Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Skylanders: Swap Force

Miljardibisnekseksi ja pelimaailman suurimpien ilmiöiden joukkoon ehtinyt Skylanders-tuoteperhe porskuttaa edelleen vahvasti. Ei hassumpi suoritus vuonna 2011 debytoineelle sarjalle. Skylanders: Swap Force on kolmas konsolijulkaisu hyvinkin tutulla sapluunalla: uusia hahmoja kerättäväksi, lapsenomainen tarina koluttavaksi sekä vanhempien paksu kukkaro nyhdettäväksi.

Pahatettu papatus

Pimeyden prinssi Kaos on tällä kertaa saanut päähänsä tehdä koko maailmasta pahan. Tämän tavoitteen estämiseksi täytyy sankarikoplan yhdessä Puukolon asukkaiden kanssa pelastaa ”elementaalijumalat” – sekä tietysti piestä liuta kivettyneellä pimeydellä pahatettuja otuksia. Pelaaminen sinällään on erittäin yksinkertaista ja helppoa, sillä Swap Force ei tarjoa kummoistakaan haastetta.

Toiminta perustuu lähinnä muutaman napin rämpyttämiseen. Vaihtelevat viholliset toki vaativat vähän erilaista lähestymistapaa kantamastaan aseesta riippuen, mutta kaiken kaikkiaan kentät läpäisee puoliunessakin. Tasoloikkiminen ei tee tähän poikkeusta, sillä rotkoon hyppääminen on suurimman osan ajasta estetty. Tippuminen ei muutoinkaan edes verota hahmon terveyspisteitä. Vihollisten käsittelyssä liiallisen ryöpytyksen vastaanottanut sankari huilaa manan majoilla loppukentän ajan. Tämä kostautuukin välillä, sillä tekijät ovat intoutuneet luomaan harmillisesti ylipitkiä karttoja. Kulmia nuohoamalla yksittäiseen tehtävään kuluu reipas tunti, mikä on näin yksinkertaiselle kokonaisuudelle vähän liikaa. Pelin 17 kenttää vie pitkälle toistakymmentä tuntia, minkä jälkeen aukeaa vielä pistetilahaaste sekä aika-ajotila. Tekeminen ei siis lopu kesken.

Siinä missä liiallinen yksinkertaisuus ja helppous tuntuvat kokeneelle pelaajalle pidemmän päälle vähän tylsältä yhdistelmältä, nuoremmille sekä co-opista kiinnostuneille Swap Force esittelee hauskan kokonaisuuden. Kaksinpelaajille tuorein Skylanders tarjoaa hivenen LEGO-pelisarjalle ominaisen tunnelman, sillä peliin voi hypätä mukaan milloin vain. Kaverin kanssa pelattuna skaalautuva vaikeusaste pompsahtaa ylöspäin melkoisen räjähtävästi, sillä vaikka yksinäisellä soturilla loppupään kentät soljuvat läpi tuosta vain, taisteluparille hampaiden kiristely on viime metreillä vahva tosiasia. Tätä ei helpota kameramies, joka on duolle etenkin tasoloikkatilanteissa liian lähellä. Onneksi kuilussa piipahtaminen ei kostaudu.

Swap Force on suunnattu nuoremmalle kohdeyleisölle, joten kovin hääviä tarinankerrontaa siltä on turha odottaa. Hivenen disneymäisesti pahikset ovat todella pahoja, kun taas hyvikset kiiltävät pyhyydessään kuin yksisarviset konsanaan. Ei silti pidä tyystin olettaa etteivätkö vanhemmatkin pelaajat saisi paketista iloa irti, sillä leppoisuudessaan sekä dialogissaan tuorein Skylanders onnistuu erinomaisesti. Vaikka vertaisryhmässä kerrottiinkin täydellisestä hajoamisesta suomenkieliseen dubbaukseen, on se silti onnistunutta ja hilpeää. Vertauksena sen värikkyyttä, murrevoittoisuutta ja hauskuutta voisi rinnastaa lähes Aku Ankka -lehtien tasoon – ja se jos jokin on kehu.

Keräilijävimmaa

Skylanders-sarjan menestys on ollut alusta alkaen pitkälti kerättävien figuurien varassa. Pelin mukana tulee kolme hahmoa, mutta täyden kokemuksen saamiseksi on syytä marssia kauppaan vaihtamaan kottikärryllisen verran riihikuivaa käteistä vastineeksi lisäukoista. Swap Forcen uudistus on erillisistä ylä- ja alaosasta koostuvat hahmot. Jokainen kolmannen sukupolven skylander on yhdistettävissä toiseen, jolloin tuli- ja taikasankari hanskaa molemmat elementaalit. Kovin kummoista hyötyä tästä ei ole, joskin eri alueilla vellovat voimakkuusbonukset ovat näin hyödynnettävissä helpommin. Uusien figuurien ohessa myös vanhat sankarit voivat palata tantereelle. Onpa kakkososan jättiläisille jopa omat salaisuutensa avattaviksikin.

Pelillisesti hahmojen vaihtelu on kaiken aa ja oo. Lineaariset kentät ovat toki juostavissa munaravina lävitse ilman kaiken koluamistakin, mutta vain eri elementaaleille tai figuurien alaosien ominaisuuksille aukeavat lisäalueet ja näihin piilotetut kerättävät esineet kiehtovat kumman paljon. Voi sitä kielteisten tuntemuksien myrskyä kun se ainoa kiipeilykyvyn omaava hahmo on siirtynyt koputtelemaan skylanderien taivaan portteja, vaikka sala-alue on vasta edessä. Vielä katkerammaksi tilanne muuttuu silloin, kun omasta valikoimasta uupuu tietyntyyppiset elementaalit. Arvostelua varten pelasin seikkailun lävitse kuuden figuurin voimin, mutta silti salaisuuksista jäi näkemättä hatusta heitettynä arviona noin neljännes. Swap Forcen eduksi on sanottava, että vielä aikuisikään ehtineenäkin harkitsin useampaan otteeseen sykähtämistä lähimpään elektroniikkakauppaan täydentämään lelukokoelmaani. Toisaalta hivenen turhan suolainen hintalappu sai aina miehen järkiintymään, sillä noin 15 euroa per ukko tuntuu vähän liialliselta – etenkin kun olisi tarvetta useammalle hahmolle.

Lapsellisen viihdyttävä

Seikkailu ei revi kummoisia tehoja uuden sukupolven konsolista pihalle. Swap Force on tyylillisesti hyvin likellä lauantaiaamun lastensarjoja, mikä sopii seikkailun yleiseen fiilikseen erittäin hyvin. Pastillivärejä on siis seikkailijalle luvassa enemmän kuin riittävästi. Suomenkielinen ääninäyttely hoitaa tonttinsa mallikkaasti, mutta tästä suurin kiitos joutaa ehdottomasti kääntäjäporukalle. Tosin en ole tyystin varma ovatko dubbaajat ja subbaajat olleet missään tekemisissä keskenään työnsä aikana, sillä monissa kohdin näillä kahdella ei ole taustalla viilettävää punaista lankaa suurempaa yhteistä tekijää.

Skylanders: Swap Force on suunnattu seuraavalle pelaajasukupolvelle, eikä sitä siksi ole erityisen helppoa arvostellakaan. Kohdeyleisöstä huolimatta kokonaisuus tarjoaa monia hauskoja hetkiä varttuneille pelaajille tuoden iloa talven pimeisiin ja synkkiin iltoihin. Se on helppo, iloinen, leppoisa ja yksinkertainen nautiskeluseikkailu. Jollei edellä mainitut kuvailut aiheuta näppylöitä, kannattaa Skylandersille antaa mahdollisuus.

Galleria: 

Kommentit

"Swap Forcen eduksi on sanottava, että vielä aikuisikään ehtineenäkin harkitsin useampaan otteeseen sykähtämistä lähimpään elektroniikkakauppaan täydentämään lelukokoelmaani. Toisaalta hivenen turhan suolainen hintalappu sai aina miehen järkiintymään, sillä noin 15 euroa per ukko tuntuu vähän liialliselta – etenkin kun olisi tarvetta useammalle hahmolle."

Onkohan minulla ollut tämä n. kuukauden päivät ja näköjään mennyt 172e rahaa ja vielä olisi tarkoitus muutama hahmo hommata. Kaikkia kolmea peliä tullut pelattua ja hahmoja on tainnut kertyä 37 kappaletta. Ikääkin sellaiset 33 vuotta.

Niin ja jos ei ole pakko lasten takia pelata suomeksi niin kannattaa laittaa se englannin kielinen ääninäyttely päälle sillä on se vaan niin paljon parempaa. Ekan skylandersin dialogia sain broidin luona kuunnella suomeksi ja kyllä se vaan vesittää koko tarinan jos niin voi sanoa. Esim Kaos on kuin eri henkilö suomeksi dubattuna.

Ykköseen ostin juniorin iloksi yhden kutakin elementin edustajaa (ja hän mankui lisää muutamia) ja tällöin silmiin kaupoissa pisti se, että Activision tuli täydellisesti yllätetyksi housut kintuissa mitä tuli hahmojen kysyntään. Tammikuussa myytiin huhtikuun tuotantoa. Kyllä, ensimmäinen Skylander oli juuri niin suuri. Ja se jätettiin todella tylysti arvostelematta esim. konsolifinissä.

Toiseen osaan ostettiin pelkkä starter pack kera yhden jättiläisen. Tytölle piti sitten ostaa toinen tasapuolisuuden nimissä. Mutta se oli siinä. Ei paljoa houkuttanut ostaa uudestaan jotain Trigger Happya Giants -versiona vaikka kuinka kokemustasot ylettyivät kympin sijasta viiteentoista. Ostimme siis kaksi hahmoa jatko-osaan ja jokaikisessä kaupassa aina supermarketeista lähi-Siwaan saakka oli näitä hahmoja myynnissä. En tiedä ostettiinko näitä sellaisia määriä mitä Activision odotti ensimmäisen perusteella mutta jotenkin ylimitoitetulta vaikutti Giants-hahmojen tarjonta kauttaaltaan.

Nyt sitten kolmas osa. Alkaa jotenkin olemaan taisteluväsymystä (ala Guitar Hero, Call of Duty jne...). Onko ihan pakko puristaa uusi osa irti vuosittain? Onko Activisionin pakko kuristaa jokainen menestyssarjansa kuoliaaksi? Tarina voisi periaatteessa kiinnostaa, mutta yhtään uutta muovikrääsästä tehtyä hahmoa ei tähän talouteen enää hankita. Nyt noita taitaa olla 15 kpl ja se saa riittää. On toki turhempaakin krääsää maailmassa olemassa, mutta meillä vedettiin piste tähän: ei kaikkea mahdollista voi kerätä tolkuttomia määriä. Johonkin sen rajan voi vetää.

Sorry, ei irtoa. Ei mitenkään. Yhtä hyvin voi pelata näitä aikaisempiakin. Mutta kiitokset arvostelusta.

Siis kyllä niiden vanhojen hahmojen tasokatto nousee uudessa pelissä esim spyros adventure trigger happy pääsee giantsissa tasolle 15 ja swapissa tasolle 20. Niissä uudemmissa versioissa on vaan joku uusi kyky mitä vanhoilla ei ole.

Itsekään en osta vanhoja hahmoja uudestaan ja muutenkin vain ne jotka vaikuttaa siltä, että niillä on hauska pelata. Itsehän tsekkaan aina wdrumzin videot tubesta ennen kuin ostan mitään.

Baron: Aiempien osien arvostelemattomuus yllätikin itsenikin. Tosin kai se niin on, ettei vakavamielisille arvostelijoille kelpaa "lasten pelit". Itsehän en tunnu juuri muita pelaavankaan. :P

Vaikka krääsän ja figuurien määrä onkin melkoinen, on kuitenkin hyvä ettei pelistä nauttimiseen tarvita paketin mukana tulevia hahmoja enempää. Toki ulottumattomiin jäävä sisältö harmittaa, mutta vielä enemmän kismittäisi jos vaikka trophyt olisivat näihin sidottuja. Tällä kertaa pytyt ovat toki osittain niin kosmisia, että jää platinan tavoittelu tekemättä. Niin hyvä peli kuin Swap Force olikin, neljä läpäisykertaa olisi aika ronskisti liikaa.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi