahdollisti Resident Evil 6:n kehitystyön aloittamisen. Tekijätiimissä ahkeroi tällä kertaa yhteensä jopa 600 ihmistä. Pitkän historian omaavan Capcomin tulevaisuus on jälleen yhden pelin varassa, kun suuren luokan yhteistyönä syntyneen mammuttiprojektin odotetaan ja toivotaan löytävän tiensä miljooniin koteihin.

Ahtaaseen kartanoon sijoittuneesta ensimmäisestä Resident Evilistä huomattavasti laajentuneessa sarjan kuudennessa pelissä revolveria laulatetaan ympäri maailmaa. Valittavissa kampanjoissa pyörähdetään harmaassa itäisessä Euroopassa ja värikkäässä Kiinassa. Kasvoton Umbrella Corporation kehittää tunnelmallisessa pelissä edelleen biologisia aseitaan levittämällä edesvastuuttomasti siviiliväestön keskuuteen tappavaa tautia. Hengitys- ja kosketustartuntana leviävä c-virukseksi nimetty tuorein kammotus on niin pitkälle kehitetty, että sen vaikuttamaksi joutuneet menettävät itsesuojeluvaistonsa mutta pystyvät edelleen käyttämään aseita.

Nopeaa toimintaa

Resident Evileitä myydään edelleen selviytymiskauhuna, vaikka viimeistään neljännestä osasta eteenpäin pelottelu on korvattu pelkästään pelaajalle annetulla tehtävällä pysyä hengissä. Monet ovat toivoneet hitaampaa tempoa. Masachika Kawata, yksi Resident Evil 6:n tuottajista, kertoi lupauksia herättävästi sarjan palaavan nyt käsillä olevan pelin myötä juurilleen ja muuttuvan väkivaltaisen pelottavaksi.

Tavoite ei kuitenkaan toteudu. Uusin zombiseikkailu on elokuvamaisuudessaan ja toiminnallisuudessaan suoraa jatkoa Hollywood-tyylisille tuoreimmille osille. Eräs Capcomin lippulaivasarjan tavaramerkeistä, kevyt ongelmanratkaisu, on esimerkiksi heitetty romukoppaan. Pelaaja joutuu välillä lukittujen porttien kaltaisten esteiden eteen, mutta eteenpäin pääsee poikkeuksetta aivonystyröitään liiemmin vaivaamatta. Toimintakohtauksia on virtaviivaistettu Shenmueista tutuilla Quick Time Eventeillä, joissa pitää painaa ruudulla näkyvää painiketta aikarajan puitteissa. Vauhtia lisäävät etenemisen automaattinen tallennus ja parantavat yrtit korvanneet lääkepillerit.

Ikävä kyllä Resident Evil 6 ei ole kaikesta viilauksesta huolimatta erityisen sulava. Kamerakulmat ovat huonoja, liikkuminen on kankeaa ja pelaaminen vapauden illuusion tuhoavaa putkijuoksua. Ohjattavuusongelmat lisäsivät ensimmäisissä Resident Evileissä sopivasti paniikkia, kun vastassa oli vain muutamia hitaasti lyllertäneitä zombeja, mutta nyt kohti rynnivien vihollislaumojen pysäyttämisessä ajautuu pahoihin vaikeuksiin. Ongelmatilanteista selviää yleensä epärealistisella tavalla juoksemalla tukka putkella seuraavalle alueelle.

Leon S. Kennedy, Chris Redfield ja Jake Muller ovat kolme alussa valittavissa olevaa hahmoa. Heidän pelillisesti samankaltaiset kampanjansa kestävät yhteensä noin 30 tuntia, joten räiskittävää riittää. Päätarinan läpäistyään saa lisää tekemistä vaihtoehtoisen näkökulman tarjoavassa sivujuonessa ja pelkkään päättömään lahtaukseen keskittyvässä Mercenaries-selviytymistilassa. Tarinat voi myös halutessaan läpäistä yhteistyönä joko jaetulla ruudulla tai verkossa. Predator-, Survivor- ja Siege-moninpelimuodot julkaistaan myöhemmin maksullisena lisäsisältönä.

Korea kuori

Resident Evil 6:n tekijöiden käytössä ollut hulppea rahamäärä merkitsee näyttävää audiovisuaalista toteutusta. Grafiikan osalta etenkin välianimaatiot ovat hahmojen kasvoille helmeilevine hikikarpaloineen ja juostessa hulmuavine hiuksineen silmiähivelevän kauniita. Maasto ei valitettavasti ole vapaasti tutkittavissa, vaan pelaajan on tyytyminen näyttävien pilvenpiirtäjien ja muiden taustakankaiden ihailuun etäältä. Maisemien katseluun ei tosin riittäisikään aikaa kaiken ilotulituksen keskellä. Kestävämpiä vihollisia vastaan käytävät taistelut tuovat liioitelluissa kipinäsuihkuissaan mieleen yksinkertaisuutensa näyttävyyden taakse piilottaneet Zone of the Endersit.

Hurttiin huumoriin perustuva dialogi on Resident Evil -sarjalle ominaiseen tavaan epäuskottavaa, mutta ammattitaitoinen ääninäyttely kohottaa tunnelmaa. Mainiolta kuulostava klassinen musiikki hukkuu harmi kyllä karjunnan, pyssyjen paukkeen ja tannerta tärisyttävien räjähdysten alle. Pelaajaa ei onnistuta äänien avulla myöskään pelottamaan tai säikyttelemään, mutta tämä johtuu lähinnä seikkailun toiminnallisesta luonteesta.

Kokonaisuutena Resident Evil 6 ei onnistu täyttämään siihen kohdistettuja epärealistisia odotuksia. Markkinoilla on parempia ammuskelupelejä, eikä edes vanhaa suolaa janoavien kannata välttämättä sijoittaa pennosiaan tähän Capcomin monessa mielessä keskinkertaiseen uutuuteen. Kuudennen Resident Evilin läpipeluu on kohtuullisen viihdyttävä ja nopeasti unohtuva kokemus. Sen tekijöiden kannattaisi haistella uusia tuulia.